Strömforsin ruukki ja jouluiset talot

Viime viikonloppuna lähdettiin ajamaan Loviisaan sillä siellä järjestettiin vanhan ajan joulukodit tapahtuma. Kävin tapahtumassa viime vuonna ja se oli todella mieluinen, tänäkin vuonna loviisalaiset avasivat jouluiset kotinsa yleisölle kahtena viikonloppuna. Halusin ehdottomasti mennä katsomaan joulukoteja ensimmäisenä viikonloppuna, sillä silloin oli avoinna myös Strömforsin ruukin luona sijaitsevat kodit. Meillä kävi tuuri siellä viime viikonloppu oli aurinkoinen vaikkakin pakkasta oli jonkin verran, mutta ei sentään satanut kuten tänä viikonloppuna.

Ensimmäiseksi menimme kylätien varrella sijaitsevaan Villa Marmeladiin, nimikin kuulostaa jo herkulliselta! Punaisen talon kirkkaansiniset ovet kutsuivat houkuttelevasti sisään. Keittiötä hallitsi ihana vanhan ajan puuhella ja kissa istuskeli kaikessa rauhassa pöydällä!

Jatkamme matkaa kävellen sillä Villa Marmeladi kuten muutkin ruukkialueen talot sijaitsevat lähellä toisiaan. Saavuimme Strömforsin ruukin tallin ja sinne oli pystytetty joulumarkkinat. Ruukin tallin luona oli paljon Käsityöläisiä myymässä tuotteitaan ja tallin ulkopuolella oli nähtävillä erilaisia kotieläimiä, pieniä poneja, pupuja ja vuohia.

Tallin vieressä oli vanha navetta ja navetan päädyssä olevaan maidon jäähdytys tilaan oli rakennettu pieni asunto. Talosta jäi erityisesti mieleeni  Lundbyn ihanasti sisustettu nukkekoti, joka oli saanut myös jouluisen ilmeen. Vink vink! Pitäisiköhän kaivaa jälkeen Rosan nukkekoti esiin... Asunnon vieressä oli pieni kauppapuoti, jossa oli myynissä betonista tehtyjä esineitä.

Jatkamme matkaa, kiertelimme joulumarkkinat ja pajat, mukaan tarttui ihastuttava tonttuovi. Sepän luona olisi muitakin kivoja tuliaisia, mutta jäivät nyt odottamaan toista kertaa. Seuraava talo olikin pienen kävelymatkan päässä. Kävelimme koko ruukkialueen läpi, joen toiselle puolelle uimarannan lähelle. 

Talo oli iso hirsinen rakennus, nimeltään Rautaparta. Sisällä oli iso tupa, jossa oli mahdollista kahvitella sekä ihailla jokimaisemia ja kuunnella kun tuli räiskyy takassa. Isot huoneet olivat viihtyisiä ja hirsiseinät oli upeat.

Lopuksi kävimme vielä Sahamäessä, entisessä kaupassa joka oli upeasti remontoitu. Minua viehätti erityisesti vanhat rasiat ja esineet.

Jätimme ruukin taaksemme ja jatkoimme matkaa Loviisaan, ensimmäiseksi pysähdyimme Villa Limppuun. Ihastuin viime vuonna tähän Villa limppuun ja talo oli taas yhtä upean näköinen. Ostin jälleen jouluksi kotiin saaristolaislimpun ja tällä kertaa mukaan tarttui myös olutlimppu.

Seuraavaksi mentiin naapurin Villa Kuninkaanlampeen, olin ajatellut ottaa siellä hieman huikopalaa mutta talo oli avian tupaten täynnä. Mymmelit olivat ilmeisesti juuri tulleet bussilastilla, sillä jono oli ovelle asti. Käännyimme takaisin ja lähdimme keskustaan.

Kävin vanhassa kaupungissa pikaisesti muutamassa talossa, sillä vatsassa alkoi jo kurnia. Tapahtuma alkoi olla jo loppumassa ja huomasimme ikäväksemme, että Loviisassa ei ollut mikään ravintola enää auki. Tämä on suuri miinus sillä ennen kotimatkaa olisi kiva ruokailla, löysin itseni taas Hesburgerista. Olisipa mukavaa jos ravintolat olisivat auki vielä tapahtuman jälkeen.

Strömforsin ruukki

Strömforsin ruukki sijaitsee Ruotsinpyhtäällä noin 20 kilometriä Loviisasta Kotkan suuntaan. Suomi alkoi teollistua 1600- luvulla ja Ruotsin mallin mukaan alettiin rakentaa ruukkeja eli tehtaita, joissa valmistettiin rautaa. Rautaruukkien ympärille muodostui kyläyhteisöjä, rakennettiin asuntoja, kirkko sekä koulu. Maaherra Johan Creuz perusti Strömforsin ruukin vuonna 1695 Pyhtäälle Kymijoen itäiseen haaran.

Vuosina 1741-1743 Ruotsin ja Venäjän keisarikunnan välillä käytiin niin sanottua hattujen sotaa, venäläiset miehittivät Suomea ja tuota aikaa  kutsuttiin pikkuvihaksi, sillä suomalaiset joutuivat majoittamaan ja ruokkimaan venäläisiä sotilaita.

Turussa solmittiin rauha vuonna 1743 ja sen seurauksena Ruotsi menetti alueita ja maiden välinen raja siirrettiin Kymijoelle. Pyhtää jakaantui kahtia, Kymijoen molemmin puolin, itäpuoli jäi Venäjälle ja länsipuoli Ruotsille. Pian Pyhtään läntisen puolen nimi muutettiin Ruotsinpyhtääksi (Strömfors).

Vuotta myöhemmin 1744 Creuz myi ruukin Anders Nohrströmille ja Jacob Forselille, tuolloin paja sai nykyisen nimensä Strömforsin ruukki. Ruukki siirtyi Forselin pojan Jakobin omistukseen ja hänen leski Virginia johti ruukkia 60 vuotta. Ruukki pysyi Forselin suvulla aina vuoteen 1876 asti, kunnes Antti Ahlström osti sen. Ruukin toiminta loppui vuonna 1950 ja tänä päivänä alue on museoviraston suojeluksessa.

Strömforsin ruukki on kiva käyntikohde etenkin kesällä, jolloin voi käydä risteilemässä Kymijoella tai patikoimassa Kukuljärven reittiä. Alueen rakennuksissa toimii käsityöläisiä, tallin vintillä järjestetään taidenäyttelyitä ja ruukin Myllyssä toimii kesäteatteri.

Ruukin vieressä on pieni kahdeksankulmainen kirkko, joka  valmistui vuonna 1771, Pyhtään kirkon jäätyä Venäjän puolelle. Kirkko rakennettiin Myllärinmäelle keräysvaroin ja sen alttaritaulu Ylösnousemus (1898) on Helene Schjerfbeckin maalaama.

Strömforsin kylä valittiin tänä vuonna (2018) vuoden uusmaalaiseksi kyläksi, Uudenmaan maakuntahallituksen toimesta.

Oletko lukenut jo aikaisemmat postaukseni Loviisan  Wanhoista taloista? Joulutaloista voit lukea täältä ja kesän puutarhoista voit lukea täältä. 

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista.