perjantai 26. maaliskuuta 2021

Mystiset kivet ja muinaisjäännöksiä

 


Kivet ovat mystisiä, niihin liittyy paljon erilaisia uskomuksia ja tarinoita, niitä on palvottu ja pidetty paholaisen oikkuina, kivistä on tehty hautoja ja niiden suojiin on menty turvaan. Tänä päivänä moni noista luonnonoikuista ja ihmisten tekemistä kivi rakennelmista ovat suosittuja nähtävyyksiä. 

Luonnossa liikkumisen myötä olen törmännyt sattumalta moniin muinaisjäännöksiin, jopa täällä pääkaupunkiseudulla. Lähipolkuja patikoidessa on tullut vastaan pirunrantoja, hiidenkirnuja, hautaröykkiöitä ja hiidenkiviä.



Mystiset kivet ja muinaisjäännökset




Ihmiset ovat kautta aikojen ihmetelleet erilaisia kiviä ja niistä tehtyjä muodostelmia. Näitä kummallisuuksia on pyritty selittämään tarujen ja tarinoiden tavoin, sillä tuolloin ei ymmärretty luonnossa tapahtuneita muutoksia. Jääkausi on muokannut kiviä ja kallioita sekä maanjäristykset ovat aiheuttaneet niissä muutoksia. Maankohoamisen myötä on tullut uusia saaria ja muinaiset rannat ovat nousseet esiin. 

Suomessa ja monissa muissa maissa näitä luonnonoikkuja on selitetty:

  • Jättiläisten jutuiksi
  • Hiiden hommiksi
  • Palvonta ja käräjäpaikoiksi



Jättiläisten juttuja




Jättiläiset ovat suuri mysteeri, niiden tekeleiksi lasketaan moni luonnon oikku, ne ovat pelottavia, usein rumia ja niillä on valtavat voimat. Jäteillä on suuri rooli eri maiden kansanperinteissä, myös meidän Kalevalassa, seikkailee jättiläisiä, joita kutsutaan Kalevanpojiksi. Ruotsissa ja Suomen rannikoilla liikkuneita jättiläisiä on kutsuttu Jatuleiksi. 

Jälkipolville on kerrottu tarinoita, kuinka jättiläiset ovat siirtäneet kiviä kummallisiin paikkoihin, heittäneet niitä veteen tai metsään, jonka seurauksena on syntynyt outoja lampia. Raivon ja suuttumuksen vallassa viskotut kivet ovat muodostaneet erilaisia luolia ja kalliot ovat halkeilleet. Monet siirtolohkareet muistuttavat jättien esineitä ja kalliot muistuttavat kasvoja.


Jatulintarhat



 Jatulintarha Nauvon saarella

Jatuleiden jäljiltä löytyy mm. kivistä tehtyjä labyrinttejä, joita kutsutaan jatulintarhoiksi tai jatulinpoluiksi. Näitä labyrinttejä löytyy eri puolilta Eurooppaa, mutta Suomessa näitä on tavattu erityisen paljon 

Viime kesänä kävin Nauvossa katsomassa yhtä jatulintarhaa, se oli ainakin, niin kapea, että tuskin jättiläinen on siinä mahtunut kulkemaan.

Tarkkaa tietoa kivilabyrinttien alkuperästä ei ole, sanotaan, että merimiehet ja kalastajat ovat tehneet niitä ajankuluksi, odotellessaan laivaa.  

Nauvon labyrintti on noin 8 metriä halkaisijaltaan, se sijaitsee Finbyssä korkean kallion päällä. Labyrintti oli todella erikoinen ja upea nähtävyys, onneksi se on säästynyt ilkivallalta. Nauvon vierassatamasta lähtee luontopoku labyrintin luokse, me poikkesimme siellä autolla ennen kun jatkoimme matkaa Korppooseen. 



Hiiden hommia



Hiisi oli alunperin pyhä paikka, ennen kristinuskon saapumista. Pyhässä paikassa palvottiin ja uhrattiin, harjoitettiin erilaisia kultteja ja rituaaleja, sinne on haudattu ihmisiä. Kristinuskon saapuessa moni pyhä paikka muutettiin kirkoiksi ja muut hiidet saivat pahan leiman, niitä pidettiin pirujen ja paholaisten paikkoina. Painu hiiteen ja painu helvettiin ovat tuttuja sanontoja vielä tänä päivänä. 

Hiisistä tuli jättiläisen tavoin taruolento ja niiden varjolla on selitetty outoja asioita. Hiisit ja pirut ovat tarinoissa tuhmia olentoja peikkoja, jotka ovat saaneet aikaan:

  • reikiä kalliossa, hiidenkirnut 
  • kiviröykkiöt, hiidenkiukaat 
  • isot kivet, hiidenkivet 
  • muinaisranta, pirunpelto
  • kalliot ja luolat, pirunkallio, -kirkko tai -pesä 


Hiidenkirnu



Hiidenkirnuja Pirttimäellä


Hiidenkirnut ovat onkaloita, jotka ovat muodostuneet kallioihin jääkauden sulamisen aikaan. Virtaava vesi tai aallokko on pyörittänyt kiviä, jotka ovat kaivertaneet kallioon pyöreitä koloja. Suurimmat kirnut ovat noin 10-13 metriä syviä, ne sijaitsevat Askolassa ja Rovaniemellä.


Hiiidenkirnu Pihlajanmäessä


Suomen vanhimmat hiidenkirnut lienevät Aarnipata ja Rauninmalja, jotka sijaitsevat Helsingin Pihlajanmäessä. Kirnut löytyivät tietöiden yhteydessä 1990-luvulla ja niiden uskotaan olevan noin 50 000-100 000 vuotta vanhoja.

Hiidenkiviä olen käynyt katsomassa Pirttimäen ulkoilualueella, Lauttasaaressa, Pihlajanmäessä ja Lohjalla. Askolan hiidenkirnut ovat olleet pitkään mielessä, haluan ehdottomasti päästä katsomaan niitä. 


Hiidenkiuas 


Pronssikautinen hautaröykkiö, Meilahti

Korkeilla paikoilla kallioilla ja metsissä saattaa nähdä outoja kivikasoja, nämä kiviröykkiöt ovat entisaikojen hautoja. Kiviröykkiöitä on selitetty hiisien tekosiksi ja siksi niitä kutsutaan myös hiidenkiukaaksi. 

Vainajan mukana hautoihin laitettiin usein hänelle kuulunutta omaisuutta, tärkeitä esineitä, koruja, mutta hautojen ryöstelyn vuoksi esineitä on löytynyt vähän. Vanhimmat haudat sijaitsevat sisämaassa ja ne ovat kivikaudelta noin 3000 eea., rannikolla sijaitsevat haudat ovat pronssikaudelta noin 1500 eaa.


Pronssikautinen hauta Hanikan luontopolku, Espoo


Haudat ovat eri kokoisia ja muotoisia, suurin hauta lienee Euran Panelian kylässä sijaitseva Kuninkaanhauta, joka on kooltaan 30x36 metriä ja korkeutta sillä on 3-4 metriä.

Tunnetuimmat hiidenkiukaat löytyvät Rauman seudulta, Sammallahdenmäeltä, siellä on metsän keskellä peräti 36 erilaista hautaa. Nämä hautaröykkiöt listattu UNESCON suojelulistalle.

Hiiidenkiukaisiin olen törmännyt kävelylenkkien yhteydessä Kivenlahdessa, Hanikan luontopolulla sekä Teijon kansallispuistossa. 



Hiidenkivi 



Lohja, Karnaistenkorpi

Välillä näkee mystisiä kiviä yksin tai vieretysten, näitä siirtolohkareita on aikanaan myös selitetty hiisien ja jättiläisten tekosina. Jääkauden sulamisen seurauksena siirtolohkareet ovat irtautuneet emäkalliosta ja ne ovat saattaneet kulkeutua pitkiäkin matkoja mannerjään mukana. 

Hiidenkivet ovat olleet kokoontumispaikkoja ja niitä on käytetty osoittmaan tilojen, alueiden sekä maiden rajoja. Hiidenkiviä on kutsuttu myös kuninkaankiviksi, joko Ruotsin kuningas on käynyt paikalla tai kivi on näyttänyt missä kruunun raja menee. Suomessa on paljon vanhoja rajakiviä, jotka liittyvät Ruotsin ja Venäjän väliseen rajaan, kivissä näkyy kuninkaan kruunu ja kaksipäinen kotka. 

Yksi erikoisin siirtolohkare sijaitsee Turun Pallivahassa, joka tunnetaan "Marja Tyrnin kotipaikkana". Alue on saanut nimensä suuresta rajakivestä, joka on noin 10 metrin korkuinen siirtolohkare. Tarinan mukaan jättiläinen heitti tuon pallon (pallin) muotoisen kiven läheiseltä Nunnavuorelta.

Luonnon voiman aistii parhaiten kun näkee noita massiivisia siirtolohkareita. Suomen suurin siirtolohkare lienee Turun Ruissalossa sijaitseva Kukkarokivi, jonka merestä nouseva osuus on 12 m korkea, 30 m leveä ja 40 m pitkä. 


Kummakivi, kuva Wiki

Hiidenkivistä suosituin nähtävyys on luultavasti Ruoholahdella sijaitseva Kummakivi. Kivi painaa noin 500 tonnia ja se keikkuu vaarallisen näköisesti kallion päällä. Tämän kiven tahtoisin ehdottomasti nähdä, se on houkuttanut minua jo pidemmän aikaa. 

Hiidenkiviin törmää useissa paikoissa, itselleni on erityiseti jäänyt mieleen massiiviset siirtolohkareet  Hanikan luontopoululla sekä Lohjalla, Karnaistenkorven luontopolulla. 


Pirullisia juttuja  



Pirunpelto, muiinaisranta Teijon kansallispuistossa


Piruja on myös useasti syytetty erikoisista luonnon oikuista, kivikkoja kutsuttiin pirunpelloksi ja luolia sekä kallionhalkeamia on kutsuttu pirunkallioksi. 

Maankohoamisen seurauksena esiin on tullut muinaisia rantoja, kivien peittämiä laajoja alueita. Näitä alueita kutsutaan myös pirunpelloiksi, sillä aikanaan ajateltiin, että pirut olisivat heittäneet kivet sinne.

Muinaisrantoihin olen törmännyt ainakin Matinkylässä, Hanikan luontopolulla ja Teijon kansallispuistossa.



Palvonta ja käräjäpaikat


Mystinen Stonehenge

Suuret kivet ovat olleet kautta aikojen erilaisia kokoontumispaikkoja, niiden luona on harjoitettu erilaisia riittejä, pidetty käräjiä ja käyty neuvotteluita. 

Isoja kiviä on siirretty keskeisille paikoille ja niistä on tehty erilaisia muodostelmia, näitä kutsutaan megaliiteiksi. Megaliitti sana juontaa juurensa kreikan kielestä mega=iso ja lithos=kivi. Näitä kivimuodostelmia on tehty kivikauden ja pronssikauden välisenä aikana, eikä niihin ole käytetty laastia. Yksi ällistyttävä ja varmaan tunnetuin megaliitti on Stonehenge suuri kivikehä keskellä niittyjä. 

Usein nämä megaliitti rakennelmat ovat hautakammioita, temppeleitä tai erilaisia kivikehiä. Menhirejä eli pystykiviä on pystytetty yksin tai niistä on tehty pitkiä ketjuja ja rivejä tai muodostettu kivikehiä. Pystykivet ovat kapeita kiviä ja ne voivat olla erilaisia monumentteja, pylväitä, obeleskejä tai patsaista, Suomessa näitä on kutsuttu napakiviksi keskeisen sijainnin vuoksi. 




Kivimuodostelmien tarkoituperistä ei ole tarkkaa tietoa, niiden on arveltu liittyvän palvomiseen, erilaisiin rituaaleihin, pyhiinvaellukseen, mittaamiseen, kalenteriin ja astrologiaan. 

Yksi pitkäaikainen haaveeni oli päästä näkemään Stonehenge, tuo valtava kivimuodostelma, jonka tarkoitusperä on edelleen suuri arvoitus. Muutama vuosi sitten tämä haave toteutui ja pakko myöntää, tuo uskomaton muodostelma oli vaikuttava ja sai ihoni kananlihalle. 
 
Sveitsissä ratsastin suoraan keskelle mystisiä pystykiviä, jotka olivat korkealla metsän keskellä. 



 Muinaisjäännökset


Kasakallio, Helsinki

Kivien ja kallioiden lisäksi, luolat, kalliokirjoitukset sekä -maalaukset ovat mielenkiintoisia luontonähtävyyksiä, ja kertovat omia tarinoita muinaisista ajoista. 

Myöhemmin kiviä on käytetty aitojen, siltojen, linnoitusten ja talojen rakentamiseen, rajojen merkitsemiseen, opasteena ja välimatkakivinä tiellä, muistomerkkeinä, kivestä on tehty työkaluja, esineitä, koruja sekä niitä on käytetty taiteessa. 

Jotta nämä nähtävyydet säilyvät myös tuleville sukupolville, niin niitä suojelemaan on säädetty muinaismuistolaki. Muinaisjäännökset ovat rauhoitettuja ne kertovat Suomen esihistoriasta, ne voivat olla rakennelmia tai luonnonmuodostumia, joihin liittyy vanhoja tapoja tai tarinoita.  


Mikä on sinun suosikkisi luonnon oikuista?






Tuoreimmat kuulumiset löydät 

Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista


10 kommenttia:

  1. Kylläpä oli mahtavan mielenkiintoinen postaus! Tuo Kummakivi on kyllä todella kummallinen! Stonehengen olen nähnyt vuosia sitten livenä. Oli se myös kyllä varsin kummallinen näky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja kommentista. Kiva kuulla että tykkäsit kirjoituksesta, kummallisia kiviä todella. Harmi ettei tuota Stonehengeä päässyt koskettelemaan, mutta siitä huolimatta se oli todella mystinen.

      Poista
  2. Kummakivi olisi tosiaan kiva nähdä, helmikuussa oli aikomus käydä sitä katsomassa, mutta talviaikaan liittyvien ylimääräisten hankaluuksien ja kiireen vuoksi jätettiin se sitten väliin. Parin viikon kuluttua otetaan uusi yritys. Niin ikään Askolan hiidenkirnuja olisi mukava käydä katsomassa ja todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana tulee tehtyä retki sinne.

    Lauhanvuoren Kivijata on aka vaikuttava. Olen muuten ihmetellyt, miksi vastaavat muinaisjäännökset eivät sammaloidu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Fani, tuolla alla sanoo niin minäkin odotan lumien sulamista, sillä metsässä on nyt tylsä liikkua kun on märkää ja liukasta. Kiitos tuosta Lauhavuori vinkistä, se todella näyttä mielenkiintoiselta, jos vaikka kesällä kurvaisi sen kautta.

      Poista
  3. Odottelen tässä vain lumien sulamista jotta pääsee taas metsäretkille. Siirtolohkareet ja hiidenkirnut ovat varsin hienoja ja erikoisia. Alppien alueella jäi mieleen mm. Wallisin Erdpyramidit ja niiden huipulle tasapainoilemaan jääneet kivimöhkäleet ja jäätiköiden sulamisvesien syövyttämät Gletschertöpfet eli hiidenkirnuja vastaavat onkalot. Hienoja ovat myös veden aikaan saamat Klamm´it. Niitä on useita, mutta sellaiseen voi tutustua esim. Garmisch-Partenkirchenissä, Höllentalklamm, josta löytyy kivoja kuvia jopa kuukkelin mäpsissä.
    Muutto on siis takana ja sujui todella sutjakkaasti kun päästiin alkuun. Näinä aikoina on paljon mukavampi kuitenkin kuluttaa aikaa Suomessa kuin Keski-Euroopan väkirikkaissa maissa.
    Onneksi mennään kevättä kohti. fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin odottelen että lumet sulaa, talvi ja lumi oli tosi kivaa aikaa, sillä monesta patikointireitistä tuli helppokulkuinen ja eksymisen vaara väheni ;)
      Kiitos noista Sveitsi vinkeistä, täytyy käydä tutustumassa, sillä ajatuksena kirjoittaa vähän vastaava juttu ainakin Sveitsistä.
      Kiva kuulla että muutto sujui onnistuneesti. Tervetuloa Suomeen!

      Poista
  4. Ihana postaus! Rakastan kiviä. Olen nähnyt Stonehengen ja Carnacin menhirit, mutta tuo Nauvon jatulintarha on vielä näkemättä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Fata, että tykkäsit! Nuo on luonnonoikut ovat kyllä ihan uskomattomia juttuja ja todella mielenkiintoisia. Länsi-Suomessa on ilmeisesti useampia Jatuleita, kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa niitä mikäli matkan varrelle osuvat!

      Poista
  5. Niin unohdin hiidenkirnut. Ne ovat ihania. Asuinalueellani on upea kaksoishiidenkirnu. :) Yhtenä kesänä kiersin ympäri stadia etsimässä pieniäkin hiidenkirnuja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulisin mielelläni mistä kaikkialta kirnuja olet löytänyt. Itse löysin Meilahden lisäksi Lauttasaaresta.

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.