Marraskuun retki – metsässä aasien kera

Huh, huh mikä hurrrja kämmi meinasi käydä Retkihaasteen kanssa, sillä jostakin syystä minulta oli kokonaan deletoitunut haastekohta 4. Retki marraskuussa. Marraskuu meni jo, ja ehdin sijoittaa kaikki marraskuun aikana tekemäni retket muihin haastekohtiin. 

Alkukuusta kävin Vantaa joen Myllykoskella, tämä retki meni kohtaan 34. Retki, jolla kiipesit portaita. Puolessa välissä kuuta kävin Lohjan Kaarnaistenkorvessa, tuo retki meni kohtaan 49. Retki päin mäntyä! 

Myllykoski, Vantaajoki

Karnaistenkorpi

Onneksi minulla oli vielä yksi ässä hihassa, sillä loppukuusta lähdin masentavan marraskuun retkelle, luulin että pääsen ratsastamaan aasilla, mutta toisin kävi, pääsin taluttelemaan niitä.  

Masentavan marraskuun retki – irtiotto arjesta

Marraskuu on yleisesti masentava, se on useimmiten sateinen ja harmaa, tuulinen ja kylmä, harvoin aurinkoinen ja kuiva. Marraskuu ei todellakaan ole sellainen kuukausi, että tekisi mieli reissata kotimaassa ja tätä ollaan usein naureskeltu tutussa porukassa. Kovasti ollaan yritetty taistella marraskuuta vastaan, aikaisemmin en ole kiireiltäni ehtinyt masentaville retkille, mutta nyt oli onneksi aikaa. Koronavuonna matkailuun on jäänyt iso aukko, retki toi sopivan irtioton arjesta. Kohteeksi valikoitui Tukkilan tila Kerkoossa ja retken kohokohta oli aasivaellus. Kerkkoo sijaitsee noin 10 km Porvoosta ja Tukkilan tila on kauniilla paikalla Porvoon jokilaaksossa.

 

”Maailmalla aasivaellukset ovat erittäin suosittuja. Näillä vaelluksilla ei ratsasteta, vaan aaseja käytetään kuormajuhtana. Aasit mielellään seuraavat ohjaajansa perässä kantaen varusteet kapeilla poluilla ja hankalissakin maastoissa.” -Tukkilan tila-

Aasivaellus 

Tulopäivä oli tuulinen ja sateinen, kuten marraskuussa yleensä meillä oli onni matkassa, sillä seuraavana aamuna keli oli aurinkoinen, kun lähdimme puuhastelemaan aasien kanssa. Saavuimme tallille, saimme ensin kuulla hieman aaseista ja sitten aloimme harjata niitä puhtaaksi. Aasit seisoivat rauhassa paikallaan eivätkä hötkyilleet, toki ne oli sopivasti sidottu kiinni lähelle nurmea ja keskittyivät enimmäkseen syömään. 

Ei niin valkoinen Lumi...

Kaikille ei riittänyt aaseja, yksi ”tammoista” oli tiineenä ja aivan viimeisillään. Tamma ei lähtenyt meidän mukaan, vaan se vietiin tallin suojiin, sillä oli vain ajan kysymys, milloin synnytys alkaa. Tammaa paikkaamaan haettiin tarhasta kaksivuotias nuori Turbo ”ori”, voi mitä töräytyksiä se huuteli tarhan jäävälle kaverille. En voinut kuin hämmästellä, kuinka pieniä nuo aasit olivat, harjatessa aaseja ei tarvinnut varoa, vaan niitä sai harjata kuten hevosia.

2-vuotias Turbo ori

Saimme opastuksen, miten aaseja käsitellään ja taluttelimme niitä alkuun pihalla, jotta tottuisimme niihin. Aasien nuoriso-osasto Helmi ja Turbo oli terhakkaalla tuulella ja niiden kanssa oli pientä käsityötä. Vuorottelimme aasien kanssa ja jokainen sai kokeilla talutusta, ennen kuin lähdimme matkaan. Reipasta touhua, hieman kyllä jännitti, miten tässä oikein käy, kun ryhmä rämä lähtee ulkoilemaan aasien kanssa ilman aikaisempaa kokemusta. Aasit todella ovat erilaisia kuin hevoset, en olisi ikinä uskaltanut tehdä samaa hevosten kanssa. 

Helmi ja Ofelia

Kokeilin myös talutusta, alkuun taluttelin nuorta Turbo ”oria”, sen askel sopi hyvin omaan tahtiin ja sain luvan tiukan paikan tullen päästää irti. Aasit eivät kuulemma lähde karkuun. Turbo oli jo rauhoittunut ja kulki kivasti äitinsä Lumin takana, askel välillä hieman kiihtyi ja haukkuvat koirat olivat jännittäviä. Seuraavaksi talutin Ofeliaa, jonka askel oli lyhyempi, jaksoin hyvin kävellä hänen rinnalla. 

Itseäni jännitti aina hetket, kun vaelluksen aikana etäisyydet kasvoivat, hevosien kanssa tämä tarkoittaisi sitä, että jos edellisen hepan häntä ei näy, niin ryhmä on pakko ottaa kiinni spurtilla. Sain kuulla, että aasit ovat mieluummin yksin tai perheen kanssa, kuin laumassa, kun taas hevoset ovat laumaeläimiä ja lähtevät herkästi pakoon. Aasit ei olleet moksiskaan, vaikka kaveri oli kaukana, eikä niitä haitannut, jos kaverin nenä oli liian lähellä. 

Picnic aasien kera

Retken puolivälissä pidimme taukoa, olimme keskellä metsää ja sidoimme aasit puuhun kiinni. Ohjaajamme Kaisa viritteli samaan aikaan maahan filttiä ja taikoi Sportin satulalaukusta lämmintä glögiä ja uunituoreita joulutorttuja. Samaan aikaan kun me nautimme herkuista, niin aasit saivat myös pienen ruokatauon. Mieleeni tulvahti ihanat picnic muistot Unkarin ja Italian ratsastusreissuilta, marraskuisessa Suomessa on vähän toinen tunnelma, mutta toki Suomen suvessa metsässä viihtyisi pidempään. 

Metsän keskellä aasit olivat todella hellyttävän näköisiä, isot korvat kuuntelivat tarkkaavaisina ja odottivat kärsimättöminä kotimatkaa. Mitään sen kummempaa kotivaihdetta ei ainakaan Ofelialta löytynyt, mutta sen sijaan sain kokea aasin itsepäisyyden. 

Ofelia, jukurituulella

Kävelimme viimeistä suoraa kotitallille, auto lähestyi meitä takaapäin ja yritin siirtää Ofeliaa tien sivuun sepä ei onnistunutkaan. Yritin siirtää neitiä useampaan otteeseen tien sivuun, mutta tämäpä ei siirtynyt tuumaakaan. Autoilija oli kärsivällinen ja ajoi hiljaa meidän takana, kunnes tuli tarpeeksi tilaa ohitukseen. Seuraavan auton kanssa kävi samoin, Ofelia ei siirtynyt tuumaakaan tien sivuun, vaan pisti vastaan oikein kunnolla. Aasivaellus oli pituudeltaan noin 4,5 km ja se oli oikein mukava marraskuun retki.

Kerrassaan vekkuleita tyyppejä nuo aasit! 

”Aaseja pidetään yleensä itsepäisinä eläiminä. Mutta aasit ovat hyvinkin toimivia kunhan niitä käsitellään oikein ja tunnelma pysyy hyvänä. Ne ovatkin loistavia kiireen kesyttäjiä, sillä niiden kanssa edetään rauhassa ja ilman kiirettä. Pakottaa aasia ei voi, joten turha suorittaminen kannattaa jo heti alussa unohtaa.” -Tukkilan tila-

Aasit ja hevoset

Turbo

Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta aaseista, mutta hevosien kanssa olen ollut paljon tekemisissä. Suomessa ei aaseja ole kovinkaan paljon, Sveitsissä ja Ranskassa taas aasit ja muulit olivat usein hevosten kavereina ulkotarhoissa. Aasit tuovat helpotusta kantamalla taakkoja vuoristossa, korkeuserot ja epätasainen maasto ovat haasteellisia moottoriajoneuvoille ja isoille hevosille. 

Sveitsin vuosina kävin Jura vuorilla ratsastamassa suloisella Fux-”ponilla”, Fux on rodultaan Jurahevonen varmajalkainen ja tottunut kulkemaan kapeita polkuja. Jurahevonen muistuttaa Suomenhevosta, se on alun perin jalostettu vuoriston oloihin työhevoseksi. Fuxin kanssa ulkoillessa törmäsimme usein aaseihin, jotka töräyttivät meille tervehdyksensä, näitä hauskoja töräytyksiä kuului myös Tukkilassa. 

Lue lisää Fuxista ja Jurahevosesta.

Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista. 

Karnaistenkorpi – Luontopolku moottoritien päällä

Nyt kun ollaan jo marraskuussa, niin arkena ei ehdi ollenkaan ulkoilla valoisaan aikaan ja viikonloppuisin on hyvä lähteä ajoissa, sillä hämärä tulee entistä aikaisemmin. Viikonloppuisin koitan välttää meidän lähellä sijaitsevia kävelyreittejä ja yritän suunnata vähän kauemmaksi. Varsinkin näin korona-aikaan nuo ulkoilualueet ovat olleet todella suosittuja, parkkipaikat sekä tulentekopaikat ovat täynnä ja poluilla saa tuon tuosta antaa tilaa vauhdikkaammille kulkijoille. 

Pääkaupunkiseudun näkövinkkelistä Lohja on sopivan matkan päässä ja siellä monia kivoja käyntikohteita sekä useita mukavia kävelyreittejä. Olen käynyt tutustumassa Paavolan luontopolkuun ja sen lähellä sijaitsevaan Alitalon omenatilaan, Paloniemen luonto- ja kulttuuripolkuun sekä melkein vieressä sijaitseviin Toivolan hiidenkirnuihin, Pähkinäniemen luontopolkuun ja Karkalin luonnonpuistoon. Liessaaren ja Lahokallion luontopolut sekä Lohjanharjun reitit ovat vielä tutkimatta. Viimeksi kävin muutama viikko sitten Karnaistenkorven luontopolulla Kisakallion vieressä.

Karnaistenkorpi

Kaarnaistenkorpi on laaja ulkoilualue Lohjalla, se sijaitsee Kisakallion urheiluopiston tuntumassa. Ulkoilualueen sijainti on mielenkiintoinen, se on aivan Turuntien tuntumassa ja osittain jopa valtatien yläpuolella, sillä ulkoilualueen alitse on rakennettu tunneli. Karnaisten tunneli on pituudeltaan noin 2,2 km, se on Suomen toiseksi pisin tunneli. Voisi kuvitella, että moottoritien melu ja pauhu kuuluisi luontopolulle, mutta yllättävän vähän siitä koitui taustaääniä.

Karnaistenkorven ulkoilualue on noin 60 metriä meren pinnan yläpuolella, maasto muodostuu korkeista kallioista ja laaksoista, siellä on muutamia pieniä virtaavia puroja ja suoalueita sekä kaksi lampea. Ahvenlampi laskee Hormajärveen ja pohjoisessa Sorvalampi laskee Lohjanjärven Maikkalanselälle. Metsän puusto on enimmäkseen mäntyä ja kuusta, vanhimmat puut ovat noin 100-vuotiaita. Metsässä on joitakin uhanalaisia kasvilajeja ja siellä on tavattu myös Ilves.

Alueella on polkuja yhteensä noin 7,7 km ja sinne pääsee kahdesta paikasta moottoritien molemmin puolin, Jantoniemstä tai Kisakallion tuntumasta. Luontopolku on pituudeltaan noin 3,3 km, se on hyvin merkitty ja osittain tehty pitkoksista. Polku kulkee lampien kautta ja niiden luota löytyvät tulentekopaikat sekä WC. 

Päiväpatikoimassa Karnaistenkorvessa

Kuluneen vuoden aikana olen tosiaan käynyt usein Lohjalla patikoimassa ja nyt sain houkuteltua ystävän mukaan, niin ajattelin heti, että olisi kiva lähteä kokeilemaan hieman pidempää reittiä. Nolona myönnän, että en ole koskaan käynyt Kisakalliossa, vaikka lapset ovat olleet siellä usein treenileireillä eli myös tämän vuoksi nuo Kisakallion nurkat kiinnostivat. 

Tarinapolku

Päätimme käydä kokeilemassa mahtuuko, meidän auto Suoniementaipaleen parkkipaikalle, no yllätys yllätys ei mahtunut eli veimme sen Kisakallion parkkipaikalle ja palasimme kävellen samaan lähtöpaikkaan. Metsä näytti upealle, vaikka päivä oli hieman utuinen, kauniin vihreät sammalmatot ympäröivät pitkoksia. Tällä kertaa jätimme suosiolla väliin luontopolun sekä tarinapolun infotaulut, mutta toki katsastimme, mitä niiden ympärillä kulloinkin oli. Emme muutoin olisi huomanneet kirkasvetisiä metsälätäköitä tai kauniisti solisevia puroja. 

Olimme kävelleet parkkipaikalta noin 500 metriä, kunnes saavuimme luontopolun luokse, vasemmalle oli viitta Ahvenlammelle ja oikealle viitta Sorvalammelle. Kivi, sakset, paperi! Lähdimme vasemmalle Ahvenlammen suuntaan, ajatuksena oli tehdä hieman pidempi lenkki ja jatkaa patikointia luontopolun jälkeen Kisakallion suuntaan.

Saavuimme Ahvenlammelle, polku lammen rannassa oli upean näköinen, sen oikealla puolella kalliot nousivat korkealle. Pidimme lammen luona juomataukoa ja ihastelimme maisemia. Olimme saaneet kulkea koko matkan rauhassa, vastaan tuli vain muutamia. Laavulta tuli ihana nuotion tuoksu, mutta päätimme pitää evästauon seuraavalla laavulla Sorvalammella. 

Jatkoimme matkaa Sorvalammen suuntaan, ohitimme risteyksen mistä lähti polku toiselle parkkipaikalle Jantoniementielle. Edessämme oli kaatunut puu ja näin myrskyn jälkeen niitä näkyi metsässä useampia. Tuulisella säällä tai myrskyn jälkeen on hyvä aina tarkkailla puita ja hieman kuulostella, etteivät ne kaadu päälle. Kuljimme läpi erikoisen metsikön, jossa kasvoi tiheästi mäntyjä, niiden oksat olivat katkenneet ja osa puista oli käppyräisiä. Tuo metsä oli jotenkin maaginen, usein näkee vastaavia koivikoita, mutta noin tiheää mäntymetsää en muista nähneeni.

Sitten saavuimme Sorvalammelle, jossa pidimme evästauon, laavu oli täynnä porukkaa ja katsoin kateellisena perheiden herkullisia eväskoreja. Itse tyydyin voikkuleipiin ja kahviin, joita nautimme tuulen tuivertaessa. Alkoi tulla hieman vilakka, joten jatkoimme matkaa. Saavuimme suuren ja näyttävän kivilohkareen luokse, olihan se pakko vähän hupsutella ja esittää kannattelevansa tuota hurjan suurta kiveä. Hetken päästä polusta erkani toinen reitti ja huomasimme tulleemme luontopolun ja lisäreitin risteyskohtaan. 

Sen sijaan että olisimme jatkaneet hyväkuntoisia pitkoksia pitkin takaisin parkkipaikalle, lähdimme kapealle polulle viitan osoittamaan Kisakallion suuntaan. 

Kisakallion polut

Uusi polku oli merkitty punaisilla neliöillä, samoja merkkejä oli myös luontopolulla. Nyt merkit eivät olleet selkeästi näkyvillä, vaan niitä täytyi oikein etsimällä etsiä. Muutenkin tuo polku muuttui, se ei enää ollut kovin selkeä ja paikoin se oli jäänyt kasvuston alle. Opasteita piti seurata todella tarkkaan ja kun emme olleet nähneet niitä hetkeen, niin aloimme epäillä olemmeko enää oikealla polulla. Polku päättyi tiehen, jonka otaksuin olevan Suoniementaival eli sama hiekkatie, missä luontopolun parkkipaikka sijaitsi. 

Ylitimme tien, polku jatkui tien toisella puolella, opasteita oli enää harvassa. Hetken päästä ylitimme jälleen hiekkatien ja nyt polku muuttui taas mukavamman näköiseksi. Aluksi löysimme opasteita hyvin, kunnes ne katosivat täysin, sillä seurauksella että eksyimme metsään. Tiesimme kuitenkin, että olemme lähellä Kisakalliota, mutta edessämme oli pieni suo mitä emme pystyneet ylittämään. Olin niin iloinen, että tällä kertaa en ollut yksin liikenteessä. 

Pyörimme hetken ympyrää ja yritimme etsiä sopivaa polkua, kunnes päätimme palata takaisin, hetken päästä näimme jälleen punaisen neliön ja löysimme oikean polun mökkien vierestä. Olimme kuvitelleet, että tuo polku vie mökkien pihaan, mutta se jatkui erikoisesti aivan mökkitontin reunalla. Kohta olimme Kisakallioon johtavalla tiellä ja alkoi jo hämärtää. Jatkoimme kuitenkin urheiluopiston sijaan, loma-asuntojen ohitse alas rantaan ja kuljimme rantaviivan tuntumassa takaisin Kisakallion parkkipaikalle. 

Eritysesti tykkäsimme tuosta luontopolusta, mutta muut reitit tuottivat pettymyksen. Peukku luontopolulle, mutta hylsy lisäreitille. 

Retkihaaste – ”päin mäntyä”

Retkihaasteessa sijoitan Kaarnaistenkorven polut kohtaan 49. Retki päin mäntyä! 

Karnaistenkorven luontopolun erikoinen mäntymetsä suorastaan huusi pääsyä retkihaasteeseen, mutta päin mäntyä meni myös tämän retken muut reitit. 

Tuo mäntymetsä oli todella taianomaisen näköinen ja hämmästelimme sitä pitkään, en ole nähnyt mäntyjen kasvavan noin tiuhassa, puiden oksat olivat katkenneita ja osa puista oli käppyräisiä. 

Retkemme meni osittain päin mäntyä, sillä halusimme jatkaa kävelyä ja poikkesimme Tarinapolulta pidemmälle reitille. Tuo lisäreitti oli todella huonosti merkitty ja saimme etsimällä etsiä merkkejä, polku oli huonossa kunnossa, eikä näkymät  olleet kummoisia. Lopulta eksyimme polulta ja harhailimme jonkin aikaa, kunnes löysimme oikean polun ja pääsimme jatkamaan matkaa. Tämä lisäreitti ei todellakaan ollut kummoinen, joten suosittelen ehdottomasti Tarinapolkua ja mikäli haluaa kävellä vähän lisää, niin kannattaa suoraan kävellä Kisakallion rantaan.

Kaarnaisten korven luontopolku ja Tarinapolku

Karnaistenkorven luontopolku on pituudeltaan 3,3 km ja sen varrella on 21 infotaulua, jotka kertovat alueen eläimistä, kasvistosta sekä luonnosta. Luontopolun yhteydessä on lapsille tarkoitettu Tarinapolku, joka pitää sisällään 12 tehtävärastia, ohessa linkki Tarinapolun vihkoseen, jossa seikkaillaan haltiaperheen kanssa. 

Luontopolku on ympyräreitti ja sinne pääsee yhdysreittiä pitkin kahdelta parkkipaikalta Jantoniemeltä sekä Suomiehentaipaleelta Kisakallion tuntumasta. Luontopolku on hyvin merkitty keltaisilla neliöillä ja opasviitoilla. Polut eivät sovellu liikuntaesteisille, sillä niiden yli kulkee juurakoita ja reitti on osittain tehty pitkospuista. Pitkokset ovat liukkaita märällä säällä ja pakkasella. Osa metsän puista on hyvin lahoja, joten tuulisella säällä ja myrskyn jälkeen kannattaa olla varovainen, ettei puita kaadu päälle. 

Mikäli patikoinnista haluaa tehdä hieman pidemmän, niin luontopolulta erkaantuu toinen reitti, joka päätyy Kisakallioon rantaan. Muut polut on merkitty punaisella neliöllä, mutta näitä merkintöjä ei ole yhtä hyvin näkyvissä kuin luontopolun varrella. Ulkoilualueella on polkuja yhteensä noin 7,7 km, joista luontopolun osuus on 3,3 km.

Kisakallion urheiluopiston alueella on uimaranta ja urheiluopiston tiloissa toimii kahvila ja ravintola palveluista lisää voit lukea täältä.

Pituus: 3,3 km luontopolku, yhteensä 7,7 km

Vaativuustaso: helppo

Merkintä: luontopolku keltaiset neliöt ja muut reitit punaiset neilöt

Lähtöpiste: Suoniementaival 28 tai Jantoniementie 139, 08350 Lohja

Pysäköinti: 3 parkkipaikkaa, Lähtöpisteiden luona pysäköintitilaa muutamalle autolle ja Kisakalliossa isompi parkkipaikka. 

Palvelut: laavu, tulentekopaikka sekä käymälä, Ahvenlammella ja Sorvalammella

Vuodenaika: ympäri vuoden

Lisätietoja: 

Kartta 

https://www.lohja.fi/wp-content/uploads/2017/09/Karnaisten-retkeilykartta.pdf

Tarinapolku opas

https://www.lohja.fi/wp-content/uploads/2017/09/Karnaisten-tarinapolku.pdf

Mielenkiintoisia käyntikohteita lähellä:

Orthex tehtaanmyymälä, ABC-Lohja, Hossanmäentie 1, 08100 Lohja

Ma-pe klo 10-19 ja la-su klo 10-18

Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista.