Paluumuuttajan arkea

Edellisestä postauksesta on kulunut jo melkein kuukausi, joten tässä tulee hieman päivitystä. Miten aika rientääkään! Moni lukija on varmasti huomannut Martan Matkassa FB-sivuilta tai Instasta että tällä hetkellä todella ollaan Suomessa ja vaikka edellisessä postauksessa olimme vielä vailla asuntoa. Edellisen postauksen jälkeen on vietetty tunteikkaita läksiäisiä, hyvästelty rakkaita, riemuittu uudesta asunnosta, painittu muuttoon liittyvien asioiden kanssa, käyty paperisotaa, organisoitu muuttoa, häärätty ja säädetty muuttoliikkeen kanssa, eletty tuskan hetkiä vuokra-asunnon luovutuksen kanssa sekä raskain mielin jätetty taakse upea kotimaa Sveitsi.

Viimeiset viikot ja päivät Sveitsissä oli yhtä vuoristorataa ja olisin toivonut että muuttoliike olisi pyörinyt meidän kuorman kanssa Euroopassa useamman viikon ennen Suomeen tuloa, että olisi saanut vähän hengähtää, mutta näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Suomeen tulon jälkeen parin päivän päästä kuorma oli jo uuden asunnon luona, kamat sisällä ja laatikot odottamassa purkua.

Teknisten ongelmien vuoksi paluumuutto postaussarjassa hypätään nyt muutama luku eteenpäin ja tällä kertaa teemana on paluumuuttajan arki, miten sitä sopeutuu ”uuteen vanhaan” ja ”muuttuneeseen tuttuun”. Palaan myöhemmin vielä noihin muuttotunnelmiin…

Kotiinpaluu

Moni ihmetteli miksi muutamme Suomeen syksyä vasten, jolloin Suomessa on pimeätä ja surkeimmat kelit! Halusin kuitenkin nauttia vielä koko kesän ja alkusyksyn Sveitsin mahtavista keleistä ja puitteista, enkä tuhrata niitä muuttovalmisteluihin, ajattelin myös että syksyn pimeät sadepäivät Suomessa sopivat hyvin muuttolaatikoiden purkamiseen. No miten kävikään?

Suomessa meitä oli vastassa upeat ruskan värit ja mahtavat aurinkoiset kelit ovat hellineet meitä viikon verran! Aurinko on paistanut joka päivä ja tuntui suorastaan rikolliselta lähteä kävelylle muuttolaatikoiden keskeltä, toisaalta tuntui myös rikolliselta olla käyttämättä tuota tilaisuutta hyväksi… Eilen saapui ensilumi ja muutti maailman taas ihan toisen näköiseksi.

Ensimmäiset päivät

Aika kuluu täysin laatikoiden purkamiseen ja tietenkin kaupoilla juoksemiseen, siivousvälineet on hukassa, vessaharjat ja matot täytyy aina uusia, missä on työkalut? lakanat? Tarvittavat astiat? Tätä varten yritin etukäteen tehdä ”First Kit”-laatikon, johon olisin kerännyt noita ensimmäiseksi tarvittavia tavaroita, mutta muuttoliike oli jo ehtinyt napata sen, ennen kun olin saanut sen valmiiksi.

Kauppareissuihin saa tuhraantumaan uskomattoman paljon aikaa, lähdet toimittamaan asiaa tuttuun liikkeeseen ja huomaat että kyseistä liikettä ei enää ole olemassta tai ainakin se on muuttanut johonkin toiseen paikkaan. Tapiolassa käydessä etsin muovituotteista tunnettua Etolaa ja huomasin että koko rakennus oli pistetty maantasalle metron rakennustöiden yhteydessä, no löytyihän se liike lopulta ja sain tarvitsemani, mutta tuon reissun aikana onnistuin eksymään aivan totaalisesti, enkä meinannut löytää enää takaisin autolle.

Ruokakaupassa käyntiin saa varata aikaa, vaikka tuotteet ovat tavallaan tuttuja, niin voi jestas mikä määrä niistä on erilaisia variaatioita! Namihyllyn luokse on tietenkin ihan pakko pysähtyä ja siellä se vasta valinnan vaikeus iskee, kun useita karkkeja on ollut pitkään niin mieletön ikävä.

Etukäteen odotin suomalaisia valmisruokia helpottamaan arkea, mutta yllätyimme kun näimme kuinka monta hyllyriviä niille oli varattu, puhumattakaan siideriosastosta. Sveitsin tiukkojen aukiolojen jälkeen tuntuu hassulta että ruokakaupassa voi käydä vielä kymmenen jälkeen illalla!

Asiat mitkä ärsyttää

Tekniikka!

Se on ihan kiva kun se toimii, mutta kun se ei toimi niin se  ärsytää, olen ”käyttäjä” ja ihan pihalla kaikista laitteista ja härpäkkeistä. Nuo tekniset termit ovat minulle yhtä Hepreaa ja saan ahdistuskohtauksen jos minun täytyy niitä selvitellä, tekniikka ei vaan oo mun juttu.

Miksi kaikki tekniset ongelmat aina kasaantuvat samaan aikaan? Ei oo nettiä, ei oo kuuluvuutta puhelimessa, puhelin on täynnä läppäri on täynnä, ulkonen kovalevy ei toimi ja pääkin on ihan täynnä! Nyt just mä haluaisin vaan huutaa sermin taakse taas kerran HENKKA! …ja sieltä sermin takaa tulisi ne oikeat vastaukset ja neuvot, asiat vaan hoituisivat! Sen sijaan oon juossut alan liikkeissä puhumassa Hepreaa, mitä en todellakaan ymmärrä ja katson pelonsekaisin tuntein kun kaikki tärkeä data katoaa.

Miksi omena kursseja on vain senioreille? En varmasti ole ainoa ”keski-ikäistyvä”, joka on jäänyt Winkkari ja Omena maailmoiden väliin, koittaen selviytyä perusteista ja yrittäen pysyä mukana kehityksessä… Tässä kohtaa täytyy antaa suuri kiitos Sellon Fonumin pojille, he antoivat vielä yhden hengen meikäläisen puhelimelle, kuuntelivat kiltisti ja antoivat vielä numeron, jotta voin soittaa jos tulee jatkossa ongelmia. Eivät tainneet pojat tietää minkälainen kuuma linja siitä vielä aukeaa…

Netti ja puhelin yhteyksien pitää pelittää

Tänä päivänä netti ja puhelinliittymät ovat asioita joiden vaan pitää toimia ja jos ne ei toimi, niin auta armias.

Netti on hankintalistalla ensimmäisenä, sillä niin monet asiat tänä päivänä hoidetaan netin kautta, virastoihin ja useisiin asiointipalveluihin vaaditaan tunnistautuminen, jota varten pitää olla pankkitunnukset ja aika usein törmäät asiakaspalvelutilanteessa sanontaan ”kato netistä”, no jos sitä nettiä ei ole niin ei voi katsoa…

Paperisota

Mikäli haluat netin nopeasti käyttöön niin älä tee niin kuin minä…

Kelaan tehtävä maahanmuuttolomake ei tuo tietojasi väestörekisteriin vaan kyseisellä lomakkeella haetaan pääsyä takaisin Suomen sosiaaliturvaan, joka muuten tällä hetkellä kestää noin 2-3 kk. (Huom! Kelalle voi laittaa kuulemma hakemuksen pääsystä Suomen jo 3 kk ennen muuttoa.)

Kela ei siis ilmoita tietoja maistraatille vaan se tulee tehdä erikseen esim. Postin osoitteenmuutoslomakkeella, jonka yhteydessä voi ilmoittaa muutosta myös maistraatille, joka kirjaa tiedon väestörekisteriin ja tuolloin tieto on virallinen. Lomakkeen täyttäminen sujuu näppärästi myös netissä, mikäli henkilökohtaiset pankkitunnukset eivät ole muuttokuormassa. Jos näin olisi päässyt käymään niin täytyy henkilökohtaisesti käydä maistraatissa täyttämässä lomake, joka sitten sieltä lähetetään paperiversiona johonkin skannauskeskukseen ja sieltä niitä sitten poimitaan ja ihmetellään.

Kun se tieto sitten vihdoin on kirjattu ja näkyy väestörekisterissä niin pääset tilaamaan internet-yhteyttä operaattorilta sekä hoitamaan muita asioita mihin vaaditaan luottotietojen tarkistusta.

Puhelin ja kuuluvuus

Uudessa asunnossamme puhelimessa ei ole kunnon kuuluvuutta, joka tarkoittaa sitä että puhelut täytyy hoitaa ikkunan edessä tai mieluiten pihalla, jossa kuuluvuus on parempi. Naapurit varmasti istuvat kahvikupposen äärellä pihakeinussaan ja kuuntelevat synkimpiä sukusalaisuuksia ja odottavat jännityksellä niiden uusia käänteitä, odotan jo innolla tulevia pakkasia.

Voiko tää olla totta? Eletään vuotta 2017 ja asutaan pääkaupunkiseudulla!

Operaattorin häiriöpalvelusta tiedustellaan rakennuksen materiaaleja, kattoa, ikkunoita sälekaihtimia ja kerrotaan että muutoksia kuuluvuuteen ei ole tulossa seuraavaan kolmeen kuukauteen, voitte toki kokeilla muiden operaattoreiden liittymiä. Öö, haen siis jokaiselta operaattorilta liittymän ja testailen niitä, vaihdan kortit, numeronsiirrot yms. teknisenä ihmisenä saan varmasti kaiken ihan solmuun, mikäli ne ei sitä vielä ole…

Pitäisiköhän sitä vaan palata entiseen ja hankkia vanha kunnon lankapuhelin ja siihen pitkä jatkojohto, puhelinvastaaja viestejä varten, telefax kuvansiirtoa varten, kirjepaperia löytyykin jo vanhoista varastoista.

Taidan vaan luovuttaa, pidän puhelinta ikkunan vieressä ja hankin sen pilkkihaalarin talven varalle. Kuuluvuusongelma taitaa olla aika yleinen asia täällä pääkaupunkiseudulla ja ehkä juuri siksi, ihmiset käyttävät puhelinta niin paljon yleisillä paikoilla, puhelimeen kailotetaan bussissa, virastoissa, ravintoloissa, jopa yleisessä vessassa, kun se kerran kuuluu ja toimii siellä.

Tässä vaiheessa en edes yritä vielä avata asiakaspalveluun ja reklamaatiohin liittyviä asioita, IKEA tulee olemaan tästä hyvä esimekkitapaus…

Asiat joiden vuoksi tunnen itseni oudoksi,

tai muuten vaan outoja juttuja

Tervehtiminen

Viimeisen neljän vuoden aikana olen tottunut tervehtimään jokaista vastaantulijaa, huolimatta siitä tunsinko heitä vai en. Vaistomaisesti aloin myös tervehtiä vastaantulijoita täällä omilla nurkilla ja sain osakseni hämmästyneitä katseita, suurin osa vastaantulijoista tuijotti tyhjyyteen, useimmat katsoivat maahan, vain harvat silmiin ja hekin säikähtivät katsekontaktia, muutamien koiranomistajien kanssa jäin jopa juttusille. Veikkaampa että tämä mukava tapa unohtuu itseltä hyvin nopeasti.

Ymmärrän mitä ympärillä puhutaan

Missä kuplassa olen saanutkaan elää viime vuodet! Kun ei ymmärrä mitä ympärillä puhutaan, eikä ymmärrä kaikkea luettua, niin elämä on toisaalta aika helppoa ja toisaalta aika surullista, mutta kun ymmärtää kaiken kuuleman ja luetun niin tulee tunne, että ihan kaikkea ei haluaisi eikä tahtoisi ymmärtää. Sama pätee myös toisinpäin, pitää hieman varoa mitä sitä sanoo ääneen, sillä kaikki ymmärtävät myös minua… Tämänkin voi oppia ihan kantapään kautta.

Ikeassa käydessä sanoin Papille että ei ota pöytää ihan lasten leikkipaikan vierestä, sillä olin sen verran väsynyt että en olisi jaksanut kuulla lasten ja vanhempien välisiä kinasteluita enkä varsinkaan aikuisten järkeviä vastineita. Tiedän itsekin että väsyneenä tulee päästettyä sammakoita suusta ja jälkeenpäin niitä sitten harmittee, jos ei ihan heti niin ainakin vuosien päästä sitä pyörittelee päätään…

Liikenteessä

Miten minulla oli muistikuva että Suomessa liikennemerkit ja nopeusrajoitukset ovat selkeästi esillä? Näin olen ainakin julmistellut kaikille Sveitsissä ja anatanut ymmärtää että asia on pihvi! Huomasin ajelevani reippaammin kuin muut autoilijat, ja hoksasin että ajoin vanhojen tottumusten mukaan, sillä en löytänyt nopeusrajoituskylttejä teidenvarsilta. Kylttejä näkyy huonosti kun tiet vaihtuvat, mutta sitten kun niitä alkaa näkyä niin minkälainen kirjo niissä löytyy, onko olemassa mitään logiikkaa? Esim. Sveitsissä ne menivät teiden mukaan taajama 50 moottoriliikennetie 80 ja moottoritie 120, vastaavasti Ranskan puolella 50/90/100/130. Merkkejä on kyllä paljon esillä ja tuntuu että Fiuden kuskilla pää pyörii koko ajan, kun yritän hahmottaa noita kaikkia kylttejä ja nopeusrajoituksiakin löytyy kaikkea mahdollista 30-100 väliltä.

Liikennemerkit näyttävät myös oudon värisiltä, hämmästelimme puna/keltaisia merkkejä ja olisin voinut vannoa että ne ovat olleet aikaisemmin puna/valkoisia, ajattelin että värit johtuvat lukuisista tietöistä ja ovat ns. väliaikaisia, kunnes kysyin varovasti asiaa ystävältäni…

Asiat jotka tuovat hymyn huulille

Päässä raksuttaa jo useat paikat missä haluan vierailla, tapahtumat mihin haluan osallistua sekä patikointireitit joita haluan kulkea. Odotan innolla pääsyä Suomalaisten artistien keikoille, eilen olisin ehdottomasti halunnu päästä kuulemaan nuoruuden suosikkibändiä Yö:tä, joka keikkaili tässä lähellä, mutta valitettavasti konsertti oli loppuunmyyty.

Teatteriin!

Teatteriesityksiä odotan innolla, sillä ranskan kieli ei tarttunut minuun ja huumori eri kielellä on aina haasteellinen, sillä usein se on hyvin kultturisidonnaista tai ymmärtääkseen sitä täytyisi olla hyvin perillä maan ajankohtaisista asioista. Kävin hakemassa eri teattereiden ohjelmistoja ja sieltä löytyi useita kiinnostavia esityksiä, täytyy varmaan aluksi arpoa joku niiden joukosta.

Kirjasto

Kirjastoa olen kaivannut jo pitkään ja eilen kävin piipahtamassa siellä. Muutamia kuukausia sitten sain tuttavaltani lainaksi äänikirjoja ja innostuin niistä, sillä niitä oli kiva kuunnella autossa ja ruuanlaiton yhteydessä. Ilokseni huomasin että kirjastossa oli laaja valikoima äänikirjoja, lainasin heti muutaman klassikon, mitä en ole koskaan jaksanut lukea ja tuskin tulen lukemaankaan, mutta kuuntelen niitä mielelläni.

Voisin varmaan viettää kokonaisen päivän kirjastossa, siellä oli niin paljon mielenkiintoisia lehtiä, videoita ja kirjoista puhumattakaan, tein heti jo muutamia varauksiakin!

Museokortti

Huomasin että Suomessa myydään museokorttia, joka oikeuttaa pääsyn 250 museoon! Tämä kortti on hankittava ensitilassa, että on jotakin tekemistä sadepäivinä ja mikäli kävisi niin huonosti että sataa todella tuo 365 päivää vuodessa, niin tuolla museokortilla voi kuulemma käydä useamman kerran samassa museossa. Onko kellään kokemuksia museokortista?

Sauna

Tätäkin hetkeä olen odottanut myös pitkään, ratsastuksen jälkeen lämmin sauna! Mikä parasta niin oma sauna, sen voi laittaa päälle milloin vain. Vai onko olemassa joku sääntö kuinka usein saa saunoa? Ulkomaalaiset aina kysyvät että mikä siinä saunassa oikein on se viehätys? Miksi sinne mennään? Ensin halutaan kuumaa ja sitten kylmää, outoa… Yleensä vastaan aina että kesä ja mökkisauna on ihan parasta, pulahdus raikkaassa vedessä, saunasiideri ja pitkät keskustelut ystävän kanssa.

Tällä viikolla sauna sai taas ihan uuden merkityksen, olin illalla kävelemässä ja auringonlaskun jälkeen huomasin että olisi saanut olla enemmän vaatetta päällä. Tulin kotiin ja olin aivan kylmissäni, kunnes muistin että voin laittaa saunan päälle!

Martan matkassa myös jatkossa

Sveitsin aika on nyt ohitse, perustin tämän blogin aikanaan ns. päiväkirjaksi, johon oli tarkoitus kirjoittaa meidän elämästämme Sveitsissä, reissuista ja tapahtumista muistoksi lähinnä itselleni ja perheelle sekä tiedoksi myös sukulaisille ja ystäville. Jäin aikalailla heti koukkuun kirjoittamiseen ja postauksien tekemiseen ja huomasin että moni tuntematon oli löytänyt blogini. Bloggaamien alkoi heti tuoda enemmän sisältöä päiviini ja päiväretketkistäni tuli entistä tarkoituksellisempia. Erilaisten blogiryhmien myötä opin lukemaan erilaisia blogeja ja koko blogimaailma avautui minulle ja se on tuonut itselleni aivan uudenlaisia kiinnostuksen kohteita.

Sveitsistä jäi vielä paljon kirjoitettavaa, monet paikat, käyntikohteet ja tapahtumat jäivät vaille postausta kuin myös useat lomamatkat jäivät kirjoittamatta. Blogi jatkaa kuitenkin eloaan täällä Suomessa ainakin toistaiseksi, juttujen pääpaino tulee varmasti olemaan Suomen kohteissa, mutta kirjottamattomiin postauksiin palaan vielä syksyn pimeinä iltoina!

Kiitos kun olet ollut matkassa mukana ja toivottavasti olet jatkossakin!

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille!