Syksy alkaa syyspäivän tasauksesta

Nyt se syksy sitten viimeistään alkaa, nimittäin ihan virallisesti. Tänään  23.9 vietetään syyspäiväntasausta, joka tarkoittaa sitä, että tänään päivä ja yö ovat yhtä pitkiä kaikkialla maapallolla. Vuodenajat jakautuvat tähtitietellisesti sen mukaan, miten paljon maapallo ottaa kiertoradallaan vastaan auringon valoa. Syyspäivän tasauksen aikana aurinko siirtyy pohjoiselta pallonpuoliskolta, eteläiselle pallonpuoliskolle, jolloin meillä päivät alkavat lyhentyä ja eteläisellä pallonpuoliskolla päivät pitenevät. Vuodenajat ovat aina vastakkaisia eri pallonpuoliskolla, kun meillä on talvi, niin eteläisellä puoliskolla on kesä ja toisinpäin. Meillä Suomessa päivä on lyhimmillään talvipäivän seisauksen aikaan, joulukuun 21 päivän tienoilla, jolloin päättyy noin 90 päivää kestänyt syksy.

Syksy siis alkaa tänään ja loppuu vasta joulukuussa, niin hassulta kuin se kuullostaakin, sillä tällä hetkellä Suomeen Suomeen jo ensilumia. Meillä täällä Sveitsissä kelit ovat vielä lämpöisiä ja mittari kipuaa päivittäin yli +20 asteeseen. Nyt kun kerran tähtitieteellisesti kesä on lopussa ja syksy alkaa, niin  nyt viimeistään on aika pakata kesävaatteet, takit ja kengät pois, ja tehdä vaatekaappiin tilaa syysvaatteille. 

Kesävaatteita pakatessa on hyvä tehdä pientä inventaaria ja tarkastella missä kunnossa vaatteet ovat ja tuliko kaikkia käytettyä viime kesänä? Huonokuntoiset ja käyttämättömät vaatteet, kengät ja takit kannattaa heti siirtää kierrätykseen, eikä turhaan varastoida niitä ensi kesää varten. Ennen pakkaamista vaatteet kannattaa huoltaa, pestä, tuulettaa, korjata rikkinäiset ja puhdistaa kengät. 

Kausivaatteiden säilytys on aina onglelma, pitäisi löytyä sellainen paikka, että niihin ei tule tunkkaista tuoksua ja ne tulisi olla helposti saatavilla, jos vaikka talvella meinaa matkustaa etelän lämpöön. Mietin, että voisin pakata vaatteet suoraan matkalaukkuun, sillä niitäkin on turha pitää tyhjillään ja sittenhän olisi vaatteet jo valmiiksi matkalaukussa! 

Minulla on vielä muutosta jäljelle jääneitä laatikoita ja pakkausmateriaalia, joten ajattelin kuitenkin varastoida vaatteet niihin. Toivottavasti saan hukattua sen verran vaatteita, että kaikki kesävaatteeni mahtuvat yhteen laatikkoon. Vaatekaapin raivaus on hyvä tehdä pienissä osissa ja kun kesittyy kerralla vain muutaman vuodenajan vaatteisiin, niin siivouksen jaksaa tehdä perusteellisemmin ja tuolloin tulee oltua kriittisempi poistettavien vaatteiden suhteen.

Nyt kun kesävaatteet on pakattu pois niin, samalla voi kaivaa kaikki syysvaatteet esiin ja tehdä samanlaisen inventaarion niiden suhteen. Rakastan syksyn luonnonläheisiä värejä sekä tykkään käyttää niitä myös pukeutumisessa ja odotan innolla, että pääsen taas käyttämään syyssaappaita. Palan halusta päästä syysvaateostoksille, mutta ensin täytyy tutustua uudelleen jo olemassa oleviin vaatteisiin, jotta tiedän minkälaisia hankintoja pitäisi tehdä. Olen pitkään haaveillut siitä, että saisin aikaiseksi tehdä itselleni sellaisen puvuston, mistä löytyisi vaatteita joka tilanteeseen sekä vaatteet sopisivat keskenään yhteen. Vielä en ole onnistunut luomaan puvustoa, mutta nyt päätin kokeilla tehdä sopivia asukokonaisuuksia. Olen säästänyt vanhasta Kotivinkki-lehdestä artikkelin, missä kerrotaan kuinka yhdeksän vaatteen avulla saa tehtyä 49 eri asukokonaisuutta. Kyseisen artikkelin vaatteet ovat keväisiä, mutta ajattelin soveltaa niitä omiin syysvaatteisiini. Toivonkin että tämän myötä katoaisi aamukiireiden aiheuttama paniikki "Mitä mä pistän päälle???", kun on etukäteen miettinyt erilaisia asukokonaisuuksia. Nyt kun vaatekaapissa on enemmän tilaa niin vaatteet löytyvät sieltä helpommin.

Hupsuttelin vähäsen ja keräsin omasta vaatekaapista 9 vaatetta, mutta kirjavan jakun ja paitapuseon vuoksi en saanut tehtyä 49 asua, mutta tarpeeksi kuitenkin...

Syksyn värit ja luonto on kaunista katsella ja vihdoin saan myös laittaa syyskukkia ruukkuihin sekä kaivaa kynttilät esiin pimeiden iltojen varalle. 

Back to school

Tässä on taas hyvä esimerkki siitä, miten täällä Sveitsissä eri kantonien välillä toimitaan ihan erilailla. Tänään täällä meidän Vaudin kantonissa vietetään paastopäivää Bettagsmotag, joka on pyhäpäivä ja tätä samaa pyhäpäivää Jeune Fédéral, vietettiin eilen suurimmassa osassa Sveitsin kantoneita, kun taas Genevessä, Jeûne Genevois-päivää vietettiin jo 10 päivää aikaisemmin. Minun kouluni sijaitsee kolmen kilometrin päässä, Geneven kantonissa, jossa on tänään normaali arkipäivä, kuten lastenkin  koulussa. Papilla taas tänään on vapaapäivä, silä hänen työpaikka sijaitsee meidän omassa Vaudin kantonissa. 

Tänään on ensimmäiset Ranskan tunnit kesän jälkeen, ja kouluun meno jännittää, sillä tuntuu että en muista enää yhtään mitään, viime kevään opinnoista. Viime viikolla kaivoin koulukirjat sekä muut oppimateriaalit esille, ajatuksena kerrata hieman viime kevään opintoja, mutta kuinka ollakkaan päädyin järjestelemään saatuja monisteita ja muistiipanoja. Tänä vuonna päätin panostaa uusiin koulutarvikkeisiin ja ostin upeat pinkit mapit, jospa ne motivoisi avaamaan koulukirjat ja muistiinpanot hieman useammin. 

Vuoden aikana olen hypännyt ison harppauksen eteenpäin ranskan kielen kesyttämisessä. Nollasta lähdettiin ja nyt luulen ymmärtäväni jo todella paljon sekä saatan uskaltaa yrittää vastata Ranskaksi. Nyt olen oman opintosuunnitelman mukaisesti ranskan kielen opinnoissani tasolla 4-5, joka on mielestäni aika hyvin, kun olen käynyt tunneilla vasta viisi kuukautta! Haluaisin kovasti oppia tuottamaan puhetta ja taidan turvautua vanhaan tuttuun konstiin eli teen kodin kaikkiin vessoihin (4 kpl) A4-kokoisen listan, niistä sanoista, kysymyssanoista ja lauseista mitkä auttavat huomattavasti keskustelun syntyyn. 

Minulle uuden kielen oppiminen on aina haasteellista, sillä en ole mikään kielipää. Minun kielenoppimisen tasoluokat menevät seuraavalla tavalla: 

1. Heprea 
Kaikki mitä kuulen ympärillä on minulle Hepreaa ja saatan jopa hermostua, kun en ymmärrä mitään. En tunnista yhtään vieraankielistä sanaa ja vaikka kuinka artikuloisin selvästi Englanniksi, ei vastapuoli ymmärrä yhtään, mitä yritän sanoa. Yritän selvitä tilanteista pantomiimin avulla tai osoittamalla haluamaani asiaa.

2. Tunnistettava sana 
Olen oppinut jo muutamia sanoja: hei, hyvää päivää, hyvää iltaa, kyllä, ei, ehkä joitain numeroita, ilman juustoa, lasku, omena, banaani, kissa, lapsi, tyttö, poika, mies. 

3. Erotan puheesta tuttuja sanoja 
Auton radiota kuunnellessa erotan puheesta joitakin sanoja, lähinnä numeroita, päiviä tai kuukausia, ravintolassa tilausta tehtäessä ymmärrän ainakin melkein mitä kysytään, kaupassa ymmärrän kun kysytään bonuskorttia

4. Yritän puhua, mutta sanat ei riitä 
Koko perheen Mc Donald´s tilaus onnistuu jo vaivatta, osaan tilata oluen ja lasin punaviiniä, mutta muut keskustelutilanteet kärsivät liian pienestä sanavarastosta.

Olen harjoitellut etukäteen keskustelutilanteen ja kassalla ollessa  myyjä (englannin kielen taitoinen, tai vaikka ei osaisikaan ;) niin oppii nopeesti)  alkaa puhumaan kanssani Englantia... 

Olen oppinut muutamia lauseita kuten, en puhu Raskaa, olen suomesta, minun nimeni on, olen 25 vuotta, missä asun. 

Kun käyn keskusteluja ja en tiedä jotakin sanaa, yritän sanoa sen Englanniksi, mutta kuitenkin tapaillen maan aksenttia ja mumisen sanan loppuosan. 

5. Ymmärrän kylttejä, teksitiä ja hoksaan sen kieliopin
Luen kaikki kyltit, teksit, ohjeet ja neuvot, ja olen innoissani, kun olen hoksannut niiden kirjoitusasusta, jonkin oppimani kielioppiasian esim. yhdyssana, yksikkö, monikko tai joku muu järisyttävä keksintö. Tässä vaiheessa paukuttelen henkseleitä ja asiantuntevaisena muistan aina kertoa Papille, mitä missäkin lukee!

6. Pystyn seuraamaan televisiota
Tv-kaistan myötä en ole juurikaan seurannut paikallista televisiota, mutta meidän perheessä aina seurataan jalkapalloa, joten sanat mene, mene, mene, maali, jalkapallo ja jääkiekko ovat tuttuja. Vielä en ole löytänyt paikallista Kauniita ja Rohkeita tai Serranon perhettä, jossa vuorosanat olisivat helppoja ja samat vuorosanat toistetaan usein. 

7. Pystyn luontevasti tilaamaan ravintolassa ja keskustelemaan siitä
Voi tarjoilija raukat!!! Ainoat paikalliset joiden kanssa pystyn kommunikoimaan, joten kysyn heiltä vaikka ja mitä, välillä ihan huvikseni, että saisin harjoitusta. 

8. Ymmärrän kysymyksen ja osaan vastata siihen, aikamuodot
Se on siinä, enempää en tarvitse! Mitä vaikeampi kysymys ja haastavampi vastaus tuottaa suurta mielihyvää... Osaan kertoa olenko tekemässä, olenko tehnyt vai tulenko tekemään jotakin. Vasenta ja oikeaa en tule koskaan muistamaan, ilman pitkää pohdintaa tai pantomiimiä.

Hävikkiviikon saldo... Pannuleipää puurosta

Voi pojat, en voi muuta sanoa!

Aloitin hävikkiviikon jo vähän ennakkoon ja siivosin viime sunnuntaina meidän jääkaappia ja tyrmistyin totaalisesti. Jääkaapista löytyi edelliseltä viikolta ruoantähteitä, homehtuneita ja muuten vanhentuneita vihanneksia, edellisiltä taco illalliselta jääneitä avattuja dippipurkkeja, vanhentuneita leikkeitä sekä oliiveja. Halusin aloittaa hävikkiviikon puhtaalta pöydältä ja raivasin nämä kaikki pois kaapista ja heitin ne suoraan roskiin käyttökelvottomana. Jääkaappia siivotessa tarkistin sen sisällön ja suunnittelin samalla niiden mukaan tulevan viikon ruokia. Aloin käyttämään jääkaapissa läpinäkyviä muovirasioita ja huomasin kuinka käteviä ne oikeasti on. Nopealla silmäyksellä selviää säilytysrasioiden sisältö, kuinka paljon ja minkälaisia tähteitä kaapissa on.

Maanantaina päätin siivota pakastimen, jotta tiedän mitä kaikkea se on syönyt. Sieltä löytyi useita samoja pakasteita, joita on ostettu ilmeisesti, kun kaupassa ollessa on luultu, että niitä ei ole kotona. Järjestin pakkasen siten, että kaikki leivät, ruoat, vihannekset ym. ovat yhdessä nipussa ja jatkossa on helppo huomata, mitä pakasteita tarvitsee ostaa. Siivottuani pakkasen päätin, että yritän hyödyntää pakkasen ja jääkaapin antimia, niin pitkään kuin mahdollista ja menen kauppaan vasta sitten, kun en keksi enää mitään ruokaa tehtäväksi, olemassa olevista raaka-aineista. Perjantaihin asti pystyimme helposti tekemään ruokaa kotona olevista raaka-aineista.

Viikon aikana mietin todella meidän perheen ruoan kulutus- ja ostotottumuksiamme. Viikon aikana pystyin hyödyntämään aika paljon eri raaka-aineita, ennen kuin ne olisi mennyt käyttökelvottomaksi, mutta valitettavasti jouduin myös heittämään osan roskikseen. Käytin pakastamista hyödyksi ja kerrankin sain laitettua ajoissa pakastimeen mm. valmistaikinoita, leipää, juureksia ja tähderuokia. Ruoanlaitossa sain hyödynnettyä vihanneksia ja kasviksia, enemmän kuin normaalisti, leivistä tein köyhiä ritareita ja toki säästin niitä myös kiitokseksi torstain ratsulleni. Kokeilin tehdä puuronlopusta leipää ja siitä tuli oikein maistuva. 

Hukkapuolelle sen sijaan jouduin kirjaamaan muutaman homehtuneen piirakanpalan, sitruunan, tomaatin, pari leipäpalaa sekä pilaantuneen rucola salaatin, avokadon, banaanin, kiiwin ja yöksi pöydälle unohtuneen pastan. Viikko oli oikein hyvä kokeilu ja aion kyllä jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, siihen miten pystyn ennakoimaan ja pelastamaan raaka-aineita roskikselta ja hyödyntämään niitä ruoanlaitossa. 

Lue lisää: 

Ruokahaaste, taistelu ruokahävikkiä vastaan
Hävikkiviikko 
Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!

Pakko lisätä tämä puuronjämistä tehty pannuleipä Bistron resepteihin, kun Rosan kaveritkin sitä kehuivat. Olen aikaisemmin tehnyt vastaavanlaisia perunarieskoja perunamuussin lopusta joten, miksei tähänkin reseptiin 

voisi käyttää perunamuussin jämiä. 

Pannuleipä puurosta

2-4 dl valmista puuroa

2 dl vettä

0,5 tl suolaa

4-6 dl sämpyläjauhoja

(riippuen puuron paksuudesta)

1 rkl öljyä

1 tl leivinjauhetta

Pinnalle:

puurohiutaleita tai siemeniä

sormisuolaa

Lisää vesi valmiiseen puuroon

Sekoita kuivat aineet keskenään: 

suola, sämpyläjauhot ja leivinmauste keskenään

Lisää jauhoseos puuroon ja sekoita tasaiseksi

Levitä taikina öljytyn leivinpaperin päälle

Pistele taikinaan haarukalla reikiä

Voitele taikinan pinta kevyesti öljyllä ja 

ripottele pinnalle siemeniä tai puurohiutaleita 

sekä sormisuolaa

Paista 200- asteessa noin 25 min

Patikointia Juralla, La Dôlen valloitus

Tänään koitti vihdoin se päivä kun pääsin kapuamaan La Dôlen huipulle. Tuo La Dôlen huipulla sijaitseva iso valkoinen pallo näkyy kauaksi ja se on toiminut minulle paikallisena maamerkkinä. 

Pallo on toiminutt kiintopisteenä, jonka avulla olen useasti hahmottanut sijaintini. Pitkään olen halunnut patikoida ylös pallon luokse ja päästä katsomaan miltä maailma sieltä käsin näyttää. Tänään lähdimme Dôlen Donnien kanssa suunnistamaan kohti valkoista palloa ja valloittamaan nimikkohuippuamme. 

Dôlen Donnat on lähialueen suomalaisten naisten ryhmä, joka on aikoinaan perustettu ylläpitämään alueen suomalaisten perheiden yhteystietoja. Ryhmä kokoontuu säännöllisen epäsäännöllisesti, kahvien, kävelyiden tai patikointien merkeissä. 

Vuosi sitten minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi Dôlen Donniin ja ryhmä on ollut minulle arvokas paikallisten asioiden tietolaari. Olen usein saanut Donnilta hyviä vinkkejä, erilaisista paikallisista palveluista,   erilaisista tuotteista ja niiden ostopaikoista, kontaktitietoja, virastoista, tapahtumista, mielenkiintoisista käyntikohteista ja unohtamatta tietenkään hyviä ystäviä. 

La Dôle

La Dôle sijaitsee Sveitsin ja Ranskan rajalla Jura-vuoristossa. La Dôle on Sveitsin Jura-vuoriston toiseksi korkein huippu (1677m) ja on vain muutaman metrin matalampi kuin korkein huippu Mont Tendre (1679m).

La Dôle on osa Sveitsin Jura Vaudois luonnonpuistoa, jonka kokonaispinta-ala on noin 75 hehtaaria. Juran luonto on todella kaunis, sekoitus metsää ja niittyjä, ympärillä kivireunaisia laitumia ja korkeuksista on upeat näköalat Geneve-järvelle ja Alpeille. 

Ylhäällä La Dôlella on upea kalkkikivinen huippu ja Alppimainen kasvillisuus. Juralla voi harrastaa kesäisin kävelyä, patikointia, maastopyöräilyä, liitovarjoilua ja alueella on noin 523 km erilaisia kävelyreittejä sekä hyvät retki- ja majoitusmahdolisuudet. 

Patikoinnin lomassa voi tutustua paikallisiin tuotteisiin, poiketa Alppimökkiin Fonduelle tai vaikka lasilliselle. La Dôlella sijaitsee suuri valkoinen pallo, joka toimii Sveitsin sääasemana sekä tv-, radio- ja EBU televiestinnän keskuksena. Ylös pallolle on rajoitettu pääsy köysiradalla. 

Talvisin La Dôlella voi harrastaa lumikenkäilyä, hiihtoa ja laskettelua.  La Dôlella sijaitsee suosittu pieni hiihtokeskus, jossa on noin 22 kilometriä helppoja rinteitä. 

Dôlen patikointi 

Lähdimme Founexista kohti La Dôlea ja tarkoituksena oli jättää auto ylös parkkiin ja patikoida muutama tunti ja tämän jälkeen syödä lounasta Juralla sijaitsevassa La Barillette ravintolassa. 

Lähdimme matkaan mukanamme ajo-ohjeet: A1 moottoritietä => ylös Nyonin liittymästä => käännytään Segnyn suuntaan => jatketaan eteenpäin, niin kauan, kun tulee viitta, Gin Gin => seurataan Gin Giniin meneviä viittoja niin kauan kuin tulevat kyltit La Dôle => ajeteen ylös Juran serpentiinitietä La Dôlelle.

Näillä ohjeilla selvisimme hyvin perille, ainoastaan kerran ajoimme vikaan, kun autossa vallitseva puheen määrä, haittasi hieman kuskin keskittymistä. Ylös La Dôlelle vievä tie oli todella kiemurainen ja kapea, mutta onneksi loppumatka ylös oli yksisuuntaista tietä. 

Ylhäällä pysähdyimme Chalet de la Dôlen pihalle, johon jätimme auton. Autosta noustessa sieraimiimme hiipi "pienimuotoinen" lannantuoksu, läheisestä navetasta, joka toimi myös kahvilana. Olimme puurajan yläpuolella ja vielä korkeammalla edessämme, näkyi tuo maaginen Dôlen valkoinen pallo, niin lähellä, mutta silti niin kaukana. 

Löysimme  parkkipaikan vierestä tolpan, missä oli lukuisia viittoja ja onneksi vastaan tuli ystävällinen herra, joka juuri lopetteli omaa patikointiansa. Saimme herralta hyvät ohjeet La Dôlen reitille ja samalla hän kertoi nähneensä matkan varrella vuorikauriita ja lehmiä. 

La Dôlen viitta kertoi että matkaan kuluu 45 minuuttia ja aloitimme innokkaana urakan. Aloitus oli todella rankka, vaikka niitty näytti kauempaa katsottuna nousevan loivasti ylöspäin, niin nousu oli kuitenkin melkein pystysuoraa ylösnousua ja alla oleva maa oli aika kosteaa ja liukasta. 

Kiitin mielessäni ystävältäni saatua vinkkiä ottaa sauvat mukaan. Niityn jälkeen matka jatkui kapeana ja kivikkoisena polkuna edelleen kohtisuoraa ylöspäin. Ylösnousun jälkeen, tuli onneksi pieni hetki tasaista niittyä ja kun katsoimme viistosti oikealle, näytti että matka tuolle valkoiselle pallolle, vaan kasvaa ja kävelemme pallosta poispäin. Reitti kaarsi hieman sivummalta ja ohitti jyrkän alamäen ja jyrkän nousun. 

Huomasimme korkealla edessämme lauman vuorikauriita, jotka lähtivät kovaa vauhtia juoksemaan alas jyrkännettä meidän suuntaan. Pelästyimme hieman ja ajattelimme, että joudumme niiden keskelle ja miten ne suhtautuvat meihin? Kauriit jäivät kuitenkin kauemmaksia meitä ihmettelemään ja osa laumasta jäi piiloon. 

Jatkoimme matkaa ja eteemme avautui toinen toistaan, kauniimpia maisemia ja matkamme jatkui, välillä jyrkästi nousten ja välillä tasaisella niityllä. 

Vihdoin pääsimme La Dôlen huipulle ja siellä oli aika tuulista, mutta näkymät olivat aivan mahtavat, niin Geneve-järven suuntaan, kuin Juran toiselle puolella. Valkoinen pallokin alkoi lähestyä ja huomasimme, että matkalla sinne oli useita lehmä-sonnilaumoja, jotka meidän piti ohittaa. 

Kiersimme mullikoita hieman kauempaa, mutta ne eivät olleet kiinnostuneet meistä, vaan nauttivat vielä hetken verran vihreästä ruohosta. Kahden viikon päästähän lehmät ohjataan pois laitumilta, takaisin navettaan viettämään talvea. Nuo Désalpe eli laidunkulkueet ovat todella näyttäviä tapahtumia, missä lehmät ovat koristeltu kukkaseppelein ja ne tulevat kaulakellot soiden isossa laumassa alas vuorilta. 

Vihdoinkin la Dôlen valkoisella pallolla!

Tätä ihmettä piti todistaa monesta eri kuvakulmasta sekä tietenkin poksauttaa Cava-pullo auki, kun Donnat ensimmäistä kertaa saavuttivat La Dôlen! 

Kyllä ne maisemat vaan olivat todella huikeat ja rankan patikoinnin arvoiset!  Ihastelimme aikamme maisemia ja päätimme palata alhaalla pikkuruisena näkyvän automme luokse. Matkan todellista kestoa en tiedä, sillä meillä oli useita kuvaustaukoja ja välillä pidimme juomataukoja sekä vähensimme tai lisäsimme vaatetusta.

Matka autolle alkoi sopivalla alamäellä, mutta hetken päästä meillä oli valittavana reitti, joko "tosi jyrkkä alastulo" tai "jyrkkä alastulo". Valitsimme jyrkän alastulon, joka vei meidän Juran puolella. Alastulo oli aika rankka ja saimme olla todella varovaisia irtokivien suhteen. Olin jälleen kerran iloinen sauvoistani. 

Päästyämme alastulon jyrkimmän vaiheen ohitse, edessämme näkyi mahtava  pystysuora kiviseinämä. Alastulo La Dôlelta oli suurimmaksi osaksi pelkkää  alamäkeä ilman tasaisia osuuksia, vain viimeinen osuus ennen autolle tuloa, oli suht tasaista niittyä. 

Olimme erittäin tyytyväisiä suoritukseemme ja olimme pysyneet melkein ennalta sovitussa aikataulussa. Olimme varanneet pöydän läheisestä La Barilletten ravintolasta ja samalla sopineet sinne treffit, vielä yhden Donnan ja pikku Donin kanssa, jotka olivat patikoineet ravintolaan St. Cerguen suunnalta. 

Saavuimme ravintolaan ja sen terassilta oli myös aivan mahtavat näkymät ja saimme nauttia niistä ruokaillessamme. Nälkä oli kaikilla kova ja osa Donnista nauttikin mahtavan Fondueen patikoinnin päälle.  

Hävikkiviikko

Suomessa on vietetty viime viikolla (8-14.9.2014) valtakunnallista hävikkiviikkoa ja viikon tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon Suomessa heitetään ruokaa roskiin. Harmikseni en ehtinyt startata tähän Suomen hävikkiviikkoon mukaan, mutta aion aloittaa oman hävikkiviikon maanantaina. Olkoon se sitten Sveitsin hävikkiviikko ja toki haastan mukaan kaikki ne, jotka eivät viime viikolla osallistuneet sekä tietenkin kaikki täällä Sveitsisä! Olen aikaisemmin kirjoittanut postauksen Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!, jossa olen käsitellyt ruokahävikki aihetta sekä ideoita ruoantähteiden uusiokäyttöön. Huomatessani tämän Suomessa vietettävän hävikkiviikon, kävin tutustumassa Kuluttajaliiton sekä Saa Syödä! sivuihin ja löysin sieltä uusia hyviä vinkkejä ruokahävikin hallintaan. 

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on aluksi ollut syömäkelpoista, mutta syystä tai toisesta se päätyy roskikseen tai biojätteeseen. (Saa Syödä!) Tieto lisää tuskaa ja kun luin seuraavia faktoja ruokahävikistä, niin päätin että pakko on ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää taistella ruokahävikkiä vastaan. Faktat perustuvat maa-ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksen vuonna 2013 ruokahävikki tutkimukseen sekä Saa Syödä! -hankkeen internet-sivuihin.

Faktaa ja lukuja ruokahävikistä

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013).

Yhteensä laskettuna suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain 500 miljoonan euron arvosta (Lähde: www.saasyoda.fi).

Suomalaisten keittiöissä pilaantuu eniten vihanneksia ja juureksia, noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Suomalaiset heittävät pois vuosittain 21 miljoonaa kiloa itse valmistamaansa ruokaa. Yleisin syy on se, että ruokaa valmistettiin liikaa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ruokahävikkitutkimuksen (2013) mukaan pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin noin 25 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa. Pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin jopa kokonaan avaamattomia elintarvikepakkauksia. Pääkaupunkiseudulla avaamattomien ruokapakkausten osuus kotitalouksien kaatopaikalle päätyvistä elintarvikkeista on 15 prosenttia.

Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10–15 prosenttia kulutetusta ruoasta. (MTT)

Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi (MTT).

Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25–30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä lisää. (FAO)

Nyt kaikki mukaan talkoisiin!

Alla on muutamia vinkkejä, joiden avulla sinä voit vähentää omaa ruokahävikkiäsi. Saa syödä! -hanke kokeili hauskan kuuloista herkkupesä-ideaa yhdessä talonyhtiössä, miksei tätä ei voisi toteuttaa vaikka kavereiden kesken tai työpaikalla. Työpaikalla tunnetusti kaikki herkut, jopa vähän kuivahtaneet tai venhentuneetkin menevät hyvin kaupaksi.

Kurkistus jääkaappiin

Ruokahävikin välttämiseksi kannattaa ensin tutustua jääkaapin sisältöön ja katsoa tuotteet, joiden viimeiset käyttöpäivät lähestyvät. Suunnittele ruokalista ja kauppareissu etukäteen, hyödyntämällä samalla pian vanhevia tuotteita. Pakastaminen antaa raaka-aineiden käytölle lisää aikaa, joten pakasta ajoissa ylimääräiset yrtit ruukuista, leivät tai lihat ja juurekset. Voit myös pakastaa jääpalarasioihin ylijääneen kastikkeen sekä maustepurkkien jämät ja käyttää niitä myöhemmin kastikepohjana. Pidä jääkaappi ja kuiva-ainekaappi järjestyksessä ja tarkasta ne viikottain. Laita etummaiseksi tuotteet, jotka vanhenevat ensin ja avaa uusi paketti, vasta kun edellinen on käytetty loppuun. Säilytä ruokia läpinäkyvissä rasioissa, niin näet helposti mitä jääkaappi sisältää ja voiko ruokia hyödyntää seuraavilla aterioilla. 

Evira eli Elintarviketurvallisuusvirasto määritelmän mukaan Parasta ennen- merkintä tarkoittaa elintarvikkeen vähimmäissäilyvyysaikaa, eli kyseiseen päivämäärään asti elintarvike säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Tätä päivämäärää käytetään yleensä pitkään säilyvissä elintarvikkeissa, kuten mausteet, kahvi, jauhot ja sillä viitataan tuotteen laadullisiin ominaisuuksiin. Päiväyksen jälkeen aromit ja maku saattavat heikentyä, mutta tuote on usein vielä käyttökelpoinen.

Viimeinen käyttöpäivä- merkintä tarkoittaa sitä päivää, milloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi. Viimeistä käyttöpäivää käytetään nopeasti pilaantuvissa tuotteissa, tuoretuotteissa kuten liha tai kala. Viimeinen käyttöpäivä liittyy elintarvikkeen turvallisuuteen ja tarkoittaa todella tuotteen viimeistä käyttöpäivää.

Ruokaostoksilla

Ruokahävikki ei ole yksin kotitalouksien ongelma, vaan sama ongelma on myös kauppiailla. Moni valitsee kaupassa vähän raakoja hedelmiä ja vihanneksia  kypsien sijaan, jonka vuoksi kauppias joutuu heittämään kypsemmät yksilöt pois. Ruokalistan etukäteissuunnittelulla välttyy useilta heräteostoksilta, mutta toisaalta voisi olla järkevää ostaa kaupasta viimeisen käyttöpäivän vuoksi alennettuja tuotteita ja saada niistä piristystä omiin ruokalistoihin. Yksi kokeilemisen arvoinen vinkki, on ottaa kuva jääkaapista ennen kauppaan lähtöä, niin muistat varmasti mitä jääkaapissa oli jo ennestään. Toinen hyvä neuvo on että ostat vain niitä tuotteita, mitä arvelet että ehdit käyttää ennen niiden pilaantumista. Ruokaa voi pilata myös säilyttämällä niitä väärissä lämpötiloissa. Kaupassakäynnin jälkeen tuotteet tulisi saada nopeasti kylmään, eikä jättää niitä autoon tai seisottaa pitkään huoneenlämmössä. Moni ei ehkä ajattele, kuinka paljon ruoan hukkaan heittäminen vie rahaa ja kuinka se rasittaa luontoa. 

Ruoanlaitto

Olen jo aikaisemmin peräänkuuluttanut vinkkejä, miten ruoantähteitä tai ruoka-aineita voi vielä hyötykäyttää sen sijaan, että ne heitetään roskikseen. Kuluttajaliiton sivuston myötä löysin vielä muutamia hyviä ideoita sekä kivan Facebook-ryhmän Hävikistä herkuiksi, missä ruokabloggaajat loihtivat herkkuja ylimääräisistä raaka-aineista. Meillä käy valitettavan usein niin, että riisiä ja pastaa keitetään kerralla koko kylälle. Osittain tuo lisukkeiden suuri valmistusmäärä johtuu varmaan siitä, että en säilytä raaka-aineita niiden omissa paketeissa, joista selviää suositeltavat annosmäärät, vaan ilmatiiviissä säilytyspurkeissa. Täytyykin seuraavista paketeistä säästää nuo annosohjeet ja teipata säilytyspurkkien kylkeen tai laittaa kuiva-ainekaapin oven sisäpuolelle lista annosmääristä sekä parasta ennen päiväyksistä. Annoskokoja esim. keittämätön pasta 50g / henkilö ja keittämätön riisi 75g / henkilö. Hyödynnä perjantai-pizzassa kaikki viikon aikana ylijääneet elintarvikkeet, kasvikset ja juustot. 

Marttojen ruokaa tähteistä vinkkejä, Saa Syödä! annoslaskuri ja reseptihaku

Noutopöydät ja ruokailu kodin ulkopuolella

Kotitalouksein ja kaupan lisäksi suuri osa ruokahävikistä tapahtuu ravintoloissa. Ravintoloiden on usein vaikea arvioida ruoan menekkiä ja mikäli isompi ryhmä on poissa ruokailusta, olisi siitä hyvä ilmoittaa työpaikan ja koulujen keittiöihin. Ilmoituksen myötä keittiöt pystyvät paremmin varautumaan ruokailijamäärien muutoksiin ja huomioimaan sen omissa raaka-ainehankinnoissa. Jotkut   työpaikkaruokalat myyvät päivän lounasta kotiin vietäväksi ja minimoivat tällä tavalla hävikin syntymistä. Ostamalla näitä annoksia, helpotat omaa arkeasi ja sinulla ei mene aikaa ruoan valmistamiseen. 

Seisovat pöydät ja Buffetit ovat ruokailijoille suuria ansoja, usein tulee otettua "vähän jokaista" tai "syödään koko rahan edestä" ja valitettavan usein käy niin, ettei kaikkea jakseta syödä ja ylimääräinen ruoka lentää roskiin. Itselleni käy usein niin, että syön enemmän silmilläni ja ottamani annoskoot ovat suurempia, kuin jaksan syödä. Aionkin jatkossa panostaa siihen, että otan ruokaa vain sen verran, kuin jaksan syödä ja otan mielummin ruokaa lisää, mikäli annoksen jälkeen jää vielä nälkä. Ravintoloiden annoskoot ovat useimmiten minulle lian suuria ja tämän vuoksi pyydänkin aina annoksen loput "dogibägiin" eli kotiinvietäväksi. Toki voisin kysyä pienempiä annoksia tai yrittää jo tilatessa muistaa, että annoksen voi jakaa perheen ja ystävien kanssa.

Hävikkilomake

Kuluttajaliiton sivuilta löysin Hävikkilomakkeen johon kirjataan hävikkiviikon ajan poisheitettävät raaka-aineet ja ruoat, syy miksi ne heitettiin roskiin sekä rahamäärä mikä meni hukkaan. Olen joskus itse suutuspäissäni kirjannut ylös roskiin heitettyä ruokaa ja jättänänyt listan vaivihkaa kotona näkyville ns. pienenä vihjeenä. Tuolloin en kirjannut hukkaan heitettyjä rahasummia ylös, joten nyt täytyy  kokeilla tehoaako niiden ylös kirjaaminen enemmän tuohon meidän perheen jääkaappikäyttäytymiseen. 

Alla malli Kuluttajaliiton lomakkeesta, johon kirjataan päivittäin roskiin heitetyt ruoat, syy miksi heitettiin sekä ruokia vastaava rahasumma. 

"Esim: banaani - ylikypsä; keitonloppu kattilassa – kukaan ei jaksanut syödä; jogurttipurkki – unohtunut jääkaapin pohjalle. Syiden kirjaaminen saa myös huomaamaan turhaa poisheittämistä."

Lue lisää: 

Ruokahaaste, taistelu ruokahävikkiä vastaan
Hävikkiviikon saldo... 
Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!