Seven Sisters ja upeat valkoiset rantakalliot

Monikaan meistä ei ole tutustunut oman pitäjän nähtävyyksiin, saati sitten, osaisi kertoa niistä tai suositella kysyttäessä. Ennen Brightonin reissua kyselin tyttäreltäni mitä voisimme tehdä Brightonissa? Vastaus oli aika tyypillinen, ”no ei täällä nyt mitään ihmeellistä ole” tai ”en tiedä, kun en oo käynyt missään”. Usein käy niin, että unohtaa, mihin uudessa paikassa itse kiinnitti ensimmäiseksi huomiota ja mitkä asiat ovat tekivät suuren vaikutuksen. Aina mielenkiintoisen kohteen ei tarvitse olla, tekemällä tehty maksullinen turistikohde tai nähtävyys mitä markkinoidaan eniten. Minä tykkään monesti vain katsella ympärille ja aistia paikan ilmapiirä, ihastelen erilaisia rakennustyylejä, kauniita puistoja, näköalapaikat kiinnostavat aina sekä paikalliset luontokohteet.

Ulkomailla asuessa tuli aina mietittyä mitä minä haluaisin näyttää tuttaville ja suositella muille uudesta kotimaasta? Madridissa keskusta tuli hyvin tutuksi ja sain hyvän syyn lähteä tutustumaan lähikaupunkeihin. Sveitsissä Geneve-järven seudulla maisemat ja idylliset kylät puhuivat puolestaan. Kun minulta kysyttiin mitä  Helsingissä pitää nähdä? Huomasin että moni paikka ja rakennus oli tullut liian arkiseksi itselle ja vasta kun oli poissa, niitä alkoi kaivata ja olo tuli kotoisaksi kun näin ne. Usein lomila katselin kaupunkia turistin silmin ja huomasin että nähtävyyksiä on vaikka kuinka paljon. Tein aikanaan aiheesta postauksenkin Se on Helsinki!

Brightonin reissuamme varten haastoin neitiä vähän ja ilmoitin, että hän saa esitellä meille uutta kotikaupunkiaan ja keksiä meille jotain kivaa tekemistä, sillä yleensä se olen minä, joka ottaa selville erilaisista käyntikohteista. Royal Pavilion oli yksi kohde minkä olimme etukäteen sopineet, Rosakaan ei ollut siellä vielä itse käynyt, aikaisemmin se oli jäänyt ajanpuutteen vuoksi käymättä. Royal Pavilion on Brightonin suosituin nähtävyys, joten kerron siitä lisää vielä myöhemmin.

Neitipä innostui aiheesta ja muutaman päivän päästä sain Whats Apin kautta upean kuvan korkeista rantakallioista! Vastasin heti TAHTOO TUONNE <3! Rosa oli saanut ystävältään vinkin Seven Sistersistä ja oli ottanut siitä selvää. Odotin tätä reissua innolla.

Päiväretki rantakallioille

Vaikka minulle on kehuttu että Brighton on Englannin aurinkoisin paikka, niin meidän reissu oli säiden suhteen vähän epävakainen. Olimme ajatelleet lähteä heti aamusta käymään Seven Sisters rantakallioilla, mutta kun sää oli hieman sateinen päätimme lykätä lähtöä muutamalla tunnilla. Lähdimme kaupungille ja hoidimme syntymäpäivälahjan hankinnan ensin pois päiväjärjestyksestä ja lähdimme retkelle lounaan jälkeen.

Otimme keskustasta bussin 12X Eastbourenen suuntaan ja pääsimme nauttimaan ajelusta kaksikerroksisella bussilla. Menimme tietenkin yläkertaan ja sieltä oli kiva seurata vaihtuvia maisemia, näin ensimmäistä kertaa Englantilaista maaseutua. Bussimatka kesti noin 40 minuuttia, eikä matka ollut todellakaan hinnalla pilattu, sillä lipun hinta oli vain 5 puntaa! 

Cucmeren suistoalue

Ohitimme Seafordin ja heti sen jälkeen tuli upea Cuckmeren tulva-alue, jossa Cucmeren joki kierteli näyttävästi. Sitten meille tulikin kiire jäädä pois bussista pois, jäimme ensin East Deanin kohdalla, mutta palasimme yhden pysäkin takaisin Fristoniin. East Deanista meidän kanssa bussiin hyppäsi aasialainen ryhmä, joiden kengät ja housut oli puoliksi mudan peitossa, katsoimme hieman huolestuneenan omia kenkiämme. Jäimme pois Fristonissa ja pysäkin takana oli upea vanha kirkko, jonka luota rantaan oli matkaa noin 20 minuuttia.

East Dean

Friston

Lähdimme kävelemään reippaasti, sillä aurinko alkoi jo pikkuhiljaa laskea. Kumpuilevasta vihreästä maastosta tuli ensimmäiseksi mieleen Teletappimaa ja odotin koko ajan milloin Hipsu ja Laa Laa pumpsahtavat kavereidensa kanssa kumpareen takaa. Teletappien sijaan viheriöillä laidunsivat lampaat ja toinen rotu oli hyvin eriskummallisen näköinen. Kuljimme läpi laitumien ja mietimme minkälaisia eläimiä porttien takaa mahtaa tulla vastaan?

Maasto oli onneksi suhteellisen kuivaa vaikka olikin satanut, kengät säilyivät suhteellisen puhtaina, kun onnistuimme vielä kiertämään isommat jätöksset. Parikymmentä minuuttia siihen todella meni kunnes pääsimme rannan tuntumaan Gap Bottom nimiselle pohjalle ja etemme avautui aivan huikeat maisemat. Edessä oli Atlantti, alas rannalle (Flagstaff Point) oli korkea pudotus ja molemmilla puolilla näkyi nuo upeat  valkoiset Kalkkikivikalliot, jotka nousivat ja laskivat. 

Tovin ihasteltuamme lähdimme kipuamaan itäsuuntaan kohti Flat Hilliä ja sieltä oli vielä upeammat näkymät Birling Capin suuntaan, kaukana kukkulalla näkyi Belle Tout majakka. Kalkkikivikalliot ovat eroosion vuoksi hyvin hauraita, mutta uskaltauduimme kuitenkin kurkkimaan reunalta alas rannalle. Jos sää olisi ollut kuivempi niin olisin mieluusti halunnut kävellä tuota upeaa rannikkoa pitkin pidemmälle.

Tämä oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja jos sää olisi ollut kuivempi niin olisin mieluusti halunnut kävellä tuota upeaa rannikkoa pitkin pidemmälle. Huomasin myös että lähistöllä pääsee ratsastamaan, joka olisi ihan huikea kokemus!

Seven Sisters

Englannin etelä rannikolla Seafrontin ja Easbournen välillä sijaitsee seitsemän kalkkikivikallion muodostama ketju, jota kutsutaan nimellä Seven sisters. Jyrkänteet ovat korkeudeltaan yli sata metriä, Eastbournen lähellä sijaitsee korkein jyrkänne Beachy Head, joka on 162 metriä merenpinnasta.

Seven Sisters on osa suurta South Downsin kalkkikivmuodostelmaa, joka on 110 km pitkä, se alkaa Winchesteristä (Hampshire) ja jatkuu aina Eastbourneen (Itä-Sussex) asti. South Downsin ympärille on perustettu suuri luonnonsuojelu alue, joka käsittäää  kalkkikivmuodostelman lisäksi suuria metsäalueita kuten Friston forest, Cucmeren suistoalueen sekä Devil´s Dyke V-muotoisen laakson.

Englantilainen National Trust luonnonsuojelu yhdistys omistaa rannikolla sijaitsevan Birling Gap huvilan, joka on valmistunut 1878, huvilassa on kahvila sekä vierailukeskus ja sen luota lähtee metallirappuset alas rannalle. Eroosion vuoksi maaperä on hyvin haurasta ja se kannattaa ottaa huomioon alueella liikkuessa, sen vuoksi jyrkänteeltä on jo jouduttu purkamaan osa rakennuksista.

Aikanaan Roomalaiset saapuivat Englantiin 477 eaa. Seven Sistersin kautta ja asettuivat lähiseuduille. Alue on tunnettu salakuljetuksesta, teetä, kahvia, lääkkeitä, alkoholia ja tupakkaa, rannikko on näkymätön ja tämän vuoksi suosittu salakuljettajien keskuudessa jo 1700-luvulta lähtien. Seven sistersiä on käytetty usein kuvauskohteena rantoja on nähty mm. Harry Potterissa sekä Sherloc Holmes elokuvassa, korkeat jyrkänteet ovat olleet monissa elokuvissa  ja ne on houkuteelleet puoleensa  myös monia, jotka hautovat itsemurhaa.

Seven Sistersin alue on suosittu ulkoilualue, siellä useita merkittyjä patikointireittejä, Cucmern suistoalueella voi harrastaa melomista, Fristonin puistossa on paljon merkittyjä kävely- ja pyöräreittejä sekä siellä voi ratsastaa.

Seven Sisters on osa suurta South Downsin kalkkikivmuodostelmaa, joka on 110 km pitkä, se alkaa Winchesteristä (Hampshire) ja jatkuu aina Eastbourneen (Itä-Sussex) asti. South Downsin ympärille on perustettu suuri luonnonsuojelu alue, joka käsittäää  kalkkikivmuodostelman lisäksi suuria metsäalueita kuten Friston forest, Cucmeren suistoalueen sekä Devil´s Dyke V-muotoisen laakson.

Mitä sinä kertoisit muille kotiseudustasi ja minkälaisia nähtävyyksiä sinä suosittelisit?

Pitkä viikonloppu Brightonissa

Kolmas kerta toden sanoo…

Josko nyt vihdoin kolmannen kerran jälkeen saisin tehtyä postauksen Brightonista. Muutama viikko sitten järjestimme perhetreffit Brightoniin ja jopa ¾ osaa perheestä oli koolla. Lähdimme tekemään tupatarkastusta ja viettämään neidin synttäreitä. Aikaisemmin olemme piipahtaneet pari kertaa Brightonissa, ensimmäisellä kerralla kävimme tutustumassa Sussexin yliopistoon ja ehdimme pyörähtää pikaisesti kaupungilla. Toisella kertaa kävimme myös pikaisesti auttamassa neitiä muutossa ja vasta nyt pääsimme käymään neidin luona paremmalla ajalla ja ehdimme tutustua kaupunkiin enemmän.

Perjantai

Ensimmäistä kertaa Finskin bussilla kentälle, ai että on näppärä!

Odotin reissua innolla, oli ihana päästä näkemään Rosan kämppä ja hoodit ja täytyy myöntää olin jo vähän loman tarpeessa. Olimme todella sopineet treffit Catwickin lentokentälle, Papi tuli sinne Algeriasta, minä Helsingistä ja Rosa tuli meitä kentälle vastaan. Lensin ekaa kertaa Norwegianilla, siitä ja lentokenttäkuljetuksista taidan avautua ja rustata myöhemmin ihan oman postauksen. 

Näin käy kun pääsee viimeisenä koneeseen... Matkatavarat sylissä -mukavaa lentoa!

Otimme Gatwickstä junan Brightoniin ja matka kesti reilu puolisen tuntia. Yövyimme rannan tuntumassa Holiday Inn hotellissa, otimme juna-asemalta taksin ja huristimme hotellille jättämään laukut ja kirjautumaan sisälle.

Sisäänkirjautumisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa ja päädyimme italialaiseen ravintolaan iki-ihanalle The Lanesin alueelle. The Lanesin alue on täynnä pieniä kujia ja katuja, joissa on useita putiikkeja, ravintoloita ja pubeja. Katselin ravintolan ikkunasta ohikulkevia ihmisiä, jotka selkeästi kiirehtivät perjantai-illan rientoihin, en voinut kuin ihmetellä heidän pukeutumista! Omasta mielestä en ole mikään ”kukkahattutäti”, mutta hämmästelin kun nuorisolla ja vähän vanhemmillakin naisilla oli tuskin juuri mitään päällä. Ikään kuin kangas olisi kallista tuontitavaraa tai muuten vain vaikea saada, sillä mekot olivat niin lyhyitä, että jos he vähän kumartuivat, niin näkyi ihan liikaa ja samaten oli yläosien kanssa, mutta korkokenkiin sentään oli panostettu. Kenkien korot olivat todella korkeat, joka teki kävelyn hyvin haasteelliseksi, etenkin muutaman lasillisen jälkeen eteneminen näytti todella huvittavalta. Tämä uusi trendi oli kerta kaikkiaan ihan hirveetä katsottavaa, toivon niin, että tämä uusi muoti-ilmiö ei rantaudu meille Suomeen.

Lontoolaiset taisivat olla viikonlopun vietossa, sillä kaduilla liikkui isoja kovaäänisiä ryhmiä, aina polttariporukoista rugbypelaajiin. Lähdimme illallisen jälkeen hotellille ja katukuvaan oli ilmestynyt lisää kodittomia kerjäämään rahaa. Kuuleman mukaan Lontoossa kodittomille annetaan menolippu Brightoniin ja näin kodittomat eivät ole enää suurkaupungin ongelma, vaan onglema on siirretty muualle, pois turistien silmistä. Englantilaiseen tapaan asunnottomat kerjäävät rahaa aiheuttamatta mitään häiriöitä ja monet jäävät heidän kanssa keskustelemaan. Brightonin katukuva on värikäs, mutta silti siellä voi tuntea olonsa turvalliseksi, toki ihan jokaiselle kujalle en välttämättä menisi yön pimeinä tunteina ja juna-asemallakin on hyvä pitää silmät auki.

Lauantai

Aamulla heräsin tuttuun ääneen, lokit kirkuivat hotellin ikkunan lähettyvillä ja ennen kuin edes avasin silmäni tajusin että nyt ollaan Brightonissa. Innoissani pomppasin sängystä ja kurkkasin ikkunasta ulos, näkyisikö meri? Kappas jälleen kerran olimme onnistuneet saamaan Englannissa sellaisen hotellihuoneen, jonka ikkunoista näkee roskalaatikot, tällä kertaa ne olivat sivukujalle. Yleensä aina hotellihuoneemme Englannissa on ollut pienoinen pettymys, vähän nuhvaisia ja milloin ne ovat olleet kellarikerroksessa tai sitten niiden näkymät ovat roskalaatikoille.

Hotellimme oli ihan kohtalainen, hieman nuhruinen, mutta sen sijainti oli loistava lähellä i360 näköalatornia. Henkilökunta oli ystävällistä ja sain heiltä hyviä vinkkejä lähiseudun käyntikohteista. Aamiainen loistava ja pienenä bonuksena sieltä sai palvelua myös Suomen kielellä. Papi sen sijaan harmitteli pesulapalvelun puutteellista infoa jonka vuoksi pyykit jäivät pesemättä, saattoi jopa hieman suivaantua asiasta.

Olimme sopineet Rosan kanssa treffit Brighton Pierille ja lähdimme  aamiaisen jälkeen kävelemään sinne rantakatua pitkin. Lauantaiksi oli luvattu sadetta ja tietenkin se alkoi kesken meidän kävelyn. Ihastelin sateesta huolimatta maisemia ja rantakadun tunnelmaa, poikkesin alas rannalle kävelemään ja yritin etsiä sateenvarjoa.

Rantakatu

Fillari on varmaan oiva tapa liikkua rantakadulla. Taustalla vanha palanut laituri.

Rantautiikkeja

Menimme kauppakeskukseen pitämään sadetta ja sen päätyttyä lähdimme Rosan järjestämälle retkelle Brightonin länsipuolella sijaitseville Seven Sisters kalkkikivikallioiden luokse. Oli ihan mahtavaa päästä näkemään kaupunkien lisäksi hieman Englantilaista maaseutua. Seven Sisters koostuu merestä nousevista seitsemästä jyrkästä kalliosta, joiden korkeus on noin 160 metriä. Nuo kalliot ovat aivan huikean näköiset, kerron Seven Sistersistä myöhemmin lisää.

Seven Sisters ja auringonlasku

Seven Sisters

Tupatarkastus tehty

Voisko Helsinkiin saada myös tälläisen American Dinerin?

Auringon laskiessa palasimme takaisin Brightoniin ja menimme käymään Rosan luona. Talo oli juuri niin Englantilainen kuin olla voi ja täytyy sanoa että paljon viiihtyisämpi kuin minun vanha HOAS:in solukämppä Kivenlahdessa! Rosan luota lähdimme tietenkin pubiin katsomaan jalkapalloa ja sain viihdyttää itseäni jälleen katsellen tätä suosittua ”minimalistista” pukeutumistyyliä. Pelin jälkeen lähdimme illalliselle ja valitsimme hotellimme lähellä sijaitsevaan Dineriin. Diner toi mieliimme vastaavan Amerikkalaisen ravintolan Genevessä ja tilasimme listalta kaikkia herkkuja.

Sunnuntai

North Laine ja värikkäät kujat

Aamiaisen jälkeen lähdin Rosan kanssa kaupungille pyörimään, halusin ehdottmasti päästä North Lainelle, sillä en ollut käynyt siellä aikaisemmin. Aurinko paistoi ja oli todella upea keli, kaupat olivat levittäytyneet kaduille, en voinut kuin ihmetellä ja katsella ihastellen ympärilleni. Olisin viihtynyt siellä pidempääkin, mutta päätimme jatkaa matkaa ja lähteä käymään läheisessä Lewesin kaupungissa. Matkalla juna-aemalle pysähdyin tuon tuosta kuvaamaan ihania värikkäitä taloja ja erilaisia muraaleja. 

Ihana värikkäät talot

Ajankäytön maksimointia, huikopalaa junassa :)

Englannissa vietettiin äitienpäivää ja otin siitä ilosta kaiken irti, sain viettää vähän ennakkoon äitienpäivää ja nauttia tyttäreni seurasta koko päivän. Lewes on Sussexin hallinnollinen kaupunki, se sijaitsee noin 15 minuutin junamatkan päässä Bightonisata, sisämaassa.  Kaupunki on kiva pieni retkikohde,  siellä sijaitsee Lewesin linna, josta on upeat panoramanäkymät south Downin maaseudulle, keskiaikainen Anne Clevesin talo sekä Rooman Ajan raunioita. Kiertelimme useamman tunnin kaupungilla ja aurinko paistoi niin että kasvoni punoittivat illalla. Tästä reissusta kerron lisää möyhemmin. Papi lähti jo illalla kohti lentokenttää.

Maanantai

Royal Pavilion 

Haikeeta lähtöpäivä, kotiinpaluu kaikki kiva päättyy aikanaan, onneksi olin varannut myöhäisen paluun, niin minulla oli aikaa viettää vielä yksi päivä Brightonissa. Aamiaisella törmäsin suomalaiseen tarjoilijaan ja oli mukava turista hänen kanssa. Kirjauduin ulos hotellista ja jätin laukun sinne. Olimme sopineet Rosan kanssa että vihdoin menemme käymään Kuninkaallisessa Paviljongissa, joka on Brightonin suosituin nähtävyys. Olimme yrittäneet varata paikan Paviljongin  ”kellarikierrokselle”, mutta kun hintaan ei kuulunut käyntiä Paviljongissa, niin  jätimme menemättä ja sen sijaan ostimme liput  palatsiin. Olimme ensimmäisiä lippujonossa ja ehdimme tutustua rauhassa sisätiloihin ennen kuin kouluryhmät tulivat. Paviljonki oli todella mielenkiintoinen ja vahva suositus käyntikohteeksi. Kerron Paviljongista lisää myöhemmin.

Lähdimme paviljongista ja halusin käydä katsomassa suositun kopion Banksyn muraalista ”kissing polices”, sillä se sijaitsi Paviljongin lähellä. Valitettavasti tuo talo jonka seinässä muraali on, oli remontin alla ja tämän vuoksi teosta oli hankala katsella. Meillä oli vielä mukavasti aikaa ennen kuin minun piti lähteä kentälle, joten lähdimme sadetta karkuun kaupoille. Sitten tuli aika hakea laukku hotellilta ja lähteä kohti lentokenttää.

Viikonloppu oli oikein onnistunut ja oli ihana nähdä että kyllä se tyttö siellä maailmalla pärjää. Minä sain paljon virtaa pitkästä viikonlopusta ja haikailen jo seuraavia reissuja. Brighton on mukava viikonloppukohde ja vaikka tuntuu että sen päänähtävyydet on äkkiä nähty, niin lähiympäristössä on paljon mielenkiintoisia käyntikohteita sekä mielettömät ulkoilumahdollisuudet. Teen tuosta Englannin aurinkoisimmasta kaupungista vielä ihan oman postauksen, joka perustuu omiin reissusuunnitelmiini, sieltä voi löytyä hyödyllisiä vinkkejä Brightoniin matkaavalle. Seuraavalla kerralla haluaisinkin suunnata päiväretkelle New Forestiin ihailemaan poneja.