Kuluvalla viikolla minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä pikaisesti käymään Lontoossa ja totta kai olin heti valmis! Mietin innoissani mitä tekisin, sillä Papilla oli kädet täynnä töitä. Kelit eivät näyttäneet lupaavalta, mutta ovatko ne Lontoossa koskaan sitä? Onneksi Lontoossa riittää tekemistä, vaikka kelit olisivatkin huonot, näillä eväillä lähdin matkaan...
Olimme varanneet aamupäivälennon ja yllätys yllätys Ranskassa oli lennonjohdon lakko, joten jouduimme istumaan noin tunnin verran koneessa, ennen kuin lento sai uuden slotin ja pääsime lähtemään. Lensimme Heathrowin kentälle ja yllätyin kuinka näppärästi sieltä pääsi metrolla keskustaan. Meillä oli huone Victoria-aseman lähellä sijaitsevassa Hiltonissa ja olin aivan innoissani siitä, kunnes avasin ikkunaverhot ja huomasin että huoneen ikkunat olivat suoraan aseman roskalaatikoille.
![]() |
Oyster kortti on hyvä hankinta, sillä pääsee näppärästi Heathrowin kentältä keskustaan ja se on helppo ja edullinen maksuväline julkisessa liikenteessä (bussi/metro/jokilaiva). |
![]() |
Odotin innolla hotellihuonetta Victorian Hiltonissa hyvien yhteyksien lähellä, mutta näkymä ikkunasta oli todellinen pettymys |
Keli oli suht viileä, mutta onneksi ei sentään satanut, joten lähdimme hotellilta kävellen Westminsteriin. Meillä oli ajatuksena ottaa Thames-jokiristeily ja sen jälkeen mennä ”kello viiden teelle”, mutta siitä se sitten lähti…
Saavuimme Millbankille lähelle parlamenttitaloa, aloimme ihmetellä jatkuvaa sireenien ääntä, huomasimme että läheinen silta oli tyhjennetty ja siellä ei liikkunut mikään. Jatkoimme matkaa ohi parlamenttitalon ja viime päivien kuumin puheenaihe ”brexit” oli kerännyt paikalle paljon tv-kanavien edustajia, jotka odottivat selkeästi uutisia parlamenttitalolta. Aukiolla ja sen läheisyydessä oli hurja määrä ihmisiä ja saimme kuulla poliisilta, että Westminster Bridge ja sen lähiympäristö on toistaiseksi suljettu liikenteeltä, sillä sillalta oli löytynyt epäilyttävä esine ja epäiltiin pommiuhkaa. Tuo tieto järkytti minua, mitäs nyt? Mihin sitä uskaltaa mennä? Lähialueen lisäksi mihin kaikkeen tuo pommiuhka vaikuttaa? En muistanut tehdä matkustusilmoitusta! Olimme vain hetkeä aikaisemmin ohittaneet, Westminsterin aukiolla paikan johon oli tuotu kukkia ja kynttilöitä sekä erilaisia osanottoviestejä reilu viikko sitten ammutun brittiläisen naiskansanedustajan Jo Cox:n muistoksi. Eräs nuori mies hoki vieressämme että Britannia ei ole enää entisensä.
Halusin vain lähteä liikkeelle ja poistua paikalta, metroon ei huvittanut mennä ja tuo lähistön jokilaivaliikenne oli suljettu, joten jatkoimme matkaa seuraavalle pysäkille. Hetken päästä tilanne raukesi sillalla ja liikenne normalisoitui, onneksi tällä kertaa tuo oli vain varjelua, mutta kyllä se pisti miettimään. Saimme jälkeenpäin kuulla että sillalle oli jätetty auto, jonka epäiltiin sisältävän räjähteitä.
Tilanteen rauhoitettua hyppäsimme jokilaivaan ja kuinka ollakkaan saman tien kun astuimme laivaan alkoi sataa, olin kuvitellut että saisin istua ulkosalla ja nauttia maisemista. Ilma viileni hetkessä ja olimme vielä hieman ihmeissämme tuosta pommiuhasta, joten päätimme kuitenkin istua laivassa ja lepuuttaa jalkoja. Sade yltyi, ikkunoistakaan ei nähnyt juuri mitään, joten päätimme suosiolla skipata käynnin Greenwichissä ja istua laivassa koko kierroksen ajan. Kierros oli yllättävän pitkä, sillä jokilaiva on yksi kaupungin yleisistä kulkuneuvoista, mutta oli todella hauska nähdä Lontoota toisesta vinkkelistä, onnistuimme näkemään myös nuo kuuluisat tulva esteet.
Kierroksen jälkeen oli kauhea nälkä, aikaa oli jo mennyt niin paljon ettei meillä ollut mahdollisuutta ehtiä enää mihinkään musikaaliin, joten lähdimme ostoskaduille. Kävimme herkuttelemassa Pizza Hutissa, ehdimme myös piipahtaa muutamassa kaupassa ennen niiden sulkeutumista, sitten olimmekin aika tasaraha ja jatkoimme hotellille.
Kun kerran edellinen päivä oli mennyt ihan plörinäksi, niin halusin ottaa kaiken ilon irti seuraavasta päivästä. Olin aluksi ajatellut, että tällä kertaa Lontoon teemani olisi "kuninkaalliset" ja halusin ehdottomasti käydä Dianan ja Charlesin vihkikirkossa St Paulin katedraalissa jo ihan näköalojen vuoksi sekä Unesco-kohteiden vuoksi Westminster Abbeyssä, jossa kuninkaalliset on kruunattu, vihitty ja haudattu. Olin suunnitellut että käyn katsomassa kerrankin tuon Buckinghamin palatsin vahdinvaihdon ehkä jopa hevosvartion vaihdon ja mikäli aikaa jää, niin vielä Kensingtonin palatsin. Kun oli monta kohdetta listalla, niin lähdin ajoissa liikenteeseen, ennen Buckinghamin palatsin vahdinvaihtoa ajattelin että ehdin käydä ensin Westminster Abbeyssä.
Westminster Abbeyn vieressä sijaitsee St Margaret´s kirkko, joka on yhtälailla UNESCO-kohde. Pääsin käymään sisällä kirkossa, vaikka siellä oli julkisivun saneeraus meneillään. Kirkko on aikanaan perustettu 1100-luvulla Benediktiinimunkkien toimesta, jotta tavalliset kansalaiset voisivat käydä jumalanpalveluksissa.
Huomasin että Westminster Abbeyhyn oli jonoa ja jäin miettimään Lontoo-passin hankintaa, sillä siinä on ”fasttrack”-optio, joka oikeuttaa pääsyyn jonon ohitse. Siitä se sitten lähti…
Sain kuulla että passia myydään Victoria-asemalla (josta olin siis juuri tullut) tai sitten lähistöllä oleva turistikauppa myy passia. Sinne siis, ainoa vaan että sitä turistikauppaa ei meinannut millään löytyä. Tässä vaiheessa olisi pitänyt jo luovuttaa, mutta minkäs teet kun idea kuullostaa mahdottoman hyvältä…
![]() |
Huom! Lontoo-passia saa vain muutamista paikoista |
Tässä vaiheessa oli aikaa kulunut ainakin 1,5 h, minua oli juoksutettu ympäriinsä tuon Lontoo-passin tiimoilta ja en siis päässyt näkemään sitä vahdinvaihtoa tälläkään kertaa. Sitten alkoi sataa, joten hyppäsin hieman kiihtyneenä hoppari-bussiin ja päätin lähteä St Paulin katedraaliin, toteuttamaan ”Royal”-kierrostani ja katsomaan näköaloja, jotka jäivät minulta näkemättä viime reissun yhteydessä. Arvatkaa mitä, pääsin katedraaliin, mutta eihän tuo Lontoo-passi käynytkään siellä, vaan jouduin maksamaan erillisen sisäänpääsyn. Kiersin katedraalia audio-oppaan kanssa ja kiipesin lopulta kaikki 259 porrasta ylös, vaikka pelotti ihan kauheasti nuo kapeat rappuset sekä tuulinen ilma ylhäällä, mutta kyllä oli aivan huikeat 360-näkymät!
Lähdin takasin Westminsteriin metrolla ja muutaman ylimääräisen metroajelun jälkeen pääsin vihdoin sisälle tuohon kuuluisaan Westminster Abbey-kirkkoon. Ikävä kyllä sielläkään ei saanut valokuvata, mutta kerron kirkosta myöhemmin lisää ja teen siitä ihan oman postauksen. Kirkkovierailun jälkeen sovin Papin kanssa että näemme suoraan lentokentällä, joka tarkoitti sitä, että sain hieman lisäaikaa ja päätin lähteä käymään vielä Kensingtonin palatsissa. Muutaman ylimääräisen metroajelun (huom! metron kunnostustöiden vuoksi) ja kartanlukuvirheen jälkeen löysin palatsin luokse ja sain vihdoin nautittua tuon kuuluisan ”kello viiden teen” kera hotellista saatujen cookie-keksien. Palatsi oli kiva vierailukohde ja palaan siihen myös myöhemmin postauksen merkeissä, palatsilta lähdin lentokentälle ja arvatkaapa mitä?
Saavuin kentälle hieman myöhässä muutaman ylimääräisen metroajelun jälkeen… Vaikka aika alkoi olla jo kortilla lähdön suhteen, niin ehdimme hyvin koneeseen ja saatiin vielä vähän odotella siellä ylimääräistä ennen lähtöä ;)
Mitenkäs muilla? Meneekö teillä reissut aina nappiin vai tuntuuko tutulta…