maanantai 19. marraskuuta 2018

Patikoimassa Kolmen miehen suolla, Kalajärvellä





Viikonloppuna havahduin outoon valoilmiöön, huomasin että ulkona paistaa aurinko, päätin että tuohon tilaisuuteen on tartuttava heti! Ei siis pelkoa olen kuitenkin perus suomalainen! Heti kun aurinko pilkahtaa niin on päästävä ulos, sillä koskaan ei tiedä, milloin sen näkee seuraavaksi. Sveitsissä asuessa säntäsin kanssa aina ulos kauniilla säällä, sillä tuntui ihan syntiseltä olla kotona sisätiloissa jos aurinko paistoi. Naureskelin kun tajusin tämän yhteyden Suomen harmaisiin keleihin, sen jälkeen päätin olla itselleni armollinen ja mennä ulkoilemaan kun siltä tuntuu.

Nyt kuitenkin Suomen harmain päivä muuttui aurinkoiseksi ja aloin heti tutkia mieluista kävelyreittiä. Valitsin kohteeksi Kalajärvellä sijaitsevan luontopolun Träsmanskärr, joka kulkee suurimmaksi osaksi suon päällä. Luin jokin aika sitten kuvauksen tuosta luontopolusta ja se vaikutti todella mielenkiintoiselta, polun nimi tuotti minulle vaikeuksia, enkä meinannut muistaa sitä. Aluksi kuvittelin että Träsmanskärr on jokin uusi kaupunginosa Pohjois-Espoossa, mutta siten selvisi että se sijaitsee Kalajärvellä ja kun tuon nimen kääntää niin sehän on tietenkin ”kolmen miehen suo”.




Tutkin Espoon kaupungin sivuja ja yritin etsiä ajo-ohjeita luontopolulle ja niitä löytyi jälleen kerran hyvin nihkeästi, Vihdintie oli ainoa maamerkki. Lähdin matkaan ja ajattelin että kyllä se luontopolku on varmasti hyvin opastettu ja löytyy helposti, kun ei kerran ole sen kummempia ohjeita. No toisin kävi, Kalajärvi ei ole minulle tuttua seutua ja ajelin siellä aikani harhaan. Ehkä paikalliset tietävät missä koulu ja kuntorata sijaitsevat, mutta minä tarvitsen kunnon osoitteen parkkipaikalle tai pysäkin tiedon. Kun olin aikani etsiskellyt paikan päällä kuntorataa, niin oli pakko googlailla lisää ja löysin jostakin osoitetiedoksi Vihdintie 63 ja tämän jälkeen tuo paikka löytyi heti.

Parkkipaikalla oli opastaulu, joka tosin oli tuhrittu, mutta luontopolku kyltti näkyi selkeästi. Hieman arvellutti ehdinkö kiertää koko luontopolun (n. 4km) ennen kuin alkaa hämärtämään, sillä aikaa oli jo tuhraantunut jonkin verran aloituspaikan etsimiseen. Reitti kulki aluksi kuntorataa pitkin ja sitä oli helppo kävellä. Hetken päästä tuli kyltti oikealle, joka ohjasi metsään. Metsäpolku oli hieman kostea, ajoittain piti kävellä varovasti sillä alamäet, kalliot ja juurakot olivat liukkaita.










Metsäosuus loppui ja alkoi suoalue, jonka päällä kulki pitkospuut. Oli huikeata ajatella että sitä todella käveli ihan oikean suon päällä! Kävelin ihan rauhassa, sillä pitkospuut olivat liukkaita. Maisemat olivat upeat, olisin hyvin voinut kuvitella olevani pääkaupunkiseudun sijaan Lapissa.

Reitin varrella oli opastauluja ja luin niistä että Kolmen miehen suo on alkanut kehittyä 3200 vuotta sitten. Sitten saavuin aivan suon keskikohtaan ja opastaulun vieressä oli penkki. Taulussa kerrottiin että tällä kohdalla tuoksuvat suopursut, harmi vaan ettei ne tuoksuneet marraskuussa, täytyypä tulla kesä-heinäkuussa uudelleen.








Samaisessa paikassa minulle selvisi myös Träsmanskärrin eli Kolmen miehen suon tarina! Tarina kertoo kolmesta venäläisestä miehestä jotka olivat oikaisseet suon poikki Isonvihan aikaan 1700-luvulla. Miehet eivät koskaan palanneet, vaan he olivat tarinan mukaan uponneet suohon. Tämän tiedon jälkeen karhujen lisäksi minua jännitti että pysyn pitkospuilla! Toivoin kovasti ettei nuo kolme miestä ei tule loppumatkan aikana kummittelemaan minulle. Pitkospuut kulkivat koko suoalueen yli, polku jatkui hetken metsässä ja nousi sieltä takaisin kuntoradalle.





Sitten piti tehdä päätös jatkaako vielä Kurkijärven kierrokselle vai tekeekö lyhyemmän 2,8 km reitin ja palaa kuntorataa pitkin takaisin autolle. Oli vielä sen verran valoisaa, joten päätin jatkaa matkaa ja käydä katsomassa tuon Kurkjärven reitin, matkaa tuolloin tulisi yhteensä 3,7 km. Polku kulki jälleen kuntorataa pitkin ja sitä pitkin oli mukavan helppo kävellä, talveksi kuntoradalle tehdään hiihtoladut. Matkan varrella ohitin upean koivikon, opastaulussa kerrottiin että keväällä täällä kukkii valkovuokot ja kielot.

Sitten tuli mystinen kohta luontopolku jatkui vasemmalle, mutta oikealle oli kyltti jossa luki kohde, kyltissä näkyi himmeällä numero 8 sekä päälle korjattuna selkeämmin numero 9. Päätin säästää tuon ”kohteen” seuraavaan kertaan ja jatkaa matkaa luontopolkua seuraten, sillä näin puiden välistä jo hieman järveä.




Lähdin kävelemään polkua pitkin ja eteeni tuli puiset rappuset ja alhaalla ison kiven juurella oli penkki, mistä voi ihailla maisemia. Penkki oli varattu, siinä istui pieni poika vanhempien kanssa, kateellisena katsoin heidän kahvitermaria ja keksejä. Ihailin hetken maisemia ja aurinko alkoi jo laskea, lähdin jatkamaan matkaa, polku kulki alas järven rantaan. 













Hetken päästä tuli jälleen pitkospuut, ympärillä oli kuivia kahisevia kaisloja, kuulin jonkun linnun viheltävän ja hetken päästä opastaulu kysyi: Tunnistatko Pyyn viheltävän äänen?






Pienen metsäosuuden jälkeen polku tuli jälleen kuntoradalle ja seurasin perhettä jonka olin tavannut Kurkijärven levähdyspaikalla. Oli turvallinen olo kun lähellä oli muitakin kulkijoita. Hetken päästä kuntorata tuli T-risteykseen ja piti hetken miettiä mikä mahtaa olla oikea suunta. Osa opasteista oli kaatumispisteessä, onneksi yhdestä löysin haalean kirjoituksen ja nuolen Vihdintielle. Kuntorata kulki tuon Kolmen miehen suon -luontopolun aloituspisteen ja loppumatka kulki samaa reittiä takaisin.




Tykkäsin tästä reitistä ja tänne on ehdottomasti tultava uudelleen ihailemaan valkovuokkoja ja kieloja sekä tuoksuttelemaan suopursuja. Ensi kerralla otan myös kahvitermarin mukaan ja käyn tutkimassa mikä tuo salaperäien kohde 8 tai 9 oikein on, vai tiedätkö sinä?


Luontopolku Kolmen miehen suo eli Träsmanskärr





Aloituspiste: Kalajärven kuntorata, Vihdintie 63
Reitin pituus: koko reitti yhteensä 3,7 km
Valinnaiset reitit: Träsmanskärr 2,8 km ja Kurkijärvi 3,4 km
Vaativuustaso: haastava, osittain pieniä kapeita polkuja ja pitkospuita
Opastus: keltaiset täplät puussa

Kolmen miehen suo sijaitsee Espoon Kalajärvellä ja sen alueella kulkee noin 3,7 km pituinen luontopolku, joka pitää sisällään kaksi vaihtoehtoista reittiä. Lyhyempi reitti 2,8 km kiertää Träsmanskärrin suoalueen läpi, se kulkee suurimmaksi osin pitkospuita pitkin. Pidempi reitti on 3,4 km ja se jatkaa suoalueelta Kurkijärven rannan kautta. Reittien varrella on muutama levähdyspenkki.

Träsmanskärr on noin 45 hehtaarin kokoinen suoalue Espoon  Kalajärvellä. Suoalue kuuluu valtakunnallisen soidensuojeluohjelmaan  sekä EU:n natura 2000 hankkeesen joka tarkoituksena on suojella luonnon monimuotoisuutta. Suojelun vuoksi suo on säilynyt luonnontilaisena.

Rämeellä viihtyy suopursu ja juolukka, siellä on runsaasti karpaloita ja lakkoja. Alueella voi nähdä pyyn ja palokärkiä sekä siellä liikkuu hirviä.

Suon nimi Träsmanskärr eli Kolmen miehen suo viittaa vanhaan tarinaan, jonka mukaan Isovihan aikaan 1700-luvulla kolme venäläistä miestä on hukkunut sinne.



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 



10 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta vihjeestä! Tuollapa emme vielä olekaan olleet. Tosi harmi tuo selkeitten opasteitten puute ja aika usein mekin olemme kulkeneet metsässä niin yksin, että on ollut melkein turvaton tunne. Laitoin ensi kevään listoille. Sitten kun luonto taas herää.
    espanjaan ailajajuha@gmail.com http://www.rantapallo.fi/ailajajuha/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen reittiä, se on kiva pieni patikointi, jonka ennättää tehdä lyhyemmässäkin ajassa. Tänne täytyy todella palata kun nuo suopursut kukkii!

      Poista
  2. Tämä oli niin kiva, että oli pakko katsoa kartasta, missä oikein liikuttiin, sillä en todellakaan ole pyörinyt täällä. Nämä ovat varmasti sikäli mukavia seutuja, ettei porukkaa ole läheskään niin paljon kuin Nuuksiossa.
    Seuraavaksi katsoin geokätköt, eikä niitä ollut yhtään. Se varmasti johtuu luonnosuojelualueesta. Geokätköily kuluttaa maastoa ja pitää harkita tarkkaan, laittaako purkin maastoon, jossa on vaara kulumiselle.
    Tuolta pääsee myös laajemmalle retkeilyreitille, joka yhdistää Helsingin keskuspuiston Vihdin Salmeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että reitti oli mieluinen. Tuolla sai rauhassa patikoida, ainakin näin loppusyksystä! Geokätköjä en edes hoksannut katsoa, mutta varmasti todella näin, kuten sanot, että luontoa säästäen, sillä yritin joskus katsella kätköjä jonkun toisen reitin varrelta enkä löytänyt. Täytyypä tarkastella vielä noita mahdollisia yhteysreittejä jos ensi kerralla saisi tehtyä hieman pidemmän patikan!

      Poista
  3. Kiitos vinkistä, tämä tulee varmasti käyttöön! Tykkään hulluna kaikista ulkoilureiteistä, joissa kuljetaan pitkospuilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämmöllä, tämä on varmasti upea keväällä! Tykkään myös pitkospuista ja olen hämmästynyt kuinka monella Espoon luontopoluilla niitä on!

      Poista
  4. Harmillista, ettei patikkareitin aloituspisteeseen ole kunnon opastusta. Nyt löytyy, kun teit sen :) Kauniita kuvia ja varsinkin nuo pitkospuut ovat hienoja. Kahvit ja keksit varmasti maistuisi luonnonhelmassa.

    VastaaPoista
  5. Monella pääkaupunkiseudun reitillä on ollut huonot opasteet lähtöpaikalle, lähiseudun asukkaat tuntevat nurkat varmasti, mutta muut eivät. Kiito Merja, noissa pitkospuissa on todella jotakin. Ensi kerralla pitää varautua kahvitaukoon!

    VastaaPoista
  6. Hieno kävelyreitti! Ja olipa vielä vihreää kun otit nuo kuvat; mutta niin oli myös marraskuun alussa jolloin olin vielä Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael kommentista. Totta yllättävän vihreetä vielä marraskuun puolen välin tuntumassa, tosin lehdet olivat kaikki kaikonneet mutta kaislikko oli kivan värinen myös!

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.