sunnuntai 6. joulukuuta 2020

Marraskuun retki – metsässä aasien kera





Huh, huh mikä hurrrja kämmi meinasi käydä Retkihaasteen kanssa, sillä jostakin syystä minulta oli kokonaan deletoitunut haastekohta 4. Retki marraskuussa. Marraskuu meni jo, ja ehdin sijoittaa kaikki marraskuun aikana tekemäni retket muihin haastekohtiin. 

Alkukuusta kävin Vantaa joen Myllykoskella, tämä retki meni kohtaan 34. Retki, jolla kiipesit portaita. Puolessa välissä kuuta kävin Lohjan Kaarnaistenkorvessa, tuo retki meni kohtaan 49. Retki päin mäntyä! 


Myllykoski, Vantaajoki


Karnaistenkorpi

Onneksi minulla oli vielä yksi ässä hihassa, sillä loppukuusta lähdin masentavan marraskuun retkelle, luulin että pääsen ratsastamaan aasilla, mutta toisin kävi, pääsin taluttelemaan niitä.  


Masentavan marraskuun retki – irtiotto arjesta




Marraskuu on yleisesti masentava, se on useimmiten sateinen ja harmaa, tuulinen ja kylmä, harvoin aurinkoinen ja kuiva. Marraskuu ei todellakaan ole sellainen kuukausi, että tekisi mieli reissata kotimaassa ja tätä ollaan usein naureskeltu tutussa porukassa. Kovasti ollaan yritetty taistella marraskuuta vastaan, aikaisemmin en ole kiireiltäni ehtinyt masentaville retkille, mutta nyt oli onneksi aikaa. Koronavuonna matkailuun on jäänyt iso aukko, retki toi sopivan irtioton arjesta. Kohteeksi valikoitui Tukkilan tila Kerkoossa ja retken kohokohta oli aasivaellus. Kerkkoo sijaitsee noin 10 km Porvoosta ja Tukkilan tila on kauniilla paikalla Porvoon jokilaaksossa.



 
”Maailmalla aasivaellukset ovat erittäin suosittuja. Näillä vaelluksilla ei ratsasteta, vaan aaseja käytetään kuormajuhtana. Aasit mielellään seuraavat ohjaajansa perässä kantaen varusteet kapeilla poluilla ja hankalissakin maastoissa.” -Tukkilan tila-


Aasivaellus 




Tulopäivä oli tuulinen ja sateinen, kuten marraskuussa yleensä meillä oli onni matkassa, sillä seuraavana aamuna keli oli aurinkoinen, kun lähdimme puuhastelemaan aasien kanssa. Saavuimme tallille, saimme ensin kuulla hieman aaseista ja sitten aloimme harjata niitä puhtaaksi. Aasit seisoivat rauhassa paikallaan eivätkä hötkyilleet, toki ne oli sopivasti sidottu kiinni lähelle nurmea ja keskittyivät enimmäkseen syömään. 


Ei niin valkoinen Lumi...

Kaikille ei riittänyt aaseja, yksi ”tammoista” oli tiineenä ja aivan viimeisillään. Tamma ei lähtenyt meidän mukaan, vaan se vietiin tallin suojiin, sillä oli vain ajan kysymys, milloin synnytys alkaa. Tammaa paikkaamaan haettiin tarhasta kaksivuotias nuori Turbo ”ori”, voi mitä töräytyksiä se huuteli tarhan jäävälle kaverille. En voinut kuin hämmästellä, kuinka pieniä nuo aasit olivat, harjatessa aaseja ei tarvinnut varoa, vaan niitä sai harjata kuten hevosia.

2-vuotias Turbo ori

Saimme opastuksen, miten aaseja käsitellään ja taluttelimme niitä alkuun pihalla, jotta tottuisimme niihin. Aasien nuoriso-osasto Helmi ja Turbo oli terhakkaalla tuulella ja niiden kanssa oli pientä käsityötä. Vuorottelimme aasien kanssa ja jokainen sai kokeilla talutusta, ennen kuin lähdimme matkaan. Reipasta touhua, hieman kyllä jännitti, miten tässä oikein käy, kun ryhmä rämä lähtee ulkoilemaan aasien kanssa ilman aikaisempaa kokemusta. Aasit todella ovat erilaisia kuin hevoset, en olisi ikinä uskaltanut tehdä samaa hevosten kanssa. 


Helmi ja Ofelia


Kokeilin myös talutusta, alkuun taluttelin nuorta Turbo ”oria”, sen askel sopi hyvin omaan tahtiin ja sain luvan tiukan paikan tullen päästää irti. Aasit eivät kuulemma lähde karkuun. Turbo oli jo rauhoittunut ja kulki kivasti äitinsä Lumin takana, askel välillä hieman kiihtyi ja haukkuvat koirat olivat jännittäviä. Seuraavaksi talutin Ofeliaa, jonka askel oli lyhyempi, jaksoin hyvin kävellä hänen rinnalla. 




Itseäni jännitti aina hetket, kun vaelluksen aikana etäisyydet kasvoivat, hevosien kanssa tämä tarkoittaisi sitä, että jos edellisen hepan häntä ei näy, niin ryhmä on pakko ottaa kiinni spurtilla. Sain kuulla, että aasit ovat mieluummin yksin tai perheen kanssa, kuin laumassa, kun taas hevoset ovat laumaeläimiä ja lähtevät herkästi pakoon. Aasit ei olleet moksiskaan, vaikka kaveri oli kaukana, eikä niitä haitannut, jos kaverin nenä oli liian lähellä. 

Picnic aasien kera



Retken puolivälissä pidimme taukoa, olimme keskellä metsää ja sidoimme aasit puuhun kiinni. Ohjaajamme Kaisa viritteli samaan aikaan maahan filttiä ja taikoi Sportin satulalaukusta lämmintä glögiä ja uunituoreita joulutorttuja. Samaan aikaan kun me nautimme herkuista, niin aasit saivat myös pienen ruokatauon. Mieleeni tulvahti ihanat picnic muistot Unkarin ja Italian ratsastusreissuilta, marraskuisessa Suomessa on vähän toinen tunnelma, mutta toki Suomen suvessa metsässä viihtyisi pidempään. 








Metsän keskellä aasit olivat todella hellyttävän näköisiä, isot korvat kuuntelivat tarkkaavaisina ja odottivat kärsimättöminä kotimatkaa. Mitään sen kummempaa kotivaihdetta ei ainakaan Ofelialta löytynyt, mutta sen sijaan sain kokea aasin itsepäisyyden. 


Ofelia, jukurituulella

Kävelimme viimeistä suoraa kotitallille, auto lähestyi meitä takaapäin ja yritin siirtää Ofeliaa tien sivuun sepä ei onnistunutkaan. Yritin siirtää neitiä useampaan otteeseen tien sivuun, mutta tämäpä ei siirtynyt tuumaakaan. Autoilija oli kärsivällinen ja ajoi hiljaa meidän takana, kunnes tuli tarpeeksi tilaa ohitukseen. Seuraavan auton kanssa kävi samoin, Ofelia ei siirtynyt tuumaakaan tien sivuun, vaan pisti vastaan oikein kunnolla. Aasivaellus oli pituudeltaan noin 4,5 km ja se oli oikein mukava marraskuun retki.




Kerrassaan vekkuleita tyyppejä nuo aasit! 

”Aaseja pidetään yleensä itsepäisinä eläiminä. Mutta aasit ovat hyvinkin toimivia kunhan niitä käsitellään oikein ja tunnelma pysyy hyvänä. Ne ovatkin loistavia kiireen kesyttäjiä, sillä niiden kanssa edetään rauhassa ja ilman kiirettä. Pakottaa aasia ei voi, joten turha suorittaminen kannattaa jo heti alussa unohtaa.” -Tukkilan tila-


Aasit ja hevoset


Turbo

Itselläni ei ole aikaisempaa kokemusta aaseista, mutta hevosien kanssa olen ollut paljon tekemisissä. Suomessa ei aaseja ole kovinkaan paljon, Sveitsissä ja Ranskassa taas aasit ja muulit olivat usein hevosten kavereina ulkotarhoissa. Aasit tuovat helpotusta kantamalla taakkoja vuoristossa, korkeuserot ja epätasainen maasto ovat haasteellisia moottoriajoneuvoille ja isoille hevosille. 


Sveitsin vuosina kävin Jura vuorilla ratsastamassa suloisella Fux-”ponilla”, Fux on rodultaan Jurahevonen varmajalkainen ja tottunut kulkemaan kapeita polkuja. Jurahevonen muistuttaa Suomenhevosta, se on alun perin jalostettu vuoriston oloihin työhevoseksi. Fuxin kanssa ulkoillessa törmäsimme usein aaseihin, jotka töräyttivät meille tervehdyksensä, näitä hauskoja töräytyksiä kuului myös Tukkilassa. 


Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan matkassa Facebookista tai Instagramista




6 kommenttia:

  1. Näyttää hauskalta retkeltä, tuo picnic kruunasi kaiken. Hyvä tietää, etteivät aasit ole laumaeläimiä, kumma sinänsä koska ova hevoseläimiä. Minulla on ei niin hyviä kokemuksia hevosista jotka yrittävät aina saada kiinni lauman muut hevoset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Retki oli kyllä mainio ja picnicillä olisi todella viihtynyt pidempään. Yllätyin myös että aasit eivät ole ns. laumaeläimiä, aasit polveutuvat Afrikasta, ne osaavat hyvin puolustaa itseään sekä muita eläimiä. Hevoselle luontaista on lähteä pakoon. Aasilla on etuna isot korvat, se kuulee paljon paremmin ja töräyttelevä ääni saattaa pelästyttää saalistajan jo aikaisemmin.

      Poista
  2. Kuulostipa kivalta retkeltä!

    Aiemmin taisin todeta, että suurin osa tuon retkihaasteen kohdista on toteutunut ihan vahingossa. Nyt täytyy kuitenkin tunnustaa, että saatoin "niputtaa" noita ja samalla retkellä saatoin katsoa useamman kohdan tullut täytettyä. Kuuluiko sääntöihin kuitenkin, että kohdat pitäisi tehdä eri retkillä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haastetta voi varmasti toteuttaa miten vaan se parhaiten itselle sopii. Tiesin jo haasteen alussa että en varmasti ehdi kaikkia kohtia, sillä olin toipumassa leikkauksesta. Yritän kuitenkin saada mahdollisimman monta kohtaa toteutumaan eri retkillä ja lopuksi täytän tyhjiä kohtia samoilla retkillä, loput jäävät tyhjäksi. Toivottavasti ensi vuonna tulee vastaava haaste :)

      Poista
  3. Kiitos näistä ihanista kirjoituksista, kiva kun viitsit ja jaksat. On sitten varastossa monta hienoa kohdetta, kun pääsen muuttamaan Suomeen, ehkä alkuvuodesta.
    Suomessa on paljon vapaampaa ja rennompaa tällä hetkellä kuin täällä "etelässä". Nyt on alle viisi lämpöastetta ja välillä aurinkoa/vettä/räntää/tuulenpuuskia.
    Oikein hyviä juhlapyhiä teille ja parempaa vuotta -21.
    fani

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että olet vielä lukemassa :) Vaikka täälläkin tuo pirulainen on riehunut, niin ollaan todella saatu olla vapaasti, kaupat ja ravintolat ovat auki, ulkoilua ei ole rajoitettu. Pääkaupunkiseudulla vielä tällä hetkellä ikävä kyllä on rajoitteita, mutta kummasti sitä keksii jotakin muuta puuhaa, kuten retkeilyä :D Tervetuloa Suomeen ja Hyvää Uutta vuotta!

      Poista

Mahtavaa että löysit sivuilleni!
Jätäthän kommentin käynnistäsi, luen niitä mielelläni.