tiistai 10. marraskuuta 2020

Myllykoski – kosken kuohuja, pitkoksia ja rappusia Vantaajoella





Viikonlopun retkikohde piti olla pituudeltaan lyhyt, halusin kompensoida lyhyttä kävelyä ja lisätä retkeen, jotakin mielenkiintoista katseltavaa. Myllykoski Nurmijärvellä täytti nämä kriteerit, olin nähnyt upeita kuvia Vantaajoen kuohuista ja jokirannan tuntumasta löytyy muutaman kilometrin pituinen luontopolku. Sinne siis, kohti Nurmijärveä. 




Oli upea aurinkoinen päivä ja matkalla ajattelin, että vain harva eksyy Myllykoskelle, kaikki ovat lähtenee patikoimaan pidempiä reittejä. Yllätyin kun saavuimme parkkipaikalle, se oli täynnä autoja, onnistuimme saamaan vapaan paikan yhden auton poistuessa. Luontopolku oli perinteinen, reitti kulki metsässä, polku oli mukavan leveä ja ajoittain vastaan tuli infotauluja.




Parkkipaikalta lähti noin 1,5 km pituinen luontopolku, reitti piti sisällään kaksi eri luontopolkua, toinen oli Koskikaran luontopolku, joka kertoi alueen linnuista ja toinen oli puustosta kertova Puulajipolku. Luontopolun varrella oli 8 kappaletta linnuista kertovia infotauluja, puulajipolun informaatio sen sijaan koostui 20:stä QR-koodeista, mielestäni se oli tylsä ratkaisu, luonnossa mieluummin luen infon tauluista, kuin räplään puhelinta. 







Saavuimme polkujen risteykseen, josta yksi lähti parkkipaikalle, yksi Pikkukoskelle ja yksi Myllykoskelle. Päätimme ensiksi käydä Pikkukoskella, sinne oli matkaa noin kilometri ja sitten paluumatkalla aioimme mennä ihailemaan niitä, Myllykosken kuohuja. 






Yllätys oli suuri, kun lähdimme kävelemään Pikkukosken suuntaan! Polku muuttui kertaheitolla, perinteisen metsäpolun sijaan eteen tuli jyrkät rappuset alas ja jälleen ylös ja matka jatkui pitkoksia pitkin. Pitkokset olivat korkealla Vantaajoen tuntumassa ne jatkuivat ja jatkuivat, välillä tuli vastaan pieniä rappuja ja siltoja, sitten taas pitkokset jatkuivat ja jatkuivat. 












Kuvittelin, että nämä lyhyet luontopolut eivät keräisi suuria kävijämääriä ja näin kävi, luontopolku oli rauhallinen, mutta Pikkukosken reitillä oli porukkaa  ihan ruuhkaksi asti. Pikkukoskelle vievä reitti, on osa Seitsemän veljestä kävelyreittiä, joka kulkee Helsingistä Hyvinkäälle, reitillä on pituutta yhteensä noin 90 km. Eli ei ihme, että moni oli lähtenyt patikoimaan samoille poluille. Annoin suosiolla muille tilaa kapeilla pitkoksilla, sillä ne olivat ajoittain märkiä ja liukkaita, joten kuljin niitä rauhalliseen tahtiin. 

Saavuimme Pikkukosken tulentekopaikalle, joka oli aivan Vantaajoen rannalla, pidimme siinä hetken taukoa. Taukopaikalla oli paljon porukkaa ja kateellisena katsoin heidän makkaranpaistoa. 






Ennen taukopaikkaa emme olleet vielä nähneet Pikkukoskea tai siltaa, mittailimme käveltyä matkaa ja ajattelimme, että olimme tulomatkalla ohittaneet sillan huomaamatta. Päätimme palata takaisin ja jatkaa matkaa kohti Myllykoskea. Hämmästelin mielessäni missä tuo Pikkukoski ja silta mahtoi olla, myöhemmin kartasta selvisi, että Pikkukosken silta oli vasta taukopaikan jälkeen, eli käännyimme liian aikaisin paluumatkalle. 









Paluumatka sujui yllättävän nopeasti, pian olimme jälleen samassa polkujen risteyskohdassa, tällä kertaa lähdimme kävelemään rappuja alas Myllykosken suuntaan. Jälleen kuljimme pitkoksia pitkin joen tuntumassa, hetken päästä vastaan tuli toinen tulentekopaikka herkullisten tuoksujen kera. Pitkoset loppuivat ja tie muuttui leveäksi hiekkatieksi, edessä näkyi jo silta, jonka tulomatkalla ylitimme autolla. 












Saavuimme Myllykosken hienolle puusillalla ja näimme sieltä kosken kuohut. Sillalta oli upeat näkymät kosken alajuoksulla oli vielä kaksi siltaa, alin on niistä vanhin. Kosken tuntumassa on tulentekopaikka, josta on mitä mahtavimmat koskinäkymät.  






Retkihaaste 2020


Tämä reitti oli todella positiivinen yllätys ja se menee 2020 Retkihaasteessa ehdottomasti kohtaan 34. Retki, jolla kiipesit portaita! 









Myllykoski





Vantaajoen Myllykoski on yksi Nurmijärven suosituimmista nähtävyyksistä, kosken upeat kuohut houkuttelevat retkeilemään ja joki on suosittu kalastuspaikka. Myllykoski sijaitsee lähellä Helsinki-Tampere tietä, joten se sopii hyvin taukopaikaksi. Koskella on pituutta 400 metriä ja korkeuseroa 11 metriä, kosken yli kulkee kolme siltaa, joista voi ihailla, kosken kuohuja. 

Kosken varrella oli myllyjä 1580-luvulla, niissä kyläläiset kävivät jauhamassa viljasta jauhoja. 1700- luvulla Myllykoskella uitettiin tukkeja, keväällä jäiden lähdettyä tukkijätkät olivat tuttu näky Vantaajoella, puuta kuljetettiin rakennuksille Helsinkiin. Myllyt ja sahat pyörivät kosken voimalla. 




Myllykosken yli kulkee kolme siltaa, alin silta on niistä vanhin, jyrkät laskut ja nousut aiheuttivat autojen yleistyessä talvisin onnettomuuksia, tämän vuoksi ylemmäksi rakennettiin uusi puusilta. 







Puusilta korvattiin myöhemmin uudella sillalla, joka rakennettiin puusillan yläpuolelle. Myllyt saivat väistyä, kun Myllykoskelle valmistui voimalaitos vuonna 1920. Voimalaitos lopetti toimintansa 1970 ja sen pato purettiin vuonna 1982, siitä lähtien koski on saanut virrata vapaasti. Myllykoski on ollut suosittu retkipaikka jo 1800-luvulta lähtien, myöhemmin kosken luona alettiin järjestämään kesäisin juhlia.




Myllykoskelta on noin kahden kilometrin matka Pikkukoskelle, reitti kulkee Vantaajoen vartta pitkin, matkan varrella on pitkoksia ja jyrkkiä rappusia, jotka ovat liukkaita sateella ja märällä kelillä. Myllykosken alueella on tulentekopaikkoja ja kaksi luontopolkua, Myllykosken puulajipolku ja alueen linnuista kertova Koskikaran luontopolku. Polku on pituudeltaan 1,5 km ja sen varrella on linnuista kertovia infotauluja sekä QR-koodit kertovat alueen puulajeista. 

Myllykoski on parhaimmillaan keväällä, silloin voi kuunnella lintujen laulua ja ihailla kukkivia valko- ja sinivuokkoja. Nukarinkoski on Vantaajoen suurin koski, sinne on noin 11 km Myllykoskelta. 


Koskikaran luontopolku 


Puulajipolku 



Osoite: Siippolantie 771, Nurmijärvi 
(Helsinki-Tampere tie, Nurmijärven liittymästä Siippooseen, parkkipaikka sillan jälkeen heti vasemmalla)

Nurmijärvi




Nurmijärvi tunnetaan parhaiten kansalliskirjailijastamme Aleksis Kivestä, jonka synnyinkoti sijaitsee Palojärvellä. Aleksis Kivi on vahvasti esillä kunnan vaakunassa, johon on ikuistettu seitsemän miestä eli Jukolan veljekset, romaanista Seitsemän veljestä. 

Nurmijärvi sijaitsee Uudellamaalla, se on Suomen suurin kunta, jossa on noin 42 000 asukasta. Varsinaista keskustaa kunnalla ei ole, sen suurimmat asuinalueet ovat Klaukkala, Kirkonkylä ja Rajamäki, näiden lisäksi Nurmijärveen kuuluu joukko kyliä kuten, Kiljava, Lepsämä, Metsäkylä, Nukari, Palojoki, Raala, Röykkä, Suomies, Uotila ja Valkjärvi. Nurmijärven maisemat ovat tyypillistä maalaismaisemaa, Vantaajoki virtaa kunnan itäpuolella. 

Nurmijärvi tarjoaa matkailijoille vain muutamia käyntikohteita ja osa museoista on avoinna vain kesäkaudella. Aleksis Kiven lisäksi Nurmijärvi on tunnettu Molotovin Cocktailista sekä rosvojoukosta, joka aikanaan kylvi pelkoa Etelä-Suomessa. 

Kiinnostavia kohteita ovat:

Nukarilla 
Nukarinkosken ulkoilualue ja Nukarin koulumuseo (Nukarintie 91, Nukari)

Rajamäellä 
Tehdas- ja alkoholimuseo Rajamäen Ryyppi (Patruunantie 17, Rajamäki)

Palojoella
Aleksis Kiven synnyinkoti (Palojoentie 271, Palojoki)
Taaborinvuoren museot (Koulukulmantie 34, Palojoki)

Vantaanjoki




Vantaajoen varrella asuu yli miljoona ihmistä, sen rantoja pitkin kulkee monia ulkoilureittejä ja joenvarret ovat suosittuja retkeilykohteita. Joenpenkalla viihtyvät kalastajat ja useat kosket houkuttelevat kävijöitä. 

Vantaajoki on pituudeltaan noin 100 km, se alkaa Hausjärveltä ja virtaa Riihimäen, Hyvinkään, Nurmijärven ja Vantaan kautta Helsinkiin, josta se laskee mereen Vanhankaupunginlahdelta. Aikanaan Vantaajoki laski mereen Pitäjänmäen lähellä sijaitsevan Mätäojan kautta, kunnes joki muutti suuntaa maankohoamisen myötä. Vantaajoen vesistö leviää laajalle alueelle, sillä on useita sivujokia, joista pisin on 65 km pitkä Keravanjoki, joka yhtyy Vantaajokeen Tammiston kohdalla. Vantaajoessa on noin 50 koskea, suurin niistä on Nurmijärven Nukarinkoski, jonka pituus on 1300 m ja korkeusero on 25 m. Sanotaan että Vantaajoki on saanut nimensä Hausjävellä sijaitsevasta Vantaan kylästä.  

Vantaajoki on edelleen suosittu kalastajien keskuudessa, se mainitaan ensimmäisen kerran 1351-luvulla, kun kuningas Maununpoika antoi kalastusoikeuksia Virolaisen Padisten luostarin munkeille. Vantaajoki on vanha kulkureitti, sen varrella on ollut useita myllyjä ja sahoja sekä voimalaitoksia, jokea käytettiin tukkien uittoon. Joen varteen valmistunut teollisuus ja asutus pilasivat Vantaajoen vedenlaatua, sitä kuitenkin käytettiin juomavetenä pääkaupunkiseudulla aina vuoteen 1982 asti. Vanhankaupungin vesilaitos toimii nykyään museona. 


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista


4 kommenttia:

  1. Taas sinulta kiva ja perusteellisen informatiivinen juttu hyvästä ulkoilukohteesta. Kiitos! Olemme käyneet Myllykoskella joskus ennenkin, mutta viime keväänä lähdimme sinne, kun etsimme vähän rauhallisempia kohteita. Sellainen se oli keväällä, ei siellä mitään ruuhkaa silloin ollut. Me tosin teimme erilaisen parkkipaikkaratkaisun, eli emme jääneet Myllykoskelle vaan käännyimme samalta kohtaa Hämeenlinnanväylän länsipuolelle, ajoimme Ojamäentietä, kunnes tuli silta taas itäpuolelle, ja siitä sitten vielä jonkin verran pohjoiseen. Sieltä kävelimme Pikkukosken kautta Myllykoskelle. Ja voi niitä portaita ja pitkoksia, niitäpä tosiaan riitti! Keväisenä aurinkoisena päivänä ne eivät kyllä olleet liukkaita, ennemminkin vain hauska haaste jokirannan luonnossa. Kivoja retkiä sinulle edelleenkin! Aila

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aila vinkistä! Tykkäsin kyllä kovasti tuosta reitistä ja keväällä aion mennä katsomaan niitä kukkia ja vihreyttä! Ruuhka johtui varmasti viikonlopusta, viime aikoina kaikki ulkoilukohteet ovat olleet silloin suosittuja ja arkena rauhallisempia. Päivät lyhenee taas vauhdilla, ettei arkena meinaa valosalla ulos ehtiä.

      Poista
  2. Tykkään itse yleensä hieman pidemmistä patikoista, mutta kaunis koskihan tuo on ja puutkin näyttävät värikkäiltä. Syksyllä luonto on monessa paikoissa kauneimmillaan. Enpä ollut aiemmin katsonut tuota retkihaastetta, mutta paljon on tänä vuonna tullut retkeiltyä ja suurin osa retkistä olla jo tehtynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo retkihaaste on ihan paras, olen saanut paljon virikkeitä retkeilyyn :) Myllyskoskella saa kyllä tehtyä paljon pidemmän patikoinnin, sillä joenvarren reitti on osa pidempää Seitsemän veljeksen reittiä.

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.