Mukava patikonti Geneven keskustasta Rhône ja Arve-jokien risteyskohtaan

Kuva: Vasemmalla Rhône ja oikealla l'Arve Pont de la Jonction, lokakuu 2014

Kävelylenkkejä Geneven keskustasta

Geneven keskustasta lähtee kiva noin 6 km pitkä kävelyreitti, joka kulkee Rhône-joen molemmin puolin aivan jokirannan tuntumassa. Reitti kulkee reilu kahden kilometrin päässä sijaitsevalle upealle Jonction risteykseen eli kohtaan missä kaksi jokea, Rhône ja Arve risteytyvät. Paikka on uskomattoman kaunis ja samalla hämmästyttävä, sillä siellä huomaa hyvin jokien välisen värieron tummansininen Rhône ja turkoosinvärinen l'Arve. Risteyskohtaa vastapäätä on korkea silta Pont de la Jonction ja kiipeäminen sillalle kannattaa, sillä ylhäältä katsottuna jokien risteyskohta näyttää todella upealta. Sillalta on myös upeat maisemat kaupungin suuntaan. 

Kävelyn voi aloittaa keskustasta kummalta puolelta tahansa Rhône-jokea, me aloitimme kävelyn joen Mont Blanc-parkkihallin puolelta. Kävelimme Rhône-joen reunaa pitkin ja saavuimme Pont de la Coulouvrenièren sillalle, jonka edessä on BFM (Bâtiment des Forces Motrices)  eli vanha vesivoimala, joka on rakennettu vuonna 1886. 

Kuva: BFM Geneven vanha vesilaitos

Vanha vesivoimala sijaitsee kesellä Rhône-jokea ja se tuotti Geneven kotitalouksille sähköä ja toimitti juomaveden aina vuoteen 1980 asti, jolloin se suljettiin. 90-luvun puolessa välissä vesivoimala restauroitiin Place Neuvella sijaitsevan Geneven Grand Théâtren käyttöön ja tänä päivänä vanhassa vesivoimalassa on noin 1000 istumapaikkaa ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia, teatteri- sekä oopperaesityksiä. 

Kuva: Rhône helmikuu 2015

Alitimme Ponte de Sous-Terren sillan ja emme voineet muuta kuin hämmästellä kirkasta turkoosinväristä Rhône-jokea. Vasemmalla puolella oli upea taidenäyttely, joka koostui monista upeasti tehdyistä graffiteista. Hetken päästä vasemmalla puolella oli Geneven linja-autovarikko ja mietin että noin kauniilla paikalla pitäisi olla ravintoloita, kahviloita tai jäätelöbaareja eikä mikään ruma linja-auto varikko. 

Kuva: katutaidetta Ponte de Sous-Terren sillan lähellä 

Kuva: katutaidetta Ponte de Sous-Terren sillan lähellä 

Saavuimme jokien risteyskohtaan ja edessämme aukesi upeat näkymät Pont de la Jonctionin sillalle ja sen takana virtaavalle Rhône-joelle. Jokien risteyskohta on todella hämmästyttävä. 

Kuva: lokakuussa 2014 Pont de la Jonction 

Jatkoimme matkaa risteyskohdalta ylitimme l’Arve-joen ja kiipesimme kävelytietä ylös Bois de la Bâtien suuntaan. Puistoalueella sijaitsee mm. pieneläintarha. Rankan kiipeämisen jälkeen pysähdyimme viihtyisään Café de la Tourin kahvilaan ja nautimme kylmät Panachét. Panaché on ranskalainen nimi Shandylle, Claralle, Cerveza con limonille, rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta suomeksi siis oluen ja limonadin sekoitus.

Kuva:Café de la Tour 

Kahvila oli hauskasti sisustettu ja sen ulkopuolella on terassi, joka on kesäisin viihtyisä paikka. Kahvilassa oli omat vahdit, portaiden alla päivysti unelias erikoisen valkean värinen boxeri ja hieman tuhdimpi pikkukoira (luulisin että rotu on Mopsi) vaelteli ympäri kahvilan pöytiä. Vieläkään en ole tottunut tähän ranskalaisten ja sveitsiläisten tapaan että koirat saavat tulla mukaan mihin tahasa. Kahvilaan tuli vanhempi pariskunta mukanaan pari koiraa ja toinen koira oli iso valkoinen ja tuntui että koirat täyttivät koko kahvilan.

Kuva:Café de la Tour 

Pienen breikin jälkeen jatkoimme matkaa ja saavuimme korkealle Pont de la Jonctionin sillalle, joka kulkee yli Rhône-joen. Silta on todella kapea ja vieressä kulkee junarata, sieltä on mahtavat näkymät jokien risteykseen sekä Geneven keskustaan. 

Kuva:Pont de la Jonction 

Kuva:Pont de la Jonction helmikuu 2015 

Sillan jälkeen käännyimme oikealle, Graffitien täyttämän rakennuksen suuntaan, josta kulki rappuset alas Rhône-joen rantaan. Joen rannassa kulkee kiva hiekkatie, jota pitkin on mukava kävellä.

Kuva:Pont de la Jonction helmikuu 2015 

Kuva:Rhône-joen toinen puoli kävelypolku, lokakuu 2014 

Kuva:Rhône-joen toinen puoli kävelypolku, lokakuu 2014 

Kuva:Rhône-joen toinen puoli kävelypolku, lokakuu 2014 

Alitimme uudelleen Ponte de Sous-Terren sillan ja tällä kertaa joen toiselta puolelta Quai du Seujetin puolelta. Lähestyimme vanhaa veislaitosta ja kävelimme joen vierustaa pitkin kohti kaupunkia. Ylitimme Rhône-joen Pont de Berguesin sillan kautta ja saavuimme takaisin Mont Blankin parkkihallille. 

Kuva:Quai Turrettini helmikuu 2015 

Kuva:Île Rousseau, helmikuu 2015

Kävelyreittimme kesti noin pari tuntia kahvilapysähdyksen kanssa ja se oli mukavaa vaihtelua omiin lähimaastoihin. Kiva kun, noin lähelle keskustaa on tehty mukava kävelyreitti, jossa pääsee lähelle luontoa. Reitti on varmaan parhaimmillaan huhti-lokakuussa, jolloin ympäristö vihreimillään tai syksyn väreissä, mutta aurinkoisena päivänä myös muina vuodenaikoina se on näkemisen arvoinen.

Huomasimme että linja-autovarikon lähellä l’Arve joen toisella puolella olisi ollut hyvä parkkipaikka autolle, sillä kävelyreitti kiertää ympyrän. Täytyy viedä auto sinne ensi kerralla, sillä ymmärsin että Pont de la Junction sillan kohdalta lähtee toinen pidempi kävelyreitti, joka vie aina kauniille Lignonin sillalle asti.   

Tervetuloa blogiini

www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Wien ja kauniit Lipizzanhevoset

Kuva: Ratsastuskoulun esitteestä otettu 

Ikuisena heppatyttönä ennen Wienin matkaa yksi must-kohteistani oli Espanjalainen ratsastuskoulu. Yritin varata lippuja esitykseen etukäteen, mutta en onnistunut mistään löytämään katsomoiden istumapaikka karttaa ja halusin kuitenkin etukäteen tietää, missä ostamani paikat sijaitsevat. Otin riskin ja jätin lippujen oston paikan päälle, sillä ajattelin että, vielä ei ole suurin matkailusesonki, niin varmasti niitä saa vielä paikan päältä.

Lähdimme siis heti lauantai aamuna Hofburgien palatsialueelle kyselemään lippujen perään ja miten huonoa tuuria, vain muutamaa minuuttia aikaisemmin oli mennyt viimeiset järkevänhintaiset istumapaikkaliput. Pieni paniikki meinasi iskeä, sillä ratsastuskoulun aamuharjoitukset olivat jo puolessa välissä menossa ja maanantaisin ei järjetetä aamuharjoituksia eikä esityksiä, joten ainoa vaihtoehto nähdä esitys oli ostaa lippu sunnuntai aamun esitykseen. Kalliiden istumapaikkalippujen lisäksi, jäljellä oli vielä muutamia seisomapaikkalippuja, joten varmistaaksemme pääsyn esitykseen ja otimme ne, vaikka olin hieman huolissani näkyvyydestä sekä kuinka siellä jaksaa seistä. Päätimme vielä kokeilla onneamme ja tulla sunnuntai aamuna aikaisin tarkistamaan, mikäli siellä olisi peruutuksia istumapaikoille ja saisimme vaihdettua seisomapaikat niihin. Samalla varasimme paikat sunnuntain iltapäivän tallikierrokselle. Annoin palautetta nettisivujen puuttuvasta istumapaikkakartasta ja he lupasivat tutkia asiaa, joten toivon mukaan se jossain vaiheessa ilmestyy heidän nettisivuille. 

Ratsastushallin päätykatsomo tallikierrokselta

Sunnuntai aamuna meillä oli mahdollisuus vielä vaihtaa liput kalliimpiin istumapaikkoihin ja hetken mielijohteesta teimme päätöksen ja vaihdoimme ne. Istumapaikkamme sijaitsivat pääkatsomon alapuolella lyhyen sivun päädyssä. Vaikka penkit olivat sijoiteltu lomittain, niin toivoin että eteeni ei tule kovin pitkää ihmistä, takki pyllyn alla paransi hieman näkyvyyttä. Harmi, ettei esityksen aikana saanut ottaa valokuvia, mutta toki ymmärrän salamoiden häiritsevän esiintyjiä. 

Ratsastusalli tallikiertueella kuvattu

Ratsastushalli oli todella upean ja arvokkaan näköinen sekä esitys oli aivan mahtava, niin kuin aina nuo Espanjalaisen ratsastuskoulujen esitykset. Ratsukkojen saumaton yhteistyö, pehmeät liikkeet, jotka sopivat hyvin yhteen klassisen musiikin kanssa. En voi kuin kadehtien katsoa tuota rauhallista ja eleetöntä ratsastusta sekä ratsastajien istuntaa. Esityksen vaativat kouluratsastuliikkeet sekä katrillit olivat kaunista katseltavaa.  

Kuva: Ratsastuskoulun esitteestä otettu

Hyppyhevoset tekivät upeita hyppyjä  mm. Levaden jossa hevonen nousee takajaloilleen, Courbetten, jossa hevonen hyppää muutaman askeleen eteenpäin Levadesta eli takajaloillaan seisten sekä Capriolen, jossa hevonen hyppää Levadesta eli takajaloillaan seisten hieman yöspäin ja suoristaa takajalkansa, voimakkaasti potkaisten. 

Esityksen aikana kerrottiin, että satulahuopien värit kertovat onko kyseessä kouluratsastus- vai hyppyhevonen, hyppyhevoset käyttävät vihreätä satulahuopaa ja kouluhevoset punaista. Satulahuovat kertovat myös ratsastajan tasosta ja huovissa voi olla 1-3  brodeerattua kultaista raitaa, mitä enemmän raitoja on sitä tasokkaampi ratsastaja sekä hevosmies on kyseessä. 

Kuva: Ratsastuskoulun esitteestä otettu 

Espanjalainen ratsastuskoulu on ennen kaikkea koulu ja sinne tulee vuosittain noin 400 000 hakemusta yli 16-vuotiailta pojilta ja tytöiltä. Koulutus kestää vähintään noin seitsemän vuotta, ennen kuin on mahdollista päästä esityksiin mukaan. Vapaita opiskelupaikkoja on vähän tarjolla ja noin kolmen vuoden välein voi aueta uusi koulutuspaikka, riippuen toki ratsastajien vaihtuvuudesta. Oppilaiden valinta on suuri prosessi ja koulun opetusmetodit perustuvat vuosisatoja vanhoihin klassisen ratsastuksen oppeihin sekä hevosmiestaitoihin. Tämän vuoksi uuden oppilaan toivotaan osaavan hieman ratsastuksen perustaitoja, mutta yleensä oppilaiksi ei valita edistyneitä tai ammattiratsastajia, sillä heidän opettaminen pois totutuista ratsastustavoista on paljon vaikeampaa kuin vähemmän ratsastaneen hakijan. Ratsastuskoulun opetus sitoo oppilaan pitkäksi ajaksi ja valitettavan usein nuoret oppilaat lopettavat kesken, huomattuaan että haluavatkin tehdä jotakin muuta työtä. Jokaisella oppilaalla on oma henkilökohtainen hevonen, jonka kanssa he työskentelevät ja kouluttautuvat. 

Ratsastuskoulun aula

Minulle oli suuri yllätys, että Arthur Kottas on ollut Wienin ratsastuskoulun pääratsuttaja vuosina 1981-2002. Kottasta tuli välillä nähtyä entisellä tallillani Primuksella, pitämässä valmennuksia, sekä tiesin että hän valmensi Primuksen Kikkaa. Selvitin että, Kottas oli jäätyään eläkkeelle Wienin Espanjalaisesta ratsastuskoulusta jatkanut töitä valmentajana.

Wienin Espanjalaisessa ratsastuskoulussa käytetään vain ratsastuskolun itse kasvattamia Lipizzanhevosia, jotka ovat aina oreja. Varmasti jokainen hevosihminen tietää miten hankalaa ratsastaminen voisi olla, jos orien joukossa olisi tammoja… Hevoset, jotka valitaan esityksiin käyvät pitkän koulutuksen ja karsinnan, noin viiden vuoden iässä valitaan taidokkaimmat ja sopeutuvimmat orit esityksiin. Wienin ratsastuskolun kauniiden valkosten Lipizzalaisten orien joukossa on aina ainakin yksi tumma Lipizzanhevonen.  

Tallin siäpihan karsinoita

Espanjalaisen ratsastuskoulun opastettu tallikierros 

Tämä oli aivan mahtava kierros, pääsimme tutustumaan talleihin ja saimme kuulla hieman enemmän ratsastuskoulusta, hevosista, ratsastajista sekä pääsimme tietenkin lähelle näitä ihanuuksia. Valitettavasti kuvaaminen ei onnistunut täälläkään, ainoastaan satulahuoneessa ja ratsastushallissa. 

Ratsastuskoulun satulahuone

Kuten jo aikaisemmin kerroin Wienin Espanjalainen ratsastuskoulu kasvattaa itse hevosensa ja esityksissä käytettvät hevoset ovat oreja. Nämä upeat orit asuvat kaupungin keskeisimmällä paikalla Hofburgin palatsialueella aivan ydinkeskustassa. Ratsukot harjoittelevat kesäisin alueen sisällä sijaitsevalla ulkokentällä, jonka yhteydessä on maailman suurin ovaalinmuotoinen kävelykone ja talvisin he käyttävät upeaa Barokkiaikaista ratsastushallia. Hevoset viettävät lomaa kesäisin heinä-elokuussa Piberissä. 

Lipizzanhevosen historia juontaa juurensa 1500 luvun loppupuolelle, jolloin Wienin arkkiherttua Charles II perusti hevossiittolan nykyisen Slovenian alueella sijaitsevaan Lipican kylään. Charles II halusi kasvattaa sotahevosia sekä korkealuokkaisia kouluhevosia, sillä tuohon aikaan kouluratsastus oli muotia hoveissa sekä ylhäistön keskuudessa. Lipizzanhevoset pohjautuvat espanjalaisista hevosroduista ja Charles II toi Espanjasta 9 oria ja 24 tammaa ja sijoitti ne Lipizzan siittolaan, josta hevosrotu on saanut nimensä. Espanjan lisäksi hevosia tuotiin jalostettavaksi myös Italiasta ja ratsastuskoulun Lipizzanhevoset polveutuvat 6 eri kantaorista: Pluton (1765) valkoinen espanjanhevonen, Conversano (1767) musta napolinhevonen, Neapolitano (1790) ruunikko napolinhevonen, Favory (1779) hallakko kladrubynhevosori, Siglavy (1810) valkoinen arabi ja Maestoso (1819) andalusialaisen ja napolinhevosen risteytys. 

Kuva: Ratsastuskoulun esitteestä otettu

Tänä päivänä ratsastuskoulun hevosia kasvatetaan Piberin kylässä, joka sijaitsee noin 230 km:n päässä Wienistä. Piberissä on noin 230 hevosta, 70 tammaa, 44 varsaa joista 21 tammaa ja 23 orivarsaa (vuonna 2014). Vain murto-osa Piberissä kasvatetuista oreista karsiutuu ratsastuskoulun hevosiksi ja muut oriit jäävät tammavarsojen tavoin joko jalostuskäyttöön tai ne ruunataan ja myydään. Kaikki Piberissä syntyneet varsat nimetään isän ja äidin nimen mukaan ja näin ollen hevosen nimestä selviää mistä orilinjasta se on peräisin. Koulun hevosia koulutetaan pitkään ja noin 10-vuotiaina ne ovat valmiita esityshevosia ja hevosesta riippuen ne voivat työskennellä noin 20 ikävuoteen asti. Piberin siittolassa voi käydä tutustumassa opstetuilla kierroksilla.

Tallin sisäpiha 

Tallivisiitti oli todella mielenkiintoinen ja itseä hämmästytti suuresti miten ihmeessä nuo orit voivat olla noin säyseitä??? Osa näistä hevosista oli ollut aamun esityksessä ja oli kiva päästä näkemään niitä läheltä. Tallissa on 23 boxia, joista yksi on vesiboxi käytössä ja näin ollen siellä asustaa 22 hevosta. Hevosilla oli alusinaan sahanpurua tai olkia ja niiden ruokailu on tarkan kontrollin alaisena. Osa hevosista asustaa tallin sisäpihalla, josta on näkymät kadulle ja hevosia voi ihailla suuren lasisen ikkunan takaa. Tallialueen ylemmissä kerroksissa on henkilökunnan asuintiloja sekä osa asunnoista on vuokrattu ulkopuolisille. Ratsastuskoululla käytössä on kaksi eläinlääkäriä, jotka toimivat Piberissä ja huolehtivat ratsastuskoulun hevosista. Espanjalaisessa ratsastuskoulussa käy vuosittain noin 60 000 vierailijaa ja he tekevät kiertueita myös muissa maissa. 

Olen aina ihmetellyt mikä takia Lipizzanhevosia opetetaan hyppäämään ja onko se vain huvitusta yleisölle? Onneksi sai tähänkin kysymykseen vastauksen, sillä aikoinaan Lipizzanhevosia on käytetty myös sotaratsuina ja noiden hyppyjen on ollut tarkoitus hajoittaa väkijoukkoja. Tässä myös yksi syy miksi koulun hevoset ovat oreja, sillä niille nuo hypyt ovat luonnollisia, kun oriit ovat laumassa he usein leikkivät tai kilpailevat johtajuudesta, jolloin he hyppivät ja nousevat takajaloilleen. Esityksiin valittavat hyppyhevoset osoittavatkin jo pienestä pitäen taipumuksia hyppyihin. 

Kyllä olisi ollut mahtavaa hankkia tuliaiseksi Lipizzanhevonen Sacher-kakun sijaan!

Kuva: Ratsastuskoulun esitteestä otettu 

Lipizzanhevonen

Lipizzanhevonen on väritykseltään valkoinen tai kimo, mutta ne syntyvät ruunikkoina tai mustina väri vaalenee iän myötä harmaasta valkoiseksi, vain harvoin ne jäävät tummiksi. Lipizzanhevonen ovat luonteeltaan säyseitä, älykkäitä ja oppivaisia, ne ovat kestäviä, vahvarakenteisia ja ketteriä. Lipizzanhevonen on säkäkorkeudeltaan pieni, vain noin 150-160 cm, mutta ne ovat vahvoja ja niitä käytetään paljon myös vaunu- ja valjakkohevosina. Lipizzanhevoset oppivat nopeasti vaativiakin ratsastuskuvioita ja ne ovat suosittuja kouluratsastushevosia.  

Ratsastuskoulun sisäänkäynti

Espanjalainen ratsastuskoulu / Spanische Hofreitschule

Wienin kuuluisa Espanjalainen ratsastuskoulu ja sen upeat Lipizzan hevoset ovat yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä. Korkeatasoinen ratsastuskoulu on ainoa maailmassa, jossa klassisia ratsastustaitoja harjoitetaan niiden alkuperäisessä muodossa. Ratsastajat ja hevoset kouluttautuvat vuosia ja he pystyvät tekemään musiikin tahdissa vaativia, pikkutarkkoja liikkeitä. Kaunis barokkityylinen ratsastushalli on valmistunut vuosina 1729-1935 ja se rakennettiin alun perin nuoria aristokraatteja varten, jotta he pystyisivät opettelemaan ratsastusta. 

Lipizzanhevonen on vanhin kasvatettu hevosrotu Euroopassa, se on fyysinen, voimakas, viisas ja eläväinen, jota on jalostettu Espanjassa ja Italiassa.  Esityksen aikana voi seurata Haute école eli korkeakoulutasoista oppituntia sekä kuinka taitavasti hevosta käsitellään maasta käsin. 

Espanjalaisessa ratsastuskoulussa järjestetään vuosittain noin 75 galaesitystä, jossa esitellään hevosmiestaitoja ja upeat valkoiset Lipizzalaiset oriit tanssivat balettia musiikin tahdissa. Esityksiä varten liput kannattaa varata ajoissa Espanjalaisen ratsastuskolun sivuilta, lippujen hinnat alkavat 23€ seisomapaikoista aina 130€ istumapaikkoihin. Aamupävisin voi käydä seuraamassa ratsukkojen harjoituksia musiikin tahdissa ja niihin lippujen hinnat ovat 14€. Aamuharjoituksiin ei voi varata lippuja vaan ne tulee hankkia Josefsplazin Box Officesta.  Iltapävisin voi osallistua opastetulle kierokselle, jossa vieraillaan tallin alueella, talvi- ja kesäratsastuskoulussa sekä tallin tiloissa, lipun hinta on 16€, opastetulle kierrokselle täytyy tehdä varaus etukäteen. Aamuharjoituksiin ja opastetulle kierrokselle voi ostaa yhteislipun hintaan 28€, jolloin aamulla käydään seuraamassa esitystä ja opastettu kierros on iltapäivällä, niiden välillä voi käydä tutustumassa palatsialueen muihin osiin.

Tänä vuonna (2015) on kulunut 450 vuotta siitä, kun Espanjalainen ratsastuskoulu on mainittu ensimmäisen kerran Heldenplazin suuressa gaalassa. Juhlavuoden kunniaksi Wienin poikakuoro vierailee muutamissa ratsastusesityksissä. 

Avoinna: kiinni helmikuussa maanantaisin / ti-la 9-16.00 / pe (esityspäivänä) 9-19.00 / su 9-15.00

Box Office / Josefsplaz: ti-pe 9-12.00 / sisäänkäynti sujettu helmikuussa

Kulkuyhteydet: Michaelerplatz 1, A 

Lisätietoja: http://www.srs.at/en/

Lue lisää:

Seuraava kohde: Historiallinen Wien

Wilkommen in Wien!

Keisarinna Sisin Wien

Ringstrasse Wienin ”pikku Boulevardi”

Innere Stadt eli Wienin ydinkeskusta

Annecyn Venetsialaiset karnevaalit

Annecyn karnevaalit 2015

Viime viikonloppuna jatkoimme karnevaalitunnelmissa ja lähdimme katsastamaan Annecyn suosittuja Venetsialais-tyylisiä karnevaaleja. Itselläni odotukset olivat kovat, sillä olin etukäteen lukenut karnevaaleista ja viime vuonna  emme päässeet karnevaaleihin, sillä tuolloin meillä oli muuta menoa. Saavuimme aurinkoiseen Annecyyn ja ilokseni huomasin, että samaan aikaan oli antiikki- ja taidemarkkinat, jotka järjestetään kuukauden viimeisenä lauantaina ja olen jo pitkään halunnut päästä käymään kaupungissa niiden aikana. 

Annecyn markkinat 

Saavuimme vanhaan kaupunkiin sopivasti antiikkimarkkinoiden suunnalta ja tietenkin kaikki pöydät piti koluta läpi. Kaikkea kivaa oli tarjolla mutta pysyin tiukkana ja jatkoimme matkaa etsien karnevaalialuetta. Vanha kaupunki oli täynnä ihmisiä ja eteneminen oli haasteellista. 

Annecyn karnevaalit 2015 

Joen toisella puolella oli taidemarkkinat ja siellä tuli vastaan ensimmäiset henkilöt, jotka olivat naamioituneet karnevaaliasuihin. Asut olivat upean näköisiä ja Venetsialaiset naamiot peittivät heidän kasvonsa. Karnevaaliväki jaksoi poseerata yleisölle ja sainkin napsittua muutamia todella mahtavia kuvia.

Annecyn karnevaalit

Baselin karnevaalien sijaan Annecyssä ei ollut kulkueita, vaan kaupungintalon takana sijaitsevassa Parc d’Europessa järjestettiin ns. Catwalk, jossa karnevaaliasuihin pukeutuneet esittäytyvät. 

Annecy Le Pont des Amours 

Matkalla kohti puistoa löysin vihdoin tuon Le Pont des Amours eli rakkauden sillan, josta olen nähnyt upean kuvan, kun ensimmäisen kerran luin Annecyn kaupungista. Paikka oli todella kaunis ja sain ikuistettua sen itselleni. 

Annecyn karnevaalit 2015 

Annecy Île des Cygnes saari 

Annecyn karnevaalit 2015 

Catwalk-lava sijaitsi upealla paikalla puiston päädyssä, kauniin pikku Île des Cygnes saaren edustalla ja takana näkyi upeat lumiset vuorimaisemat. Seurasimme esitystä jonkin aikaa, mutta kun selostus oli ranskan kielellä, emme ymmärtäneet siitä juurikaan mitään, niin päätimme jatkaa matkaa takaisin vanhan kaupungin vilinään.

Mahtava löytö Annecyn markkinoilta 

Kiersin vielä vanhan kaupungin antiikkimarkkinoita ja iskin silmäni julistekauppiaan pöytään, jossa oli myynnissä myös koulujen vanhoja opetustauluja. Pitkään olen himoinnut tuollaista taulua itselleni ja selasin niitä innolla. Olen pidemmän aikaa halunnut hankkia itselleni suuren Euroopan kartan ja kun selasin noita opetustauluja, löysin niiden joukosta vanhan historiallisen kartan 1700- ja 1800-luvun Euroopasta. Olin niin innoissani ja halusin saada tuon taulun itselleni, että en edes älynnyt tinkiä, mutta myyjä pudotti hintaa vitosella ilman tinkimistäkin. Kaupat syntyi ja loppuajan kävelin taulu kainalossa leveästi hymyillen. 

Annecyn karnevaalit 2015 

Baselin riehakkaiden karnevaalien jälkeen, täytyy sanoa että Annecyn karnevaalien suhteen olin hieman pettynyt, mutta kauniissa Annecyssä on aina mukava piipahtaa ja olihan hienoja karnevaaliasuja kiva katsella. 

Annecyn karnevaalit 2015 

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

Baselin karnevaalit ovat karnevaalit isolla K:lla

Talvilomamme osui sopivasti karnevaaliaikaan ja meillä oli mahdollisuus lähteä katsomaan Baseliin Sveitsin suosituimpia karnevaaleja. Basel sijaitsee Pohjois-Sveitsissä aivan Ranskan ja Saksan rajalla ja meiltä sinne on noin kolmen tunnin ajomatka. Kaupunki on Sveitsin kolmanneksi suurin ja se levittäytyy Rein joen molemmin puolin. 

Lähdimme tiistaina ajelemaan Baseliin, matka sujui mukavasti ja löysimme keskustan parkkihallista autolle paikan suht jouheasti, vaikka olin lukenut että auto kannattaa jättää pidemmälle. Parkkihalli oli ihan täynnä ja joka puolella kulki karnevaaliasuihin pukeutuneita lapsia ja aikuisia. Lähdimme seuraamaan yhtä pariskuntaa ja hississä saimme heiltä kuulla, että tänään on ns. vapaamuotoinen karnevaalipäivä eli kuka vaan voi osallistua karnevaaleihin. Tiistaisin monet ryhmät, etenkin lapset perheineen osallistuvat kulkueeseen. Pariskunta opasti meidät karnevaalipaikalle ja toivotimme heille mukavaa karnevaalia. 

Basel, Mittlere Brüken-silta 

Keskustan kadut olivat suljettu autoilta ja paikalle tuli koko ajan enemmän ja enemmän porukkaa karnevaaliasuissa sekä ilman. Saavuimme Mittlere Brüken sillalle joka oli keskeinen paikka ja sieltä lähti katuja joka suuntaan.  Karnevaali starttasi pikkuhiljaa ja joka puolella kuului rumpujen ja huilujen soittoa sekä näkyi erilaisia koristeltuja vaunuja ja rakennnelmia. 

Basel Fasnacht karnevaali 2015

Johan on karnevaalit! Emme voineet muuta kuin ihmetellä ja ihastella, sillä joka puolelta tuli upeita kulkueita, hienoissa asuissa, musiikin tahdittamana. En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa ja me ihastuimme näihin karnevaaleihin, ihmiset olivat hyväntuulisia ja vaikka väkeä oli tungokseen asti, niin kukaan ei siitä häiriintynyt. 

Jäin miettimään mikä merkitys puukengillä on näiden karnevaalien yhteydessä? Karnevaaliasusteisiin kuului puukengät joita pidettiin jalassa koko karnevaalien ajan ja useilla oli huivi kaulassa, jonka pidikkeenä oli puukenkä. Asia ei minulle ei selvinnyt vaikka yritin kuinka etsiä, jotain viittausta siihen…

Konfettejä ja enemmän konfettejä 

Katseltavaa riitti joka puolella, vaunut olivat täynnä karkkeja ja konfetteja, sillä kulkueessa lapset heittävät nameja yleisölle ja tämän jälkeen karkin saaja joutuu konfettisateen kohteeksi, etenkin ”pinssitön” katsoja, joistain vaunuista heitettiin hedelmiä. Kadut täyttyivätkin konfetista ja parhaimmillaan sitä oli noin 5 cm kerros ja omat vaatteet ja laukut olivat täynnä konfettia, niitä varmaan löytyy vielä juhannuksenakin. Fasnacht-komitea on määrännyt että kaikki konfetit mitä karnevaalien aikana heitetään täytyy olla yksivärisiä ja valmistajat eivät saa myydä sekoituksia, sillä moni on kerännyt konfetteja kadulta ja sitä pidetään epähygienisenä sen vuoksi kerääjät saavat osakseen syyttäviä katseita. Kiertelimme kaupungilla hämmästellen ja saavuimme Münster kirkon aukiolle, jossa oli ”lyhtynäyttely” eli karnevaaliryhmien tekemiä valaistuja kylttjeä, joissa oli eri teemoja aina piirretyistä politiikkaan.  

Basel Markplaz, kaupungintalo

Kaupungintalon edustalla oleva Marktplaz täyttyi karnevaalikansasta ja illan tullessa sinne ilmestyi erilaisia ruokakojuja, joissa myytiin ruokaa ja juomaa. Ympäri kaupunkia oli erilaisia ruokakojuja ja mieleeni jäi kun kadulla kävellessä yhtäkkiä, ylhäältä tupsahti ruokakori eteeni, talon asukkaat olivat kekseliäästi laittaneet pystyyn  kotiravintolan ja ylhäältä lähetettiin narun varassa olevassa korissa ruokaa alas kadulle.

Meilläkin alkoi vatsaa kurnia ja yritimme löytää ruokapaikkaa keskustan lukuisista ravintoloista, mutta kaikki olivat täynnä, varattuja yksityistilaisuuksia varten tai pitkä jonotusaika. Katugrillit jäi ainoaksi vaihtoehdoksi.

Basel Fasnacht karnevaali 2015 © Martan Matkassa 

Basel on karnevaalien aikaan mukava paikka, mutta monet paikalliset asukkaat pakenevat yötäpäivää kuuluvaa rumpujen ja huilujen soittoa sekä katujen tungosta. Meille kerrottiin että karnevaaliaikana keskellä viikkoa ei ole yleisiä vapaapäiviä vaan ne ovat ihan normaaleja työpäiviä. 

Olin ajatellut karnevaalien aikana tutustua Baselin kaupunkiin, mutta se oli lähes mahdotonta, sillä karnevaaliväkeä oli niin paljon liikenteessä, että hyvä kun pääsi eteenpäin. Kävelimme kuitenkin ympäri keskustaa ja se näytti oikein mukavalta keskiaikaiselta kaupungilta, joka on kyllä tutustumisen arvoinen.

Fasnacht-karnevaali

Basel Fasnacht karnevaali 2015

Karnevaalit kestävät kolme päivää ja ne alkavat maanantai aamuna kello 4.00 ja päättyvät torstaiaamuna kello 4.00. Karnevaalien ajankohta riippuu pääsiäisen ajankohdasta ja ne alkavat aina tuhkakeskiviikosta seuraavana maanantaina. Fasnacht-karnevaali on suuri perhetapahtuma Baselin alueella ja sitä tullaan seuraamaan pidemmäkin matkan päästä. 

Fasnacht karnevaalia on juhlittu noin 700 vuotta ja sen alkuperästä ei ole tarkkaa tietoa, sillä Basel kärsi suuria tuhoja vuoden 1356 suuressa maanjäristyksessä joka tuhosi kaupungin virallisia arkistoja. Ensimmäiset viralliset tiedot viittaavat vuoteen 1376 tuhkakeskiviikkoon, jolloin Münsterplazilla järjestettiin turnajaiset, jotka kärjistyivät kaupunkilaisten ja ritarien väliseen verilöylyyn. Kansalaiset ajoivat aatelisia pois ja tämän seurauksena neljä heistä kuoli. Keisari Charles IV määräsi teloitettavaksi 12 kansalaista ja ilmoitti että kaupunki ei ollut enää Pyhän Roomalaisen keisarikunnan suojeluksessa. Tuosta lähtien päivää on kutsuttu nimellä Böse Fasnacht eli pahan karnevaaleiksi ja aikojen saatossa karnevaali on muokkaantunut nykyiseen muotoonsa. 

Basel Fasnacht karnevaali 2015 

Karnevaaleja seuraa vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä ja ne kestävät yhteensä 72 tuntia. Karnevaalit alkavat maanatai-aamuna kello 4.00 Morgenstreich eli aamuparaatilla, jossa kannetaan valaistuja kylttejä, jotka ovat koristeltu ja maalattu, jonkin tietyn pilkan kohteen mukaan. Kaupungin valot pistetään pois päältä ja valaistut kyltit valaisevat kaupunkia. Valaistut kyltit kuljetetaan Münterplazin aukiolle, kathedraalin edustalle, jossa ne ovat aina keskiviikko aamuun asti. 

Karnevaali on suuri juhla kadut täyttyvät värikkäistä kulkueista, joita säestävät rummut ja huilut. Pääkulkueissa on mukana noin 10 000 osallistujaa karnevaaliasuissa ja kulkueeseen kuuluu erilaisia koristeltuja vaunuja. Kulkueet etenevät jalan ympäri kaupunkia, soittaen huiluja ja rumpuja sekä heittäen konfetteja sekä hedelmiä. 

Karnevaaleja varten on perustettu toimikunta, joka organisoi niiden järjestämisen ja he ovat suunnitelleet karnevaalien pääkulkueet, jotka lähtevät maanantaina ja keskiviikkona kello 13.30. Nämä pääkulkueet järjestetään joka vuosi eri teemalla ja niihin osallistuvat vain tietyt ryhmät. Karnevaalia rahoitetaan osittain karnevaalipinssin myynnillä, joita aletaan myymään jo hyvissä ajoin. Karnevaalien aikana kaikilla on pinssit näkyvillä ja mikäli sinulla ei ole pinssiä, niin olet varmasti konfettisateen kohteena.

Perinteinen Gugge-musiikki kuuluu karnevaaliin ja useat Gugge-ryhmät läheltä ja kauempaa soittavat ja esiintyvät tiistai-iltaisin ympäri kaupunkia Marktplatz-, Barfüsserplatz- ja Claraplatz-aukioilla.

Tiistaisin lasten ja perheiden karnevaalipäviä ja kaupunki täyttyy tuhansista lapsista. Tiistain karnevaali on vapaamuotoisempi, eikä karnevaaliasusteiden tarvitse liittyä karnevaalien teemaan, vaan osallistujat saavat itse suunnitella omat karnevaaliasunsa.

Basel, Barfüsserplaz