La Garenne: Minkälaisia eläimiä liikkuu Juran metsissä?

Moni lukija varmaan tietää että harrastan ratsastusta, viimeiset pari vuotta olen täällä Sveitsissä vuokrannut ihanaa Fux-ponia, jonka kanssa olen maastoillut Juran metsissä. Vaikka olen käynyt pienenä partiota, niin en todellakaan ole mikään sudenpentu, vaan säikähdän jokaista pientäkin rasahdusta metsässä. Mielikuvitus lähtee helposti laukkaamaan ja siitä syystä olen jo vuosia maastoillessani laulanut Finnhitsejä, pelottaakseni karhuja sekä muita metsän röllejä.

Samat Finnhitsit ovat raikuneet myös täällä Sveitsin metsissä ja olen kovasti yrittänyt selvitellä minkälaisiin paikallisiin petoihin täällä voi törmätä? Ratsastusmaastoni ovat Jura-vuorilla ja olen lukenut että tallini lähistöllä pienessä Le Vaud:in kylässä sijaitsee pieni La Garennen eläinpuisto, jossa on nähtävillä tyypillisiä villieläimiä, jotka liikkuvat Juran metsissä.

Fux-poni ja pelottava "hirvipelto"

Viime viikolla sain houkuteltua Rosan mukaan tallille ja päätimme käydä ratsastureissun jälkeen tutustumassa tuohon La Gerennen eläinpuistoon. Päivä oli todella lämmin mittarissa oli yli 30 astetta, mutta onneksi metsässä oli varjoisaa ja tuuli edes hiukan.

La Garenne

Le Vaud, La Garenne-Zoo

Saavuimme eläintarhan luokse ja se todella näytti todella pieneltä, sisäänpääsy oli aikuisilta 19 chf ja alle 25-v. 14 chf, minun mielestä lippu oli aika hintava. Kysyin lipunmyyjältä mitä puistossa on niin erikoista että tuo hinta kannattisi maksaa?

Rouva puhui todella hyvää Englantia ja kertoi meille mielellään eläinpuistosta. Puisto on uusittu täysin ja se on avattu viime vuonna (2016), se on kooltaan 3 hehtaaria. Siellä nähtävillä erilaisia eläinlajeja, jotka todella löytyvät Jura-vuorten metsistä mm. kettu, susi, villisika, erilaiset lintulajit sekä paljon muita nisäkkäitä, jopa ilveksiä, joilla oli pariviikkoiset pennut. Rouva kertoi että useiden eläimien häkeissä pääsee vierailemaan, mutta vuohet ovat ainoita joita voi koskea ja paijata, muihin eläimiin ei saa koskea.

Osa pääsylippujen tuotosta menee villieläinten pelastustoimintaan, puistossa toimii villieläinten hoitokeskus, jonne voi tuoda tai ilmoittaa loukkaantuneista eläimistä, keskuksessa eläimet saavat tarpeelista hoitoa ja lääkitystä, vuosittain puistoon tuodaan satoja eläimiä hoidettavaksi. Tämän kuultua olimme valmiit maksamaan pääsylipun hinnan mukisematta, vaikkakin rouva kertoi että osa eläimistä on yöeläjiä ja niitä ei voi nähdä päivällä sekä kuumuuden vuoksi useat pysyvät varjossa piilossa.

Kierros eläintarhassa

Eläinten alueelle pääsee kulkemaan kuten metsässä...

Aloitimme Rosan kanssa kierroksemme eläintarhan kahvilasta ja nautimme myöhäisen lounaan. Jätimme esittelyviedon väliin ja lähdimme kiertämään puistoa järjestyksessä, ensimmäiseksi tulimme perinteisten maatilan eläinten luokse aitauksessa oli sikoja, ankkoja kanoja ja niitä silitettäviä vuohia.

Sitten tuli erilaisten pöllöjen vuoro ja jouduimme keskelle murhamysteeriä, joku oli tehnyt selvää jälkeä Tupusta, Hupusta ja Lupusta, ankanpojat lojuivat rappusilla erään  pöllön kodin edustalla. Tunsimme olomme vaivaantuneeksi kun pöllöt tuijotivat meitä kissamaisilla silmillään, joten lähdimme pikaisesti jatkamaan matkaa.

Monien eläinten kohdalla oli maininta että on yöeläin, kettuja emme nähneet ollenkaan, niiden vieressä oli mäyrille tehty alue. Rosa huomasi että mäyrien luokse pääsi ryömimään kaivonrekaiden läpi, tietenkin hän halusi kokeilla ja kun heteken päästä katselin mäyrien häkkiin, näin Rosan virnuilevan häkin keskellä sijaitsevasta muovikuvusta. Mäyriä ei kyllä näkynyt, pesukarhuja sentään onnistuimme vähän  näkemään, majavatkin olivat piilossa, vain niiden rakennelmat näkyivät. Sinänsä harmittavaa että puistossa on niin paljon yöeläimiä, kun se on avoinna vain päiväsaikaan, mutta toki helle saattaa myös pitää yöeläjät piilossa. Eäinpuiston yö kuulostaisi aika huikelata, vähän kuten Korkeasaaressa Kissojen yö.

Kimble-peli? Ei mutta kuka se siellä?

Eläinpuisto oli todella tehty viihtyisäksi, siellä oli leikkikenttä sekä taukopaikka ja kaikki eläinten alueet olivat hyväkuntoisia ja virikkeellisiä. Olimme jo hetken ihmetelleet miksi kaikki infotekstit sijaitsivat suljettujen häkkiovien sekä metalliketjuista tehdyn verhon takana? Sitten hoksasimme että ovissa ei ollut lukkoja ja niihin oli laitettu ”työnnä” merkki, eli johinkin häkkeihin pääsi siis sisälle katsomaan eläimiä. Rosa rohkaisi mielensä ja meni sisälle häkkiin missä oli pöllöhaukkoja, minä jätin suosiolla väliin.

Seuraavaksi tuli vastaan korppikotkia ja alueen läpi pääsi kävelemään vuorikauriiden puolelle. Vuorikauriiden luona oli pieni vauva joka pysyi tiiviisti vanhempien luona, lähistöllä sen sijaan nuoriso otti toisistansa mittaa sarvillansa. Uskaltauduin myös tuohon häkkiin sisälle ja eläimet eivät välittäneet meistä ollenkaan, mutta silti hieman jännitti ja olipa erikoinen kokemus olla tuolla häkin sisäpuolella, toisaalta ollaanhan sitä näiden eläinten kanssa siellä metsässäkin...

Näitä ei olla Fuxin kanssa nähty mutta peuroja kyllä

Seuraavaksi tulivat villisiat, yksi suurin inhokki mitä pelkään ihan kauhiasti. Olen nähnyt noita aikaisemmilla ratsastusreissuilla Unkarissa, onneksi nuo paikalliset possut olivat paljon pienempiä ja onneksi niistä lähtee sellainen varoittava ääni, sen kuullessani aion jatkossa karauttaa Fuxin kanssa lujaa toiseen suuntaan.

Pelottavat Villisiat  

Villisikojen vieressä olivat Ilvekset ja onnistuimme näkemään nuo pariviikkoiset pennut. Seurasimme noita kissaeläimiä pitkän tovin ja löysimme paljon samoja piirteitä ja käyttäytymismalleja, kuin meidän Macho ja Mösjöö kissoilla on. Pennut olivat niin suloisia ja niitä oli hauska seurata, ne olivat kooltaan kuin aikuiset kissat, mutta hieman tukevampia ja liikkuessaan ne vaappuivat hauskasti. Emo vartioi tiukasti poikasiaan, eikä päästänyt niitä hetkeksikään silmistään.

Veikeät Ilves pennut äidin tarkan valvovan silmän alla

Viimeiseksi oli vuorossa sudet ja yllätyin jälleen kuinka hoikkia ja korkeita ne ovat. Sudet pysyttelivät varjossa ja lähtivät pian tulomme jälkeen pois näkyvistä. Olen varma että näin kerran ratsastusreissullani suden, mutta  eläinpuiston virkailija sanoi että alueella liikkuu iso susikoira, jota monet luulevat sudeksi. Tosin oma tallini on jonkin matkan päässä eläinpuistosta…

Lopuksi virkailija kuitekin lohdutti minua että villieläimistä ei kannata olla huolissaan, ne kuulemma lähtevät karkuun, hänen mukaan enemmän pitäisi olla huolissaan laiduntavista lehmistä. Usein patikointireitit kulkevat lehmäaitausten läpi ja mikäli lehmillä on vasikat mukana, saattavat ne käydä päälle. En tiedä lisäsikö tieto eläimistä tuskaa vai auttoiko se lievittämään pelkoa? Finnhitsit taitavat edelleen soida Juran metsissä…

La Garenne, le Vaud

Ostamalla nimikoidun kyltin itselle tai lahjaksi, jälleen kerran mielestäni oiva tapa kerätä varoja 

Erwin Meier perusti eläinpuiston vuonna 1965, auttaakseen haavoittuneita villieläimiä sekä erilaisia omistajien hylkäämiä eläimiä kotimaisia sekä ulkomailta tuotuja lajeja. Pääsymaksun lisäksi eläintarhan toimintaa voi tukea mielestäni hauskalla tavalla, voit ostaaa metallilaatan, johon kaiverretaan sinun nimi ja se kiinnitetään lankkusiltaan joka sijaitsee villisika, ilves ja susitarhojen yläpuoella. Sillalla olikin monta laattaa ja huomasin mm. Tannayn kylän nimen yhdestä laatasta.

Avoinna joka päivä 

marras-maaliskuussa 9-17.30 

huhti-lokakuussa 9-18

Eläinten turvakeskus ympäri vuoden 9-16.00

Paluumuuton suunnittelu: Tavaroiden raivaus

Viime viikolla kirjoitin ensimmäisen kerran meidän paluumuutosta, tuolloin postauksen aiheena oli ”Päätös” paluumuutosta. Tässä tulee jatkoa  tuolle päätös postaukselle ja tämä on ensimmäinen osa ”Paluumuuton suunnittelua”. Kiitos vielä kaikille Päätös-postaukseen kannustavista kommenteista!

Paluumuuton suunnittelun yhteydessä on hyvä aloittaa hetimiten tavaroiden raivaaminen. Vaikka edellisestä muutosta on vain muutamia vuosia, niin kummasti sitä tavaraa on taas ehtinyt kertyä, ihan pelottaa pyytää muuttoliikkeen miestä arvioimaan tuo määrä. Näiden vuosien aikana nurkkiin on taas kerääntynyt lisää tavaraa ja osa niistä ovat  sellaisia, joille on tarvetta ainoastaan täällä Sveitsissä. Lapsista on tullut nuoria aikuisia ja iän myötä monet tavarat ovat jääneet tarpeettomiksi. Raivatessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä että nuoret saattavat kohta lähteä kotoota ja tarvita hyödyllisiä tavaroita. Viime keväänä olin antanut paljon keittiötavaroita pakolaisille ja sitten syksyllä sain ostaa uusia vastaavia tarvikkeita Rosalle Englantiin.  

Kun olin tehnyt tuon päätöksen paluumuutosta, tunsin heti tarvetta aloitaa tavaroiden läpikäymisen ja päästä raivaamaan ylimääräisiä pois tulevan muuton alta. Olin jo pitkin syksyä lukenut Konmari-menetelmästä, ennen joulua hankin Suomesta tuon Marie Kondon ”pinkin raamatun” ja lukaisin sen hetkessä läpi. Aloitin projektin innoissani, kuten kirjassa neuvotaan otin ensimmäiseksi käsittelyyn vaatteet, ulkovaatteet, kengät, laukut ja asusteet, homma eteni todella hyvin. Vaatteiden maritus oli vapauttavaa, sillä luovuin kaikista turhista ja sopimattomista vaatteista, kaapeista ja laatikosta tuli ihanan siistejä ja keveitä, mikä parasta tiesin minkälaisia vaatteita minulla oli olemassa. Vein paljon vaatteita kierrätykseen ja lahjoitukseen, sain myytyä jonkin verran sekä kierrätimme vaatteita perheen kesken. Tuon urakan jälkeen minulla oli todella hyvä mieli ja samalla muuttui myös minun ostokäyttäytymiseni, tulin paljon kriittisemmäksi hankinnoissani, eikä tavaroita ilmestynyt enää hövelisti kotiin. Silti vaaterekki notkuu vielä täynnä käytöstä poistettuja hyväkuntoisia vaatteita, Hietsun kirppistä ja netissä toimivaa Tori-kirppistä on kyllä ikävä.

Kirpputori Nyonin rannassa taitaa olla vain ammattilaisille

Kun olin saanut nuo vaatetukseen liittyvät asiat järjestykseen ja päätökseen siirryin seuraavaksi lehtiin ja kirjoihin. Noiden ryhmien käsittely sujui suhteellisen hyvin, mutta sitten seuraavaksi tuli ryhmä ”paperit”! Tähän ryhmään tyssäsi koko meikäläisen maritusprojekti. Pelkäsin kyseistä ryhmää jo etukäteen, sillä tiesin että siihen kuuluu niin paljon erilaisiia kokonaisuuksia, tärkeiden paperien lisäksi hyvin henkilökohtaisia ja paljon muistoja herättäviä papereita, sekä yksi suurin heikkouteni, astioiden, kynttilöiden ja servettien lisäksi eli erilaiset matkailuun ja nähtävyyksiin liittyvät esitteet, joita kannan kotiin jatkuvasti. Minä kerta kaikkiaan rakastan noita esitteitä ja niitä löytyy kotoota joka paikasta, niitä pursuaa laatikoista ja mapit sekä kaapit ovat niitä pullollaan. Tykkään lukea ja hypistellä esitteitä, sen sijaan että lukisin kaiken infon netistä.

Nää paperihommat on meikäläiselle loputon suo vaikka mulla on loistava apuri

Jotta saisin vauhtia tuohon tavaroiden läpikäymiseen, pitäisi varmaan jättää suosiolla noiden paperien läpikäyminen myöhempään ajankohtaan ja siirtyä suosiolla seuraavaan kohtaan eli KOMONO-ryhmään. Komono on Japania ja tarkoittaa kodin sekalaisia tavaroita ja se ei ole mikään pieni ryhmä, vaan siihen kuuluvat kaikki muut kodin tavarat. Onneksi Roni ehti käydä viime viikolla ennen Suomeen lähtöä omat tavaransa läpi, joten on yksi huone vähemmän läpikäytävää, mikäli se nyt asiaa yhtään helpottaa.

Huonekaluissa riittääkin paljon pohtimista mitä tuoda mukana? Kannattaako Ikean vanhoja huonekaluja purkaa vielä kerran ja koota uudelleen? Jostain pitäisi nyt saada jokin piristyspilleri tavaroiden läpikäymistä varten…

Hyvät vinkit otetaan ilolla vastaan!

Pystyviikkaus on loistava keksintö!

Täältä voit lukea aikaisemman postauksen paluumuutosta Päätös ja täältä voi lukea enemmän Konmarista ja tavaran raivaamisesta!