Loppiainen

Sateen jälkeen paistaa aurinko! Ihanaa kun ei sada ja aurinko paistaa. Lähdettiin Papin kanssa nauttimaan auringosta Divonnen sunnuntai markkinoille. Markkinat olivat ruokapainotteiset, mutta ruokien lisäksi oli vaatteita, kukkia ja muuta mukavaa. Olin jo lähellä saada aivan mahtavan sadehatun, mutta valitettavasti ei löytynyt sopivaa kokoa.

Markkinoiden jälkeen lähdimme päiväkävelylle ja Hippodromen vierestä löysimmekin upean pikku järven jonka ympärillä meni kävelytie ja paikka kuhisi muita kävelijöitä. Kesäisin paikka on varmaan upea, siellä on pieni hiekkaranta sekä sieltä voi vuokrata kanootteja. Tuo Hippodrome oli valtavan suuri paikka talleineen ja kenttineen, en ole koskaan käynyt laukkakisoissa niin nyt voisi tämänkin asian korjata. 

Päätimme viettää loppiaista jo tänään sunnuntaina hieman etukäteen, sillä Sveitsissä loppiainen on normaali työpäivä. Macho onkin jo kivasti etukäteen auttanut meitä joulukuusen koristeiden purkamisessa. Samalla kun koristeet otetaan pois, niin on hyvä aika käydä kaikki koristeet läpi ja miettiä kannattaako kaikkia vielä säästää? Voiko rikkinäisiä koristeita vielä käyttää vaikka jouluaskarteluissa? Vai heitetäänkö ne pois? Samalla voi miettiä tuliko käytettyä kaikkia koristeita tänä vuonna, viime vuonna vai milloin viimeksi?  Mikäli, niitä ei ole hetkeen käytetty niin tuskin niitä laitetaan esille ensi joulunakaan!

Joulukoristeita pakataessa kannattaa miettiä, että mitä koristeita tarvitaan seuraavana jouluna heti alkukuusta ja mitä vasta joulun aikaan. Näin ollen laatikon alimmaiseksi kannattaa pakata koristeet, joita tarvitaan vasta joulun aikaan ja päällimmäiseksi kannattaa laittaa koristeet, jotka halutaan laittaa esille jo alkukuusta mm. tonttulakit, omatekoinen joulukalenteri, adventtikynttelikkö ym. Lasten ollessa pieniä kävi usein niin, että tarhan, kerhon tai koulun juhlia varten tarvittiin tonttulakkeja tai muuta rekvisiittaa ja ne olivat tietenkin alimmaisena. Niiden sijaan mm. kuusenmatto oli päällimmäisenä, kun kuusi oli kerran viimeisenä viety ulos... Rosakin on jo oppinut miten meidän muovinen joulukuusi pakataan takaisin laatikkoon. Osat mitä tarvitaan ensimmäiseksi kokoamisvaiheessa on hyvä pakata päällimmäiseksi. :)

Vakiintunut tapa on että joulu päättyy Loppiaiseen, vaikka sanotaankin, että Nuuttipukki vie joulun pois Nuutinpäivänä 13.1. Loppiaisena joulukuusi heitetään pois ja joulukoristeet laitetaan talteen odottamaan seuraavaa joulua. Suomessa Loppiainen on vanhempi kristillinen juhlapyhä kuin joulu ja sitä vietetään 6.1. Loppiaista on juhlittu Jeesuksen syntymä- ja kastejuhlana sekä monessa uskonnossa juhlitaan kun kolme itämaan tietäjää tuli osoittamaan kunnioitusta juutalaisten kuninkaalle. Espanjassa katolilaisissa perheissä lapset saavat loppiaisena lahjat "kolmelta itämaan tietäjältä", "Los Reyes Magos". Nykyään loppiainen on Suomessa vapaapäivä. Vuosina 1973 - 1991 on työmarkkinajärjestöjen toiveesta loppiainen ja helatorstai ovat olleet aina lauantaina ja nyt järjestöt haluaisivat palauttaa nuo pyhät takaisin lauantaille, parantaakseen tuottavuutta ja vähentääkseen rikkonaisia työviikkoja! Ei missään nimessä, nyt barrikadeille!

Kuva: Ciudad de Alcobendas

Espanjassa loppiaisen juhlintaan kuuluu oleellisesti upea Los Reyes de Magos kulkue, joita järjestetään joka kaupungissa. Aikanaan kävimme katsomassa oman kotikaupunkimme Alcobendaksen kulkuetta ja se oli aivan ainutlaatuinen kokemus. Kulkueet ovat todella upeita kaikkine pukuineen, vaunuineen sekä muine rekvisiittoineen ja unohtamatta soittajia ja musiikkia. Kulkuetta valmistellaan pitkän aikaa ja se on espanjalaisille todella suuri juhla. Kulkueeseen osallistujat heittävät lapsille nameja kuten Suomessa Abit kuorma-autoistaan. Los Reyes de Magos on espanjalaisten joulu ja monilla on tapana laittaa oven ulkopuolelle kolme viinilasia ja syötävää Itämaan tietäjille. Kaupoissa myydään mustia hiilen näköisiä klönttejä ja mikäli lapsi on ollut tuhma hän saa sellaisen ja kiltit lapset saavat lahjat! Tänä päivänä kuitenkin joulun kaupallisuuden humussa moni lapsi saa joululahjoja jo jouluaattona 24.12.


Oheisesta linkistä Loppiaisen päähenkiloitä ovat 3 kuningasta eli itämaan tietäjät voi lukea miten Ranskassa vietetään kuninkaiden päivää eli loppiaista. 

Bistron herkkuja: Suussa sulava omenapiirakka

Bistrossa syntyy vaikka minkälaisia herkkuja ja välillä sen keittiössä vähän liiankin monta kokkia samaan aikaan hääräilemässä.  Ajattelin keräillä talteen ja muidenkin kokeiltavakseni Bistron herkullisia ja suosituimpia reseptejä. Reseptit ovat päässeet Bistron ruokalistoille vaativan asiantuntijaraadin hyväksymänä. Voit myös lähettää omia herkullisia reseptejä ja ties vaikka ne päätyisivät Bistron ruokalistalle!

Muuttomme tänne Sveitsiin ei sujunut ihan ongelmitta ja suurta päänvaivaa meille aiheuttikin suomalainen muuttoliikkeemme niin Suomen päässä kuin koko matkan ajan tänne Sveitsiin. Yksi suurin harmin aihe oli häälahjaksi saadun rakkaan Pentik-piirakkavuoan rikkoontuminen. Kyseisessä vuoassa on pyöräytetty lukuisat suolaiset ja makiat piirakat. Onneksi mieheni kuitenkin onnistui Suomen matkalta löytämään vielä Pentikin myymälästä meidän Aino-sarjaan sopivan piirakkavuoan. 

Tuota vuokaa ajattelin tänään kokeilla kun huomasin että omenat olivat nähneet jo parhaat päivänsä joten ajattelin säästää ne roskikselta. Pentikin omenapiirakka on ollut aina perheemme herkkusuiden mieleen ja sen seurana voi tarjota vaniljakastiketta tai vaniljajäätelöä tai miksei kumpaakin.

 Suussa sulava omenapiirakka (Pentik)

Pohja:

2           munaa

1 ½ dl   sokeria

100 g    voita sulatettuna

1 ½ dl   vehnäjauhoja

½ dl      kaurahiutaleita

1 tl        leivinjauhetta

Täyte: 

2-3       omenaa

2 rkl      fariinisokeria

1 tl        kanelia

½ tl       kardemummaa

Vaahdota munat ja sokeri.

 Lisää sulatettu voi vähän jäähtyneenä

vuorotellen jauhoseoksen kanssa.

Levitä taikina piirasvuokaan. 

Lado taikinan päälle omenalohkot. 

Sekoita mausteet ja ripottele ne omenien päälle. 

Paista 200- asteessa n. 25 min.

Annemasse

Annemassen kaupunki on jo jonkin aikaa kummitellut useasti mielessäni, yksi syy on se että viimeaikoina olen nähnyt useasti tienviittoja Annemasseen ja toinen syy että siellä on lähin Decathlon. Ehdotin Rosalle että mentäisiin käymään Annemassessa, sillä olen kuullut että siellä on myös iso ostoskeskus. Tutkailin kartalta missä tuo kaupunki sitten oikein sijaitsee ja yllätyksekseni huomasin, että sehän on ihan kulmilla ja meiltä on sinne vain 18 km.

Annemasse on Geneveä lähinnä oleva Ranskan kaupunki ja Genevestä on sinne matkaa vain noin 10 km. Annemasse kuuluu Haute-Savoien departementtiin eli hallintoalueeseen ja on alueen toiseksi suurin kaupunki jossa on noin 33 000 asukasta. Annemassea kutsutaan Geneven satelliittikaupungiksi ja sieltä moni käy päivittäin töissä Genevessä.

Nähtävyyksiä

Kaupungin keskusta on pieni ja sen käy kävellen nopeasti läpi. Markkina-aukio oli oikein viehättävä ja siellä oli muistomerkki sodissa 1914 - 1918 ja 1939 - 1945 kuolleille lapsille.

La Porte d'Harmonie de Michel Ventrone.

Torin vieressä oli muutamia kävelykatuja kauppoineen, ravintoloineen ja nämä johtivat Kaupungintalon edustalle. Kaupungintalon lähellä liikenneympyrässä on hauska taideteos.

Saleve-vuori upea näköalapaikka

Salève- vuori on upea näköalapaikka ja kutsutaan myös Geneven parvekkeeksi. Salèvessa on patikointireittejä, leikkipaikkoja ja siellä voi harrastaa erilaisia aktiviteettejä. Kesäisin kiipeily, patikointi, maastopyöräily tai varjoliito ja talvisin lumikenkäily tai hiihto.

Annemassesta pääsee Salève-vuorelle kaapeliradalla 1100 metrin korkeuteen. Olisimme halunneet Rosan kanssa käydä ihailemassa maisemia, mutta harmiksemme tämä kaapelirata oli kunnostettavana ja aukeaa vasta huhtikuussa 2014.

Lue lisää Salevesta: Mont Saleve on Genevan parveke

Ostokset:

Annemassen keskustassa on isot markkinat tiistaisin ja perjantaisin, jossa myydään paikallisten tuottajien hedelmiä, vihanneksia, lihaa, juustoa, taloustavaroita, vaatteita ja paljon muuta. Markkinat menevät kiinni lounasaikaan klo 13.00. Sunnuntaisin isommat markkinat Ville Le Grandessa joka on noin 15 minuutin kävelymatkan päässä Annemassen stadionilta. Kävimme näillä perjantai markkinoilla ja ehkä sade oli hiukan verottanut myyjien määrää, mutta ruokakauppiaita oli paljon.

Itselleni teki hieman pahaa katsoa kun yhdessä kojussa oli häkeissä lintuja ja pupuja, arvatenkin nämä oli myynnissä ruokapöytään. Olen joskus aikaisemminkin nähnyt näitä eläimiä myytävän torilla, varmaan Unkarissa ja muistan että silloin minulle tuli todella huono olo ja halusin vain päästä torilta nopeasti pois.

Keskustassa oli muutamia kauppoja ja Annemassen lähistöllä on muutama ostoskeskus Praz du Léman jossa ilokseni oli vihdoin tuo Decathlon ja iloksemme huomasimme myös Subwayn! Tuo Decathlon oli pienikokoinen hienoinen pettymys Espanjan suurten myymälöiden jälkeen. Suurimman osan ostarista vei suuri ruokakauppa Casino, Rosa jäi kaipaamaan mainostettua Napapijriä jota emme löytäneet. Toinen ostoskeskus missä kävimme oli Shopping Etrembières.

Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!

Meidän perheellä tuppaa ruokaa aika ajoin lentämään roskiin, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tämä ruoan haaskaaminen ärsyttää minua suunnattomasti ja varsinkin silloin kun jääkaapin hyllyille hautautuneita kalliita raaka-aineita lihoja tai muita tuotteita joudutaan heittämään avaamattomana roskiin. Olen tästä aiheesta pitänyt kotona lukuisia palopuheita "katsokaa päiväykset" kun avaatte uuden purkin tai kun tyhjennätte kauppakasseja niin "laittakaa vanhemmat tuotteet eteen ja tuoreet tuotteet taakse". Vaikka kuinka suunnittelen tulevan viikon ruokia ja yritän välttää noita massatarjouksia, niin tuntuu että ruokaa menee kuitenkin haaskoon. Kaupassakäynti ei ole mitään lempipuuhiani, tuntuu että ostan aina samoja raaka-aineita jauhelihaa, kanaa ja kalaa sekä pyöritän kyllästymiseen asti samoja ruokia. Olen usein nauranutkin että pitäisi ottaa kauppaan jonkun kaverin kauppalistan tai toisen asiakkaan ostoskuitin niin saisi vähän vaihtelua omiin ostoksiin ja ruokiin.

Viime aikoina olen kovasti yrittänyt hyödyntää ns. tähteet tai muutoin uhkaavasti vanhaksi menevät raaka-aineet ruoanlaitossa tai leipomisessa. Raaka-aineet joista meillä useimmiten tulee hävikkiä ovat, leipä, kasvikset ja hedelmät. Näiden hyödyntämiseen kaipailenkin kovasti uusia vinkkejä joten kommentoikaahan ihmeessä ja jakakaa omat hyvät ideat. Leipä on ollut helppo hyödyntää, harrastan ratsastusta joten usein kiitänkin ratsuani leivällä tai olen kerännyt niitä tuttavani hevoselle. Usein kävelyilläni vien leipiä lähitalleille ja he ovat olleet niistä kiitollisia. Täällä Sveitsissä asuessani en ole vielä löytänyt suolatonta korppujauhoa, joten nykyään teen kuivasta leivästä usein itse korppujauhoa tai käytän leipiä kostutettuna jauhelihataikinaan. Leivästä tulee tehtyä usein köyhiä ritareita jotka ovat lastemme suurta herkkua, Bruschettoja tai uunivoileipiä. En ole vielä keksinyt miten leipää tulisi oikeaoppisesti säilyttää ja olen kokeillut erilaisia leipäkoreja, laatikoita ja lopulta aina palaan noihin muovipusseihin, mitkä eivät todellakaan ole nätin näköisiä.

Banaanit tuppaavat usein tummua meillä vaikka yritän ostaa niitä vähän, näistä kuitenkin tulee usein tehtyä kakkua tai Banana-Splitiä. Tästä tulikin mieleeni että täytyy taas patistella ruotsalaista ystävääni, että hän lähettäisi minulle herkullisen Flygande Jakob-reseptinsä. Puuron jämiä käytän usein helppoon pannuleipä taikinaan, perunasoseen lopusta teen rieskoja, hedelmistä salaattia, kastikkeita pyrin jatkamaan ja tietenkin pyttipannua tulee tehtyä viikon tähteistä. Isäni teki aikoinaan joulukinkun lopusta hernekeittoa.

 

Löysin ruokahävikki aiheesta tehdyn raportin jossa sanotaan että jokainen heittää pois syömäkelpoista ruokaa vuoden aikana 23 kiloa! Tämä hävikki vastaa noin 100 000 auton jättämiä hiilidioksidipäästöjä!!! Täytyy muistaa että ruoan valmistamiseen kuluu suuri määrä luonnonvaroja ja energiaa. Ota vain se mitä syöt, älä muuta ruokaa roskaksi!

Lue lisää: 

Ruokahaaste, taistelu ruokahävikkiä vastaan
Hävikkiviikon saldo... 

Hävikkiviikko 

Uusi vuosi, uudet kujeet

Eilen sain synttärilahjaksi ehkä yhden ihanimman lahjan ikinä eli matkan Lontooseen. Mukaan saan kuvaajaksi ja kassin kantajaksi Rosan, joten voimme samalla viettää hieman laatuaikaa. Olen käynyt Lontoossa kerran aikaisemmin ja odotin juurikin Rosaa silloin ja tämän vuoksi onkin hauskaa lähteä sinne Rosan kanssa. Uskon että tällä kertaa olen paljon pirteämpi ja voin jopa shoppailla itselleni jotakin, eikä vain vauvanvaatteita ja mikä parasta pääsen kokeilemaan Lontoon kuuluisaa pubi-kulttuuria. Mielessäni on jo nyt lukuisia paikkoja missä haluan käydä ja voi olla että joudun niistä hieman neuvottelemaan.

Syntymäpäiväni oli muutoinkin oikein onnistunut, kävimme syömässä Ranskan puolella Divonnessa ihanassa Intialaisessa ravintolassa Karismassa. Ruoka oli todella hyvää ja palvelu aivan upeeta, en muista milloin viimeksi olisin saanut vastaavaa palvelua ravintolassa. Lähdimme ennen puoltayötä Geneveen katsomaan ilotulituksia ja sveitsiläistä uuden vuoden viettoa. Vaikka emme saaneet ostettua raketteja tänä vuonna, niin pääsimme kuitenkin nauttimaan Kempski Hotellin mahtavasta ilotulituksesta. En ole varmaan eläessäni ole nähnyt moista! Ilotulitus oli rakennettu Geneve-järvelle Kempski hotellin edustalle ja se kesti ainakin 10 minuuttia. Ilotulituksen aikaan ei muita raketteja näkynyt, enkä ihmettele yhtään!

Uutta vuotta juhlitaan kaikkialla ja eri maissa siihen liittyy erilaisia traditioita. Yhteistä kuitenkin on se, että muistellaan kulunutta vuotta ja suunnitellaan tulevaa vuotta. Suomessa mielestäni uuteen vuoteen kuuluu ruokapuolelta nakit, perunasalaatti, siipsit ja samppanja (jota kilistellään yhdessä ystävien tai sukulaisten kanssa, toivottaen samalla hyvää Uutta Vuotta), rakettien lähettäminen, tinan valaminen ja uuden vuoden lupauksien tekeminen. Rakettien lähettäminen on perua kiinalaisilta ja niiden tarkoitus on ollut karkottaa pahat henget pois. Uuden vuoden tinojen valaminen on tullut Suomeen Ruotsista ja nuo hevosenkengän muotoiset tinat sulatetaan kauhassa, joko hellan tai takan lämmössä. Sulanut neste kaadetaan kylmään vesiämpäriin ja jäähtyessään ne muokkaantuvat erimuotoisiksi "klönteiksi". 

Näitä klönttejä sitten katsellaan lampun tai kynttilän varjossa ja niiden muodoista ennustetaan uuden vuoden tulevaisuutta. Nämä tinan valuut muistan hyvin omasta lapsuudestani ja ne olivat oikein jännittäviä hetkiä. Tinoista ennustaminen oli kivaa, mutta valitettavasti omien lasten osalta ne ovat jääneet rakettien ammuskelun varjoon ja useasti myös unohtunut. Tänä vuonna yritin herätellä perheen kesken henkiin uuden vuoden lupauksien tekemistä, mitä olen aikaisempina vuosina pitänyt aivan turhana ja mahdottomana toteuttaa. Tänä vuonna halusin että jokainen tekee jonkin lupauksen ja itse tein niitä perheelleni kaksi ja itselleni yhden: lupaan olla nalkuttamatta turhista asioista ja hieman nolompi lupaus... Lupaan korjata nenäliinani heti pois enkä jätä niitä kuljeksimaan! Itselleni tehty lupaus on laittaa perheen valokuvat järjestykseen ja katsottavaan muotoon, sillä digiaikana en ole vielä yhtään kuvaa tulostanut! Katsotaan miten näiden lupausten käy, helppoa niiden lunastaminen ei tule olemaan.

Espanjan vuosilta mieleeni on jäänyt hauska tapa syödä 12 viinirypälettä ja samalla laskea vuoden viimeistä minuuttia 23.59. Kaupoissa, jopa myytiin tähän tarkoitukseen tölkissä tai somissa pakkauksissa uuden vuoden viinirypäleitä. Sveitsiläiseen uuden vuoden viettoon en ole vielä ehtinyt perehtyä muutoin kuin, että he viettävät uutta vuotta perheen ja ystävien kanssa, ehkä ensi vuonna osaan kertoa siitä enemmän.

Suomalaiseen uuden vuoden traditioihin kuuluu Presidentin puhe ja näin ulkosuomalaisena tämä perinne on ihan yhtä tärkeä kuin Itsenäisyyspäivän vastaanotto. Itse odotan innolla uuden Presidentin Sauli Niinistön ensimmäistä uuden vuoden puhetta ja olenkin todella iloinen TV-kaistan nettiteeveestä. Ajattelimme myös päästä lähemmäksi sveitsiläisyyttä ja teemme uudenvuoden ateriaksi on Fondueta. Mikä sattuma että Papi sai juurikin Fondue-pannun Joulupukilta...

Nyt suunnittelemaan Uutta Vuotta 2014!