torstai 6. syyskuuta 2018

Merimiestarinoita Kotkassa ja koskenlaskua Kymijoella




*Yhteisyössä Visit Kotka-Hamina

Edellisenä viikonloppuna hyppäsin bussiin, joka oli täynnä bloggareita ja somettajia, edessä oli mielenkiintoinen seikkailuviikonloppu, jota emännöi Visit Kotka-Hamina. Odotin reissua innolla sillä, tämä oli minun ensimmäinen blogimatka ja ohjelma vaikutti erityisen mielenkiintoiselta. Oli myös kiva päästä näkemään livenä muita bloggareita, joista osa on tullut tutuksi virtuaalisesti. Etukäteen olimme saanet valita pari aktiviteettia, mutta muuten viikonlopun ohjelma oli pimennossa aina viime metreille asti. 




Isäni asui useita vuosia Haminassa, joten Kotka ja Hamina ovat minulle tavallaan tuttuja kaupunkeja entuudestaan, sen sijaan että olisimme tutustuneet lähiympäristöön, vietimme aina aikaa heillä. Kyselin usein olisiko lähistöllä mitään kivaa tekemistä? Salpalinja oli ainoa minkä hän tiesi, hän kävi lasten kanssa siellä kerran ja he muistavat edelleen tuon paikan. Minäkin haluaisin kovasti päästä käymään Salpalinjalla, mutta tällä kertaa valitsemani aktiviteetit olivat koskenlasku ja ratsastus. 

Lähdimme ajelemaan kohti Kotkaa aikaisin lauantai aamuna, bussin etuosassa oli aika hiljaista, joten jäin kuuntelemaan meidän kuskin mielenkiintoisia tarinoita. Ajomatka sujui nopeasti, ehdin hetkeksi ummistaa silmäni ja sitten olimmekin jo Kotkassa. Ensimmäinen pysähdys oli Merikeskus Vellamo ja siellä meitä oli vastassa Tiia ja Marianne, jotka olivat suunnitelleet meidän seikkailuviikonlopun. Merikeskus Vellamossa pääsimme tutustumaan opastetulla kierroksella kiinnostaviin museoihin ja nautimme maittavan buffet-lounaan Merikeskus Vellamon ravintolassa. 



Merellinen Kotka





Kotkasta tulee ensimmäisenä mieleen laulaja ja lauluntekijä Junnu Vainio, sitten Kotkan meripäivät, joita vietetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna, viime aikoina kaupunki on tullut tutuksi myös Aallonmurtajat TV-sarjan tapahtumapaikkana. 

Kotkassa on noin 50 000 asukasta ja se sijaitsee Kymijoen suistossa, Suomenlahden rannalla noin 130 km Helsingistä itään. Kotka kuuluu Kymenlaakson maakuntaan ja sen naapurikaupunkeja ovat: Pyhtää, Hamina ja Kouvola. Kymenlaakso on saanut nimensä Kymijoesta, jonka kautta Päijänteen vesi laskee Suomenlahteen. Kymijoki on tuonut Kotkaan teollisuutta ja kaupungista muodostui tärkeä satamakaupunki, tänä päivänä Kotka-Haminan satama on Suomen suurin.

Kotkassa kiinnostaa erityisesti kiehtovat tarinat merimiehistä, mutta kaupungissa ja sen ympäristössä on monia mielenkiintoisia käynti- sekä luontokohteita. 

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä:

Haukkavuoren näköalatorni, veistospromenadi, Alvar Aallon suunnittelma Sunilan asuinalue, Sapokan vesipuisto,  Kyminlinna, Salpalinja, Valkmusan kansallispuisto Pyhtäällä, Repoveden kansallispuisto, Langinkosken keisarillinen kalastusmaja ja vähän kauempana UNESCO-kohde Verlan tehdasmuseo.



Merikeskus Vellamo





Merikeskus Vellamo on hauska aallon muotoinen rakennus, siellä pitää majaa Suomen merimuseo, Kymenlaakson museo sekä Merivartiomuseo, parhaillaan Vellamossa oli mielenkiintoinen Sex and the Sea-näyttely. Pääsin opastetulle kierrokselle maakuntamuseoon, tutustuimme Karhulan lasimuseoon ja siellä oli heti nähtävillä tuttuja esineitä kuten, Karhulan isot lasiset säilytys purkit, tuttu olutpullo ja Wirkkalan suunnittelema upea Finlandia votka pullo. Alun perin lasitehtaassa tehtiin erilaisia lasisia käyttölasiesineitä mm. Aino ja Alvar Aallon suunnittelemia astioita, mutta myöhemmin tehdas keskittyi enempi pakkaus materiaalien tekemiseen. 






Kotka tunnetaan satamakaupunkina ja voin vain kuvitella, minkälaisia tarinoita kaupunki pitää sisällään. Sex and the Sea-näyttely kertoo ja raottaa vähän merimiesten elämää, kuinka pitkät pestit saavat ikävöimään kotia ja miten tuosta ikävästä selvitään. Näyttelyyn oli kerätty erilaisia matkalaukkuja, joissa oli merimiesten kortteja, kirjeitä, valokuvia, päiväkirjoja sekä muita muistoja. Merillä vietetään pitkiä aikoja ja merimiehet alkavat kaivata läheisyyttä ja fyysistä kosketusta, monilla saattaa eri satamissa odottaa heila jo valmiina, moni turvautuu maksullisiin naisiin ja jotkut hakevat läheisyyttä muista merimiehistä. Merenneidot ovat merimiesten mielikuvituksen tuotetta, useat näkevät jopa mereneläimissä naisen kasvot ja paljaat rinnat. Merenneito onkin yksi yleisin hahmo koristelussa, niin laivoissa kuin tatuoinneissa ja laivat usein nimetään naisten mukaan. Näyttely päättyy tammikuussa 2019, joten kannattaa ehdottomasti käydä siellä!










Näyttelyssä kuulin myös todella mielenkiintoisen tarinan posliinikoirista, jotka toimivat aikanaan salaisena viestinvälittäjänä. Merimiehet toivat matkoiltaan tuliaiseksi posliinikoiria ja niitä laitettiin kaksin kappalein koristeeksi ikkunalle. Kun molemmat koirat katsoivat ikkunasta ulospäin, niin tiedettiin että isäntä oli kotona ja mikäli toinen koira katsoi ulos ja toinen sisälle, niin se oli viesti rakastajalle, että isäntä on merillä ja voi tulla vieraisille... Olisin niin halunnut ostaa itselleni tuliaiseksi tuollaiset posliinikoirat, mutta harmi että niitä ei ollut museokaupassa myynnissä. 




Kiersin vielä läpi Suomen merimuseon, jossa pääsi tutustumaan suomalaisen merenkulun historiaan, kaupankäyntiin sekä laivamatkailuun. Näyttelystä jäi erityisesti mieleen laivan hylky 1700-luvulta, suuri risteilyaluksen pienoismalli sekä perinteinen autolautan hytti. 





Koskenlaskua Kymijoella



Kuva: Visit Kotka-Hamina


Seuraavaksi meillä oli vuorossa vesileikkejä ja lähdimme Suomen Amazonille eli Kymijoelle, Erämys Keisarin Kosket Oy:n vieraaksi Kultaanrannalle. Ohjelmassa oli valinnaisesti koskijoogaa, koskiuintia tai koskenlaskua, minä päätin ylittää itseni ja osallistua koskenlaskuun. 

Saimme varusteet sekä pienen ohjeistuksen koskenlaskuun ja sitten alkoikin jännittää oikein kunnolla. Hyppäsimme veneeseen ja harjoittelimme hetken kipparin käskyjä, milloin piti meloa ja dmilloin huovata, milloin piti meloa tosi kovaa ja milloin pysähtyä. Kunnes kipparimme oli sitä mieltä että meidän miehistö oli ymmärtänyt annetut ohjeet, niin lähdimme liikenteeseen. Meitä oli kaksi venekuntaa ja ajelimme hiljakseen pitkin Kymijokea naapuriveneen peesillä. 


Kuva: Visit Kotka-Hamina


Kymijoki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja hämmästelin kuinka iso ja leveä tuo joki oikein on. Ihastelin maisemia matkan aikana ja ihmettelin kuinka joenrannalla ei ollut kuin muutama hassu mökki ja ympärillä oli aivan koskematonta luontoa. Joen pinta oli yllättävän tyyni, ei olisi uskonut että kohta laskisimme virtaavaa koskea alas. 

Kippari kertoi meille että laskisimme Pernoonkoskea pitkin alas ja meidän reitillä olisi kolme eri laskua, joista kaksi ensimmäistä olisi koskiluokassa I eli helppoja ja sitten viimeinen kuuluisi luokkaan II eli vaikeahko. Saimme ohjeeksi meloa koko ajan ja merkistä meloa vielä lujempaa. Sitten alkoikin jo jännittää kovasti...


Kuva: Visit Kotka-Hamina

Ensimmäisenä oli Tomminvirta ja se oli suhteellisen leveä, lähdimme hitaasti melomaan ja lipumaan kohti tuota laskua, sitten syöksyimme virtaan ja kippari huusi Veto! Veto! ja mehän kauhoimme. Ensimmäinen lasku oli nopeasti ohi, selvisimme siitä kunnialla, eikä se nyt niin kauheaa ollut, jalka lipesi hieman mutta sain sen nopeasti takaisin ja pysyin kyydissä!

Toinen lasku meni jo paremmin, mutta sitten se viimeinen jännitti kovasti kun tiesin että sen luokitus oli hieman haastavampi. Meitä varoiteltiin etukäteen että viimeisen laskun jälkeen pitää meloa kunnolla ettei jäädä virran pyöriteltäväksi. Onneksi tuo lasku meni nopeasti ja saimme veneen hyvin hallintaan. 

Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampana, olen iloinen että uskalsin kokeilla tuota koskenlaskua, mutta kyllä se sen verran hurjaa puuhaa on että taidan vastedes pysyä kanootissa. Pakkasimme veneet ja lähdimme takaisin Kultaarannalle ja siellä meitä odotteli muu ryhmä sekä nokipannukahvit! 










Erämys Keisarinkosket Oy tarjoaa myös muitakin vesileikkejä kuin koskenlaskua ja koskiuintia, näiden lisäksi heidän tarjontaan kuuluu melonta, Kymijokiristeilyt ja kalastus. Heidän tilalta löytyy sauna ja heiltä saa majoitus- ja ruokapalveluita. Erämyksen paikka Kymijoen rannalla on todella upea, paikka sopii hyvin myös kokoustamiseen tai virkistypäivän viettoon!


Kymijoki Suomen Amazon





Kymijoella on pituutta 204 km, se laskee viidestä haarasta Suomenlahteen. Joen levein kohta on 27 metriä ja keskisyvyys on 9,5 metriä. Kymijoen eteläosissa useita vapaasti virtaavaa koskia, jotka ovat suosittuja koskenlaskupaikkpoja. Kymijoki toimi Ruotsin ja Venäjän rajajokena vuosina 1743-1809, joki jakoi Pyhtään kaupungin ja Ruotsin puolta alettiin kutsua Ruotsinpyhtääksi.

Nokipannukahvien sanoimme heipat meidän isännille ja lähdimme Haminan kautta ajelemaan kohti majapaikkaamme Harjun oppimiskeskukseen, joka sijaitsee Virolahdella. Illallista nautimme upeissa puitteissa, historiallisessa Harjun kartanossa, joka kerron myöhemmin lisää kartanosta ja Harjun oppimiskeskuksesta sekä kuinka sujui kouluratsastustunti kolmen vuoden tauon jälkeen. 






Iltamme jatkui vielä Rantaharjun saunalla, oli mukava päästä turisemaan muiden bloggareiden kanssa. Meille oli katettu pöytiin herkkuja sekä paikallisen Takatalo ja Tompuri panimon oluita. Seurustelun lomassa meitä viihdytti upea Noble Bras bändi, niin musiikilla kuin heidän hervottomilla vitseillään. 


jatkuu...



Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 


maanantai 20. elokuuta 2018

Patikointi -Eniten ärsyttää





Kävelyreittien puutteelliset merkinnät


Mahtavaa kun nykyään kaupungeissa on useita mielenkiintoisia kävelyreittejä, joiden avulla on helppo tutustua kaupunkeihin ja niiden nähtävyyksiin. Luonnossa liikkuminen on nostanut suosiota ja erilaiset  luontopolut ja patikointireitit houkuttelvat ulkoilemaan. Viime aikoina minua on tosin alkanut ärsyttämään reittien puutteelliset opasteet, niin kaupungissa kuin luonnon helmassa. 

Miksi ihmeessä kaupunkikävelyissä täytyy seurata karttaa? Miksi ei voi vain seurata opastettuja kylttejä ja nauttia nähtävyyksistä ja ympäristöstä? Se tunne, kun olet yksin metsässä ja huomaat olevasi aivan eksyksissä, kaikki polut näyttävät ihan samoilta! Olen tästä aiheesta marmattanut varmasti aikaisemminkin, mutta nyt marmatan vähän lisää!


Kävelyreitit kaupungeissa 




Löysin jokunen vuosi sitten kaupunkipolut-sivuston, jotka oli mielestäni ihan mahtava löytö, viime syksynä päätin että alan käydä noita reittejä läpi ja saan vähän vaihtelua kävelyreitteihin. Kävelin noita reittejä kartan mukaan, sillä halusin tietää minkälaisia kiinnostavia paikkoja reittien varrella oikein on. Huomasin että jos halusin pysyä oikealla reitillä, niin jouduin keskittymään enemmän kartan lukuun kuin että olisin katsellut ympärilleni. Olisi ihan mahtavaa, jos kävelyreittien varrella olisi kunnon opasteet ja merkinnät, niin kartan voisi jättää kokonaan pois. 



Matinkylän kaupunkipolku Espoossa

Polku vie hautaröykkiöille sekä Matinkylän korkeimmalle paikalle


Löysin kotoota vanhan vihkosen, jossa oli useita mielenkiintoisia kävelyreittejä Helsingin keskustan tuntumassa. Vihkosessa kerrottiin reitin varrella sijaitsevista nähtävyyksistä ja kartalle oli piirretty kävelyreitti. Ikävä kyllä tuo kartta oli niin pieni että sitä piti tihrustaa oikein kunnolla, mikäli halusi saada siitä selvää. Lähdin kävelemään Kaivarin suuntaan vihkosessa merkittyä reittiä pitkin, kuinka ollakaan olin vasta puolessa välissä tuota kierrosta, mutta mittarin mukaan, matkaa oli tuossa vaiheessa kuitenkin jo tehty koko kierroksen edestä.  



Kaivopuiston vanhin huvila


Upea huvila 


Löysin myös Espoon Leppävaarasta mielenkiintoisen 1918- teemareitin ja ainoa reittiohje piti ladata netin kautta. Kartalle oli merkitty reitin varrella sijaitsevat nähtävyydet ja sijaintipalvelun kautta pystyit seuraamaan reittiä. Minulla tämä karttaohjelma ei toiminut metsikössä, jälleen tihrustin karttaa ja sen avulla yritin hahmottaa mistä tuo reitti kulkee. 



Juoksuhautoja Leppävaarassa




1918 sisällisodan taistelupaikkoja Leppävaarassa


Harmittaa todella kun useiden reittien varrella ei ole kunnon opasteita, vaan niiden kiertämiseen tarvitaan karttaa. Kun kerran on nähty se vaiva, että tälläisiä kävelyreittejä on ylipäätänsä tehty, niin miksi niitä ei voida merkitä maastoon kunnolla? Espoon rantaraitti on mielestäni hyvin opastettu ja kunnolla merkitty, mikä on sinänsä aika hupaisaa, sillä kyllä minä ensimmäiseksi lähtisin reittiä etsimään nimen mukaan, eli rannan läheisyydestä. 


Patikointireitit luonnossa




Tykkään käydä patikoimassa ja aina en saa itselleni seuraa, joten olen lähteynyt usein yksin ulkoilemaan. Kun valitsen itselleni reittiä, olisi kiva etukäteen tietää sen pituus, kesto ajallisesti sekä vaikeustaso, jotta pystyisi varautua oikeilla varusteilla ja eväillä. Tykkään enemmän ympyräreiteistä, joissa maisemat vaihtuvat, kuin yhdensuuntaisista, joiden pituudesta en ole varma kuinka se  täällä Suomessa lasketaan. Lasketaanko reitin pituus yhden suunnan mukaan vai ilmoitetaanko se meno-paluuna?  



Reittimerkintöjä Espoon Nuuksiossa


Suomen metsissä ja luontopuistoissa on yleensä ueita polkuja, jotka menevät ristiin ja rastiin, joten pääreitin opasteita saa seurata oikein huolella, jos meinaa pysyä oikealla reitillä. Yeensä reitti kulkee seuraten sitä leveämpää polkua, mutta jos hetkeen ei katso ympärille niin voi olla jo kunnolla hukassa. Reissukaverin kanssa voi yhdessä pähkäillä mihin pitäisi mennä, mutta kun on yksin liikenteessä niin sitä toivoo että joku tuilsi vastaan ja voisi kysyä neuvoa. Mikäli ketään ei tule vastaan, niin on parempi palata suosiolla edellisen opasteen luokse, varmistaaksen että todella on oikealla polulla.



Hangon Tulliniemessä ei tarvinnut pelätä että eksyy, reitti oli hyvin merkitty


Olen muutaman kerran eksynyt siten, että suuntavaistoni on kadonnut, enkä enää tiennyt mistä suunnasta tulin. Tuolloin pienimuotoinen paniikki alkoi iskeä, sillä kaikki puut, polut ja kalliot alkoivat näyttää samalta, eikä mistään löytynyt opastemerkkejä. Viimeksi minulle kävi näin Sipoonkorvessa, edelliset merkit mitkä olin nhnyt olivat olleet kiinni puussa kulkusuunnan vastakkaisella puolella, vaikka kuljin ympyräpolkua. En löytänyt enää uutta merkkiä menosuuntaan ja otin varmasti jonkin toisen polun ja jatkoin hetken matkaa, kunnes en löytänyt enää takaisin polulle.   Usein opastemerkit ovat laitettu polun kulkusuuntaan, eikä polun viereen, siten että se näkyisi molempiin suuntiin kuljettaessa. 


Sipoonkorven kansallispuisto

Lisää kuvateksti







Viikko sitten kävin kävelemässä Träskendan kartanon luona ja sama juttu, siellä oli valtavan hyvät kävelyreitit ja puistoalueen läpi kulee jopa historiallinen Kuninkaantie, mutta ei sieltä löydä kunnollisia reittimerkintöjä. Kartanon alueella kulkee lukusia polkuja, pienemmille ei uskalla lähteä, sillä niistä ei tiedä mihin joutuu. Onneksi alueella on edes muutama infotaulu, niin vähän hahmottaa missä oikein on. 



Historiallinen Kuninkaantie



Träskendan kartanon puistoalue


Träskenda


Espoon keskuspuisto


Viikolla taas kävin Espoon keskuspuistossa ja huomasin että sinne on tehty hyvät uudet kävelytyiet, mutta ikävä kyllä myös niiden opasteet ovat ihan onnettomat. Sieltä sentään löytyi jonkin verran tienviittoja, joihin oli merkitty reitin pituus, tiettyyn kohteeseen, mutta selkeää opastusta kävelyreiteistä ei ollut. 


Opasteet ja reittimerkinnät


Lisää kuvateksti


Olen pitkään ihmetellyt tolppiin ja pylväisiin liimattuja keltaisia kolmion muotoisia tarroja, mitäköhän ne mahtaa olla? Tarrat ovat varmasti joitakin opasteita, mutta olisi hyvä selventää esim. jollakin kuvalla, kuviolla tai kirjoituksella, mistä opasteesta mahtaa olla kyse. Kuninkaantien teemareitin tunnuksena on Kruunu ja sen tunnistavat kaikki, kaupunki polut voitaisiin merkitä vaikka kirjaimilla ”KP” tai kerrostalojen kuvalla ja kaupungiosan eri reitit eri väreillä. 



Mitähän nämä mysteeritarrat mahtaa olla?

Ulkomailla monissa kaupungeissa on tehty kävelyreittejä, jotka kulkevat kaupungin tärkeimpien nähtävyyksien kautta ja nämä reitit ovat hyvin merkitty esim. maalaamalla tai upottamalla katuun merkkejä. 



Dijonissa Pöllö näyttää reittiä

Aix en Provencessa voi seurta C-kirjainta


Suomessa useimmiten reittien merkinnät ovat puisia viittoja, jotka hukkuvat maastoon. Olemassa olevia merkkejä on harvakseltaan ja yleensä ainoa saatavilla oleva lisäinformaatio on reitinpituus. 


Kuten sanoin niin olen ennenkin marmattanut näistä patikointireittien opasteita ja tässä pieni lainaus aikaisemmasta postauksestani ”Patikointikohteena Meikonjärvi, Kirkkonummella!” ja edelleen olen samaa mieltä, Suomeen tarivtaan yhtenäinen reittimerkistö!





”Toivoisin että Suomessa olisi yksi yhtenäinen reittimerkistö, josta ilmenisi reittien vaativuustaso sekä matkan kesto eli aika kuinka kauan kohteeseen kestää patikoida. Näin olisi helppo valita itselle sopivan haasteellinen reitti. Reitit voitaisiin hyvin merkitä Esim. niillä kuuluisilla liikennevaloilla, vihreä tarkottaisi helppoa maastoa, se olisi esteetön ja sitä pitkin voisi kärrytellä. Keltainen olisi vähän vaativampi, kapeampia polkuja ja jonkin verran esteitä ja korkeuseroja, punainen taas olisi vaikea, haastatavampi enemmän korkeuseroja ja haastavampi reitti kulkea. Opasteissa olisi hyvä ilmetä myös aikamerkinnät, kuinka kauan kestää seuraavalle etapille tai päämäärään, tämä helpottaisi voimien ja energian jakamista sekä juoma- ja ruokailuataukojen ja vessareissujen suunnittelua.”



Opasmerkkejä Sveitsissä







Opasmerkkejä Ranskan puolella

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa