lauantai 12. syyskuuta 2020

My Corona!





Hei taas!


Siitä on kulunut jo tovi kun olen viimeksi blogia päivittänyt, ihan kokonaan en ole kadonnut, Instan puolella olen ollut hieman aktiivisempi. Syitä radiohiljaisuuteen on monia, mutta ehkä päällimmäisenä kuitenkin My Corona! 


Aina kun yritän aloittaa kirjoittamisen niin päässäni alkaa soida ”My Corona”, Boycott-yhtyeen My Sharonan nuotin mukaan, enkä saa raapustettua yhtikäs mitään. Matkustaminen ulkomaille tuntuu jotenkin kaukaiselta ajatukselta ja yllättäen kaikki kirjoittavat kotimaan matkailusta tai patikoinnista, jään miettimään tuleeko sitä jo liikaa joka tuutista?


Korona, korona, korona!!!



Tällä hetkellä Korona koskettaa kaikkia, se on läsnä joka puolella, uutisissa, puheissa, kuvissa, teksteissä ja teoissa, aina kyllästymiseen asti. Koronalla on suuri vaikutus monen arkeen ja tulevaisuuteen, vielä emme edes tiedä, mitä kaikkea tuo kirottu tauti tuo mukanaan.


Tuon kirosanan myötä moni on menettänyt läheisiä, joutunut taloudellisesti ahtaalle työt ovat loppuneet, yritykseltä lähtenyt pohja, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat kärsineet, perhesuhteet ja oma hyvinvointi on tiukilla.


Tuo kirosana on tuonut mukanaan myös hyviäkin asioita, voin vain toivoa, että ne jäävät vielä elämään, kun tilanne helpottaa. Yritykset ja ihmiset ovat herättäneet oman luovuutensa, joka on ruokkinut toteuttamaan uusia ideoita ja ajatuksia, virtuaalisuus, verkkokauppa ja etätyöt ovat lisääntyneet, vapaa-ajan vietto on muuttanut muotoaan.


Viime viikolla taistelin jälleen kerran tietokoneen ja sen tilan kanssa, aloitin valokuvien selaamisella ja huomasin että paljon on tullut tehtyä ja nähtyä, mutta valitettavasti ne ovat jääneet koronan varjoon. Kuvien mukana tuli elettyä myös tätä Koronaa ja ajattelin nyt pullauttaa ilmoille ”My Coronan”, jos vaikka tämän myötä saisin poistettua oman kirjoituslukkoni ja voisin keskittyä taas oleelliseen…



Korona-aikakausi



12.3.2020 Valtioneuvoston tiedote 132/2020


”Hallitus on tänään torstaina 12. maaliskuuta pitämässään neuvottelussa keskustellut koronavirustilanteesta ja päättänyt suosituksista ja varautumisesta.


Hallitus suosittaa, että kaikki yli 500 hengen yleisötilaisuudet perutaan toukokuun loppuun saakka. Lisäksi suositellaan, että myös muiden kokoontumisten järjestäjät harkitsevat riskiarvioiden pohjalta vastaavien tilaisuuksien järjestämistä. Valtion järjestämät isot seminaarit ja tapahtumat perutaan toukokuun loppuun saakka.”



Työskentelen tapahtuma-alalla ja tämän uutisen myötä työsähköposti alkoi vilkkua peruutuksista kuin New Yorkin kiihkeä pörssi. Rajoituksia tiukennettiin ja voimaan tuli kokoontumislaki, joka kielsi yli 10 henkilön kokoontumisen julkisilla paikoilla, tämän myötä peruuntui kevään viimeisetkin tapahtumat.



Kuluneella viikolla järjestettiin Red Alert 
mielenilmaus eduskuntatalon edustalla 
tapahtuma-alan ja sen tekijöiden puolesta. 
"ilman tapahtumia ei tapahdu mitään"


Tähän asti tilannetta oli seurattu hieman vähätellen jopa naureskellen, kuitenkin Euroopan uutisia seurattiin tiukasti. Toimistomme hiljeni ja etätyösuosituksen myötä, myös minä sain vihdoin vihreää valoa työskennellä kotoota käsin, mutta vain hetkeksi, sillä muutaman päivän päästä sain käteeni jo lomautuslapun. Tästä hetkestä on nyt kulunut puoli vuotta, tuolloin kuvittelimme että tilanne alkaa normalisoitua kesällä ja syksyllä ollaan jo toivottavasti täydessä touhussa.



Korona-Suomen rajoitukset


 



Tilanteet kuitenkin muuttuivat nopeasti, hetken päästä suljettiin koulut, ravintolat, kirjastot, uimahallit, elokuvateatterit, museot, konsertit ja esitykset peruttiin, harrastustoiminta lakkasi, kauppakeskukset hiljenivät, ainoastaan ruokakaupassa ja apteekissa oli asiakkaita. Moni pakkasi perheensä autoon ja lähti kaupungista maalle tai mökille tautia pakoon.





Koronan myötä Suomessa koettiin historiallisia hetkiä, kansalaisten vapaata liikkuvuutta rajoitettiin, maan rajat suljettiin, ainoastaan välttämätön työmatkaliikenne sallittiin ja suomen kansalaiset saivat palata kotimaahan.



 



Yli 70-vuotiaat kuuluvat koronan riskiryhmään, heidät määrättiin noudattamaan karanteenia vastaavia olosuhteita, välttämään lähikontakteja ja pysymään enimmäkseen kotioloissa. Tämä aiheutti vanhempien ihmisten joukossa närää, he eivät pitäneet holhouksesta ja soraääniä kuului.




Karanteeniaikana Italiassa laulettiin ja soitettiin musiikkia parvekkeilla, Espanjassa taas iltaisin taputettiin käsiä ja meillä Suomessa ikkunoille ilmestyi nalleja ja muita pehmoleluja viihdyttämään lapsia ja ulkoilevia aikuisia. ”Kaikki järjestyy” tekstistä tuli korona-ajan slogan, sitä ja muita kannustusviestejä alkoi ilmaantua ikkunoihin sekä muihin näkyviin paikkoihin.



Uusi maa syntyi




Maaliskuun lopulla tapahtui jotakin hyvin erikoista, Uusimaa eristettiin muusta Suomesta, koska alueella oli todettu runsas määrä koronatartuntoja. Poliisi vartioi rajalla ja sen yli pääsi ainoastaan työmatkalaiset ja rahtiliikenne tai jonkun muun painavan syyn varjolla. 





Näin syntyi Suomen rajojen sisälle uusi maa, alun perin Uudenmaan eristyksen piti kestää kolme viikkoa, mutta se kuitenkin purettiin aikaisemmin jo muutaman viikon kuluttua.



Miten korona näkyi Ruokakaupassa?




Ihmiset alkoivat hamstraamaan elintarvikkeita, vaikka kaupoista kerrottiin että toimitukset kulkevat normaalisti. Kauppojen hyllyt kuitenkin tyhjenivät  tiuhaan ja yllättäen suosituin tuote oli wc-paperi, jonka hyllyt loistivat tyhjyyttä. Hymy nousi huulille, kun huomasin että moni käveli kadulla wc-rulla paketin kanssa. Mikä lienee wc-paperin suosion tausta? Mahdetiinko ajatella, että yksi pandemian oireista on ripuli?! Vai syntyikö hysteria uutisesta, jossa kerrottiin Brittien hamstraavan wc-paperia.


Aloin myös tuomaan kaupasta normaalia suurempia määriä elintarvikkeita, ajattelin että noita pelottavia kauppareissuja ei tarvitse tehdä niin usein. Pidin huolta turvaväleistä ja huomasin, että kavahdin aina automaattisesti, kun joku yski tai niiskautti. Kun ollaan kotona 24/7 ja kaikki ateriat syödään koulun ja työn sijaan kotona, niin  ruokavarastot hupenivat nopeasti. Tuntuu että ruokaa sai olla tekemässä koko ajan ja ideat alkoivat jo loppua kesken.




Hauska sattuma sillä vain kuukautta aikaisemmin päivitin meidän kotivaran ja kirjoitin siitä blogiin hätäpäivänä 11.2. Tuolloin en tiennytkään miten  ajankohtainen kirjoitus oli ja kuinka nopeasti jouduin kotivaraamme turvautumaan. Kaupassa sai juosta usein, hyllyttäjät eivät ehtineet täyttää hyllyjä, sitä mukaa kun ne tyhjenivät. Automaattiset tilausjärjestelmät eivät pystyneet reagoimaan tarpeeksi nopeasti tuotteiden uusiin menekkeihin.





Päätimme kokeilla kauppareissua verkossa, ensin tilasimme maltillisesti kokeilumielessä, viimeksi käytin ruokakaupan verkkopalveluita 90-luvulla, hieman sivut ovat siitä muuttuneet. Tilaus toimi hyvin, mutta korvaaviin tuotteisiin en ollut tyytyväinen, saimme tilalle tuotteita, jotka eivät mielestäni vastannut tilaamiani. Seuraavalla kerralla huomasimme, että moni muukin on siirtänyt ruokaostokset verkkoon, sillä vapaat toimitusajat olivat kortilla.


Verkkokauppa oli ihan näppärä, heräteostokset jäävät kauppaan ja etukäteen tulee mietittyä mitä tänään syödään? Kaipasin kuitenkin, että saan itse valita tuoretuotteet ja tarkistaa, että päiväykset riittävät mahdollisimman pitkälle. Jatkossa tulee varmasti hyödynnettyä verkkokauppaa enemmän, isommat ostokset ja painavat kantamukset siirrän mielelläni kotiinkuljetukseen.



Korona-arki




Yllättäin arki muuttui toisenlaiseksi, millä ihmeellä se nyt täytetään? Lomautuksen myötä vapaata aikaa riitti, mutta ihmisten ilmoille arvellutti lähteä, kävelylenkeistä tuli päivän kohokohta. Uutisia seurattiin tarkkaan, korona oli melkein niiden ainoa aihe, pidemmän päälle uutiset alkoivat ahdistaa ja kyllästyttää.





Päivistä puuttui kokonaan se työn tuoma sosiaalinen kanssakäyminen, joka on minulle kuin happea. Lähipiirissä kaikilla oli töitä ja huomasin että alan erakoitua, oli päiviä etten tainnut kommunikoida kuin kissojen kanssa. Onneksi kaikki eivät luovuttaneet kanssani, vaan jaksoivat olla läsnä, vaikka korttitalo alkoi luhistua monesta nurkasta.



Kotona tuli siivottua, järjestettyä kaappeja ja laatikoita sekä karsittua pois turhaa tavaraa. Sitten alkoi leipomisbuumi, kävin läpi vanjoja reseptejä ja aamuisin paistoin Sikke Sumarin ihania rapeita sämpylöitä. Tein leipiä, erilaisia leivonnaisia ja herkkuja, harmi että tuolloin ei voinut kutsua kahviseuraa. Leipomisen jälkeen alkoi remonttibuumi...







Asunto oli jo pitkään odotellut pientä pintaremonttia. Nyt nurkat alkoivat kaatua ja kyllästyttää toden teolla, joten oli aika pistää tapettia seinään ja näyttää vähän maalipensseliä muille pinnoille. Pintojen freesaus piristi kummasti, samalla tuli tuunattua muutama huonekalu, nekin saivat vähän maalia pintaan.





Talonyhtiössämme alkoi piharemontti, hyvästi kodin rauha! Työmiehet saapuivat kukon laulun aikaan ja alkoi kova meteli, joka kesti koko päivän. Onneksi koronatilanne oli jo vähän helpottanut, rajoituksia poistettiin ja turvavälien puitteissa uskalsi laajentaa omaa reviiriä ja tavata jo tuttavia. Töiden suhteen tilanne ei muuttunut, joten lomautusta jatkettiin.




  

Kesä ja lomat alkoivat lähestyä, perinteisten ulkomaanmatkojen sijaan moni joutui tänä vuonna tyytymään Suomi-lomaan. Vihdoin hotellit pääsivät avaamaan oviaan, mökit ja matkailuautot vuokrattiin käsistä. Suomi-kohteiden lisäksi Viro, Liettua ja Norja nousivat lomalaisten kärkikolmikkoon. 



Lisää kuvateksti



Omaa ”lomaa” ei voinut juurikaan suunnitella, sillä kaikki riippui jalan kuntoutumisesta, kesän lopulla onnistuin kuitenkin vaihtamaan maisemaa parin viikon ajaksi ja lomailemaan kohtuullisesti ilman suunnitelmia. Kotimaanmatkailu on lähellä sydäntä, joten minulle ei ollut ongelmia löytää mieluisia käyntikohteita. Sain toteuttaa pitkäaikaisen haaveeni Saariston rengastiestä ja samalla tuli kierrettyä Länsi-Suomea, tästä reissusta myöhemmin lisää.



Korona -summa summarum




Koronan rajoitustoimista huolimatta pidän meitä suomalaisia onnekkaina, sillä olemme kuitenkin saaneet olla aika vapaasti, kun vertaa muihin maihin. Olemme saaneet ulkoilla ja liikkua ilman mitään suurempia rajoituksia, meillä ei ole ollut maskipakkoa, olemme voineet käydä kaupoilla ja elää suhteellisen normaalia elämää. Elämä alkoi jo tuntua hieman normaalilta, ennen kuin loppukesästä alkoi ilmetä lisää tartuntoja. Kokonaisuudessaan positiivisien koronatartuntojen määrä on hyvin pieni, vaikka tällä hetkellä ne näyttävät olevan jälleen nousussa. Tällä hetkellä matkustusrajoituksia kevennetään, mutta kuinka moni uskaltaa matkustaa?



eKa = aika ennen Korona aikaa



Paskin vuosi ikinä!


Ajattelin että tämä vuosi on nimeltään ”Jubilee” eikä mikään ”koronavuosi”, suunnittelin itselleni 50 asiaa mitä haluan tämän vuoden aikana toteuttaa, mutta toisin kävi ja juhlavuosi saa nyt odottaa.


Korona näyttää riehuvan edelleen keskuudessamme, loppuuko tämä milloinkaan? Niin ne tilanteet muuttuu, vielä viime syksynä töitä oli niin paljon, ettei niitä ehtinyt millään tehdä, olimme pulassa ja samaan syssyyn haluttiin painaa läpi uudet tuulet. Väsymyksen ja uupumuksen seurauksena kaaduin joulukuussa rappusissa, loukkasin nilkkani ja tästä alkoi kuntoutumisen pitkä ja kivinen tie. Kuntoutuminen ei kuitenkaan edennyt toivotulla tavalla ja edessä oli uusintaleikkaus, joka suoritettiin kesäkuun alussa. Leikkauksen piti olla vain pieni operaatio, jonka jälkeen kuntoutuminen sujuisi nopeasti, valitettavasti kuntoutuminen taitaa vaatia hieman pidemmän ajan.


Joulukuun tapaturman vuoksi kauan odotettu joululoma jäi vain haaveeksi. Odotin innolla tyttären ja sulhon saapumista, saimme kuitenkin unohtaa kaikki lomasuunnitelmat, sillä olin kahlittuna vuoteeseen. Kaikki tuntui kurjalta. Alkuvuodesta olin toiveikas ja katse oli tulevaisuudessa, haaveilin kesän patikointireissuista sekä suunnittelin erilaisia matkoja. Päätin odottaa, että jalka alkaa kestää rasitusta, enkä ehtinyt vielä varata yhtään reissua ennen kuin KORONA iski. Jälleen sain heittää kaikki matkahaaveet romukoppaan.


Moni juttu on painanut mieltä, päällimmäisenä on epävarmuus ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Vuosi on ollut haasteellinen, kipuilen tällä hetkellä koronan lisäksi, nilkan kuntoutumisesta ja töiden loppumisesta ja milloin mahdan nähdä tyttären seuraavaksi?





Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 




sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Koko Suomi ulkoilee - Retkihaaste 2020






Tällä hetkellä näyttää siltä että koko Suomi ulkoilee, minulta on kyselty paljon vinkkejä retkikohteista ja patikointipostaukset ovat nousseet heittämällä blogin luetuimpien postauksien kärkeen. 

Vallitsevan tilanteen vuoksi moni suuntaa luontoon ja metsään ulkoilemaan, kotona vietetyn ajan vastapainoksi. Nyt kun koko Suomi ulkoilee, niin kansallispuistot ja lähipolut ruuhkautuvat ja moni miettii mihin lähtisi ulkoilemaan?

Vuoden alussa somessa liikkui paljon erilaisia haasteita, Helmet kirjahaaste oli minulle jo entuudesta tuttu, mutta sitten silmiini osui  elokuva- ja retkihaaste. Retkihaasteessa on 52 retkeily aiheista kohtaa, joista löytyy aivan loistavia ideoita ja kivoja vinkkejä piristämään ulkoilua. 

Itse olen vielä kuntoutumassa joulukuisesta tapaturmasta, ja haaveilen että pääsen pikimmiten retkeilemään. Haasteesta löytyy teema vuoden jokaiselle viikolle, ja nyt ollaan jo viikossa 13! En usko että ehdin saada haastetta valmiiksi tänä vuonna, pitää yrittää suunnitella retket siten, että voi ruksia mahdollisimman monta kohtaa yhden retken aikana.


Vuoden ensimmäinen retki


Tyttäreni nimesi retkemme PicNicin sijaan VicNiciksi


Eilen meillä oli ajatuksena pakata eväät reppuun ja lähteä karkuun vilkasta rantaraittia hieman kauemmaksi, mutta ajatus siitä, että grillaamme makkaroita ruuhkaisen nuotion ympärillä sai meidät muuttamaan suunnitelmia. Laitoin kuitenkin eväät reppun ja lähdimme tähän lähelle ulkoilemaan, niin eikö silloin voida jo puhua retkeilystä kun kerran reppu on selässä?

Aurinko paistoi upeasti ja lähdimme rauhallisesti köpöttelemään rantaraittia pitkin Haukilahden suuntaan. Edellisiin päiviin verrattuna oli yllättävän vähän kävelijöitä, mutta sitäkin enemmän oli pyöräilijöitä, jotka ärsyttivät ihan vietävästi, kun he paahtoivat kapealla tiellä hurjaa vauhtia ohitse, ilman mitään varoitusta.  

Jaksoin kävellä Mellstenin rannalle asti ja iloksemme rannan tuntumasta vapautui meille juuri yksi penkki, joten päätimme pitää evästauon ja ihailla upeaa merimaisemaa. Ehdimme nauttia auringosta vain pienen hetken, kunnes tummat pilvet saapuivat ja  sitten alkoi sadella. 

Vuoden 2020 ensimmäinen retki oli pituudeltaan noin 3,5 km ja aion kuitata sillä retkihaasteesta, jopa neljä kohtaa!

1 Vuoden ensimmäinen retki =>Reppu selässä ja eväät mukana, selkeästi retki kyseessä

2 Arkinen retki =>Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki =>Termarissa oli kahvia

48 Retki joka kehittää tasapainoa =>Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen

Kiitokset jälleen mukavalle retkikaverille!


Itselläni on mielessä useita patikointireittejä, joita haluaisin päästä kokeilemaan, mutta nyt kun Uudenmaan rajat lyötiin lukkoon, niin monta kivaa kohdetta jäi rajan toiselle puolelle.


Retkihaaste 2020




👣 1 Vuoden ensimmäinen retki
👍 Mellstenin ranta, Vicnic 
Kuntoutuminen on kestänyt tapaturman jälkeen, joten vuoden ensimmäinen retki toteutui vasta maaliskuun lopulla.  

👣 2 Arkinen retki
👍 Mellstenin ranta, Vicnic      
Retki tehtiin rantaraitilla, jossa käyn arkena kävelemässä

 👣  3 Kuumaa juomaa termoskannussa retki  

👍 Mellstenin ranta, Vicnic   

Termarissa oli kahvia


Retki marraskuussa

5 Sadonkorjuuretki

6 Retki muistomerkille

7 Retki kansallispuistoon

8 Retki uusille poluille

9 Uimaretki

10 Retki täysikuun aikaan

11 Retki vetten päällä

12 Hyvin suunniteltu retki

13 Kiveltä kivelle retki

 👣 14 Retki jolla tutustut aluskasvillisuuteen

15 Piirrä lumeen retki

16 Retki sumuisessa säässä

17 Retki taskulampun valossa

18 Lintujen tarkkailuretki

19 Retki reippain askelin

20 Retki rotkolle

21 Muoviton retki

22 Virkistysretki

23 Kuntoiluretki

24 Retki aamukasteessa

25 Retki sinisen hetken aikaan

26 Hyvät eväät metsässä retki

27 Suojassa laavulla retki

28 Luontokuvausretki

29 Värikäs retki

30 Lumiukkoretki

31 Lätäkössä loiskutellen retki

32 Retki jolla kujet poronkuseman

33 Retki mäkisessä maastossa

34 Retki jolla kiipesit portaita

35 Retki laiturille

36 Maisemanvaihdosretki

37 Retki merkitylle polulle

38 Liikut liukuen- retki

39 Uutta oppien- retki

40 Retki luonnonrauhaa kunnioittaen

41 Heräsin luonnossa-retki

42 Retki jolla kerrospukeudut

43 Retki nuotion lämmössä

44 Vihreä retki

45 Aurinkotervehdysretki

46 Retki jääputoukselle

47 Ideointiretki

👣 48 Retki joka kehittää tasapainoa
👍 Mellstenin ranta, Vicnic

 Ensimmäinen pidempi kävely tapaturman jälkeen


49 Päin mäntyä retki

50 Meditointiretki

51 Kestävän kehityksen mukainen retki

52 Haaveen toteutusretki


Minkälaisia reittejä on sinun Retkihaastelistalla?



Tuoreimmat kuulumiset löydät 
Martan Matkassa

Facebook-sivulta tai Instagramista






--> -->

maanantai 9. maaliskuuta 2020

Hanikan luontopolku – jälkiä jääkaudelta






”Hanikan luontopolku on yksi suosikkireittini, maasto on vaihtelevaa ja sen varrella on upeita maisemia, pitkospuita sekä jääkauden aikaisia historiallisia nähtävyyksiä. Reitti on sopivan pituinen ja sijaitsee lähellä, joten sinne pääsee helposti.” -Tapahtui Syyskuussa-

Espoossa sijaitseva Hanikan luontopolku on pituudeltaan noin 5 km  ja se kulkee Soukan ja Suvisaariston välimaastossa. Reitin varrella on sopivasti korkeuseroja, se kulkee metsässä kallioiden halki ja alhaalla rantojen tuntumassa, välillä piipahdetaan asuinalueella ja välillä kuljetaan pitkospuita pitkin. Hanikan luontopolku on ympyräreitti, sitä voi kulkea molempiin suuntiin ja se on siitä kiva, että sen voi aloittaa useammasta paikasta, näin reitti tuntuu aina uudelta, eikä siihen pääse ihan heti kyllästymään.

Ei uskoisi, että luontopolku kulkee aivan asutuksen läheisyydessä, sillä sitä kulkiessa voisi hyvin kuvitella olevansa jossakin kansallispuistossa. Reitti on sopivan haasteellinen, aikaa sen kiertämiseen kuluu noin kaksi tuntia, joten sen ehtii kivasti patikoimaan vielä iltasella töiden jälkeen.

Reitti on merkitty keltaisella maalilla, itselläni oli alkuun haasteita löytää merkintöjä oikeasta polusta Soukankallioilla ja rapakiven luona, tallasin ristiin rastiin ja etsin oikeaa polkua, löytyihän se sieltä sitten lopulta. 


Hanikan luontopolku on yksi mieluisimmista patikointireiteistä

Harvoin olen onnistunut kävelemään reitin kahdessa tunnissa, sillä luontopolun varrella on paljon mielenkiintoista katseltavaa ja aina löytyy jotakin kuvattavaa. Polun varrella on esihistoriallisia nähtävyyksiä, kuten kiviröykkiöitä, jotka ovat pronssikautisia hautoja, jääkauden muovaamia kallioita sekä muinaisranta, josta on muistona vain sileät kivet. Luontopolulla on 14 opastaulua, jotka kertovat alueen luonnosta ja historiasta.

Mikäli aloittaa luontopolun Suinonsalmesta, niin ensiksi tulee vastaan pitkospuut, jos risteyskohdasta kääntyy vasemmalle reitti kulkee metsän kautta Sundsbergetin kalliolle, jonka päällä on kaksi pronssikautista hautaa ja jos jatkaa matkaa suoraan tullaan kosteikon kautta lintutornille.









Hautaröykkiöt eli Hiidenkiukaat sijaitsevat lähekkäin upealla paikalla, josta on mahtavat näkymät Soukkaan. Hautoja on kaksi ja ne ovat säilyneet tuhansia vuosia. Niiden sisällä mahtaa olla tärkeitä henkilöitä. Hautojen luota pääsee rappuja pitkin alas ja polku vie Soukanväylän tuntumaan.










Matka jatkuu Soukanväylän ylitse asutuksen luokse, missä sijaitsee mielettömän iso siirtokivilohkare. Polku vie takaisin metsään ja hetken päästä tullaan jyrkkää alamäkeä pitkin pienelle kosteikolle, jonka jälkeen kiivetään ylös muinaisrannalle.(Muinaisrannan luota lähtee polku vasemmalle, josta on pääsy Kasakalliolle.)


Jääkauden ajalta siirtynyt rapakivi painaa 200 tonnia









Hanikan luontopolku jatkuu kuitenkin muinaisrannalta oikealle, ja polku nousee isolle kalliolle. Reitti kulkee kallion poikki metsäosuus päättyy ja vuorossa on Soukanväylän alitus ja ollaan Kaitalahdessa. 




Polku lintutornille


Kaitalahti


Kaitalahdesta alkaa pitkospuut ja kuljetaan aivan veden tuntumassa. Reitiltä lähtee pieni polku vasemmalle, joka vie lintutornin luokse. Lintutorniin voi kiivetä katsomaan mikä kaislikossa suhisee. Polku jatkuu lähellä rantaa ja pienen saaren luona voi ihailla Kaitaalle ja Matinkylän suuntaan avautuvaa merimaisemaa, nyt ollaankin jo loppusuoralla.


Kasakallion näköalat



Soukan Kasakalliolta näkee Helsinkiin asti


”Kasakalliolta on aivan huikeat maisemat merelle ja auringonlaskun aikaan siellä on mukava istuksia ja ihailla värikästä taivasta. Soukan Kasakalliolle pääsee Hanikan luontopolulta tekemällä pienen koukkauksen.” - Elokuu kesä loppuu arki alkaa­-

Mikäli kulkee polun opastaulujen mukaan järjestyksessä, niin lopuksi voi mennä korkean Kasakallion päälle ihailemaan maisemia. Soukansalmentieltä talojen välistä lähtee metsään päättyvä sivukuja, josta lähtee useita polkuja Kasakalliolle. Kasakalliolta on mukava seurata vesiliikennettä sekä ihailla auringonlaskua. 





Hanikan luontopolku




Sijainti: Espoo, Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Pituus: 5km, ympyräreitti
Kesto: 2h
Vaativuus:** vaativa
Korkeuseroja ja paikoin epätasaista maastoa, pitkospuut kosteissa paikoissa, osittain kapeaa metsäpolkua, reitti kulkee osittain kalliolla joka on sateella liukas.
Nähtävää: lintutorni, pronssikautiset haudat, rapakivi, muinainen ranta, Kasavuoren kalliot näköalapaikka (400m).
Palvelut: Ei taukopaikkoja, kalliot sopivat eväspaikaksi, roskat mukaan. Suinonalmessa kesäkioski ja Espoon kaupungin reittivene pysähtyy kesäisin.
Opasteet: keltainen maali, Polun alkuun opastus Alakartanontien urheilukentältä, yhdyspolku Suinonsalmen kesäkioskilta sekä Suvisaariston rannan pysäköintialueelta.
Lähtöpisteet: Soukka – Kaitalahti – Suinonsalmi
Saapuminen: Bussit 143 / 145 Helsingistä (tarkista)
Pysäköinti: Alakartanontien, Suvisaarentien tai Suinonsalmen kesäkioskin pysäköintialueet. Suinonsalmessa pysähtyy kesäisin Espoon kaupunginreittivene. 


Jälkiä jääkaudelta




Viimeisen jääkauden Veikselin aikana Suomi oli parin kilometrin paksuisen jäämassan alla, ilmaston lämmetessä mannerjää vetäytyi nopeasti. Jään sulaminen irrotti kalliosta lohkareita, jotka kulkeutuivat jään mukana jopa tuhansia kilometrejä. Hanikan luontopolun varrella on suuri siirtolohkare, jonka sanotaan ajelehtineen jään mukana Viipurista.  

Jää on sulaessaan muokannut kalliota ja hionut sitä irtokivien avulla, jään vetäytyminen on jättänyt jälkeen sileät kalliot ja se on synnyttänyt soraharjuja kuten Salpausselät. Suomi oli suurelta osin veden peitossa ja vedestä nousi maankohoamisen seurauksena uutta maata.




Pirunpellot




Espoossa on ollut asutusta jo kivikaudella yli 8000 vuotta sittten, ensimmäiset asukkaat asuivat Pohjois-Espoossa Nuuksion seudulla, sillä Etelä-Espoo oli tuolloin vielä veden peitossa. Pronssikaudella (1800-800 eaa.) suuri osa eteläisestä Espoosta oli saaristoa ja moni nykyinen asuinalue oli vielä veden alla, maankohoamisen myötä rantaviiva siirtyi, merestä kohosi kareja jotka laajenivat saariksi. 

Pirunpellot eli laajat kivikot ovat muistona muinaisrannoista ja niistä huomaa kuinka vedenpinta on laskenut. Aikanaan uskottiin että kivikot olivat muodostuneet pirujen heittämistä kivistä. Hanikan luontopolun varrella on muinaisranta kivikko, jonka sileät kivet ovat muodostaneet.


Hiidenkiukaat




Espoossa on useita kiviröykkiöitä eli Hiidenkiukaita, jotka on tunnistettu pronssikauden aikaisiksi haudoiksi. Haudat sijaitsevat korkealla kallioilla, jotka ennen olivat lähellä merenrantaa. Hautojen uskottiin olevan hiisien tekosia, ja usein niistä on löydetty vainajille kuuluneita esineitä koruja ja aseita. Vainajan ympärille on tehty kehä ja päälle on kasattu kiviä.



Tervetuloa blogiini
www.martanmatkassa.fi

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa