Markkinat Sveitsin ja Ranskan rajalla

 

 

Melkein kaksi viikkoa tappelin läppärini kanssa ja siinä ajassa on ehditty käymään läpi koko tunneskaala, suuresta ketutuksesta epätoivoon ja kun periksi en anna, niin onneksi sain lopulta kokea onnistumisen tunteita ja opin taas jotakin uutta, tilanne on tällä hetkellä vakaa, mutta edlleen olen varpaillani. Mä toivottavasti istun ens syksyllä työväenopiston ”Survival MAC-kurssilla” ja sen jälkeen mulla on kädessä MAC-ajokortti, saas nähä kuinka monta opettajaa irtisanoutuu ennen kun mä sen ajokortin saan. Käytännössä kaksi viikkoa olen siis antanut vierihoitoa mun Mäkille, kunnes se virkosi sen verran että uskalsin lähteä liikenteeseen. Kaipasinkin jo päästä ihmisten ilmoille.

Sveitsin ja Ranskan raja-asema Juralla

Olin lukenut että Juralla järjestetään ”sans frontiére” markkinat eli ”ilman rajoja”, ajatus siitä että markkinat todella järjestetään Sveitsin ja Ranskan raja-aidan molemmin puolin on kiehtonut minua, päätin lähteä käymään siellä, kun en viime vuonna päässyt. Markkinat järjestetään vuosittain, ne pidetään Sveitsissä sijaitsevan l’Aubersonin ja Ranskan puolella sijaitsevan Les Fourgsin kylien välisellä rajalla. Markkinoille osallistuu käsityöläisiä, viininviljelijöitä sekä paikallisten elintarvikkeiden tuottajia Ranskan ja Sveitsin puolelta.

Onneksi kaikki muut olivat valinneet toisen reitin...

Meilläpäin nämä on patikointireittejä...

Tiesulku...

Lähdin ajelemaan l’Aubersonia kohti ja Tom Tomin reitti kulki ihastuttavien pikkukylien läpi ja jatkui kapenevaaa serpentiinitietä pitkin, jossa ei mahtunut edes ohittamaan. Tuli ikävä Volvon navigaattoria, joka tarjoaa useampaa reittimahdollisuutta, kuten googlekin, mutta en tiedä missä me oikein mennään mun ja Tom Tomin välisessä suhteessa, tuntuu että se ohjaa mut aina isompien teiden sijaan kaikille pikkuruisille teille ja kinttupoluille. Tälläkin kertaa tuo serpentiinitie Jura-vuorille kapeni kapenimistaan ja lopulta ajoin patikointireittiä pitkin laitumilla, missä jouduin väistelemään lehmiä. Papi vaihtoi Tomppaan jo hermonsa menettäneen madamen tilalle rauhallisen Pekan ja näyttää siltä, että hänkin on kyllästynyt laskemaan minulle koko ajan uusia reittejä. 

Tervetuloa Ranskaan

Olin taas lähtenyt tapani mukaan vähän holtittomasti matkaan ja sitten tienkin kun olen täällä Juran laitumilla, Fiude muistuttaa että pitäisi saada menovettä lisää. Jännityksellä etenin ja kirosin taas itseni, miksi se on niin vaikeaa tarkistaa se bensamittari ennen kuin lähtee matkaan? Tai ainakin ennen kuin lähtee syrjäkylille ja pikkuruisille kinttupoluille. Huokaisin helpotuksesta kuin pääsin laitumilta pois, eikä täytynyt lähteä patikoimaan sieltä ”läheiselle” huoltoasemalle. Markkinoille oli puutteeliset opasteet, enkä heti löytänyt oikeaa paikkaa, mutta onneksi löysin bensa-automaatin Sainte-Croixin kylästä.

Jälleen kerran iski Toblerone nälkä

L'Auberson

L’Auberson kylä kuuluu Sainte-Croixin kuntaan ja se on tunnettu musiikirasioista, kylän ainoa nähtävyys on Musee Baud, jossa on laaja kokoelma musiikkirasioita, kelloja, automaatteja ja kramofoneja sekä muista soitettavia esineitä ja koruja. Baudin veljekset Frédy, Robert ja Auguste olivat kiinnostuneita musiikkilaitteista ja heille lähetettiin niitä korjattavaksi, herrat perustivat museon vuonna 1955. Valitettavasti en ehtinyt vierailla tuossa museossa, se näytti todella mielenkiintoiselta ulkoapäin.

Talo on Sveitsin puolella

Markkinat Ranskan puolella

Juustonvalmistusta Ranskan puolella

Suloiset kissatkin jäi hankkimatta

Markkina-alue oli todella rakenettu raja-aidan molemmin puolin, autoja oli paljon Sveitsin puolella ja itse vein omani parkkiin Ranskan puolella. Ensi tutustuin markkinoiden tarjontaan Ranskan puolella ja ensimmäiseksi tuli vastaan ihania takorautatöitä, joiden ohi kävelin vastahakoisesti, ”bienvenue”-kyltti olisi ollut mukava tuliainen, mutta ne olivat niin massiivisen kokoisia. Mukaan tarttui vähän juustoa ja leipää kotiin vietäväksi. Ranskan puolella pääsi tutustumaan myös juustonvalmistukseen. Suurin osa kojuista oli ulkopuolella ja kaikki Sveitsin puolen kojut olivat teltan alla, syynä lienee varmaan edellisen päivän myrsky.

Ranskan puoli

Sveitsin puoli

Siellä se sitten oli, se raja-aita! Kivinen aita kulki teltan keskellä ja sen läpi pääsi kulkemaan rajan toiselle puolella, tutustumaan Sveitsin tarjontaan. Suurimman osan alueesta tietenkin täytti kanttiini, jonka ympärillä oli viinintuottajia. Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron että vietin paljon aikaa Yverdonin matkailutoimiston kojulla ja mukaan lähti taas pino esitteitä!

Kun kerran olin jo hieman kauempana Juralla, päätin lähteä käymään vielä Le Loclen ja La Chaux de Fondin kaupungeissa. Kaupungit ovat olleet jo jonkin aikaan toivelistallani, ne kuuluvat UNESCON-listalle ja ovat tunnettuja kellotuotannosta ja erikoisest arkkitehtuurista. Näistä kohteista kerron lisää myöhemmin.

Le Loclen kunnantalo 

Le Chaux de Fonds, Näkymät Tour Espacitéstä kaupunkiin

Täältä voit lukea enemmän Sante Croixin kaupungista, joka talvella suosittu laskettelukohde Juralla ja se on tunnettu helmi-maaliskuussa järjestettävistä karnevaaleista.

Signal des Voirons: Nunnia ja säkkipillinsoittoa

Tänään TJ-kalenterissani lukee 56, luku on mielestäni jo todella pieni ja viikoissakin se on vain 8, joka muuten kuluu todella nopeasti! Olen koko kesän yrittänyt käydä erilaisissa paikoissa ja tapahtumissa, joissa en ole neljän vuoden aikana ehtinyt käydä tai vielä kerran niissä paikoissa, jotka merkitsevät minulle paljon ja mitä tulen varmasti ikävöimään. Kun tänään tajusin tuon lyhyen aikajanan, päätin että tulevina viikkoina aion tehdä, niitä asioita mitä en voi Suomessa tehdä ja niitä joita tulen kovasti kaipaamaan, ensimmäiseksi mieleen Fux-ponin jälkeen tuli tietenkin patikointi! Täällä on aivan mahtavat patikointimahdollisuudet ja vastaavia ei tule missään nimessä löytymään Suomesta.

Näitä maisemia todella tulee ikävä, Geneve-järvi Ranskan puolelta

Alpit...

Päätin että tulevien viikkojen aikana, aion käydä patikoimassa, niitä reittejä mitkä ovat olleet toivelistallani. Keräsin kaikki patikointikirjat, vihkoset ja esitteet, kävin niitä läpi ja valitsin ensimmäiseksi kohteekseni reitin Ranskan puolelta, joka kulkee kahden vuoren Signal des Voirons (1480) ja Pointe de Brantaz (1457m) välillä, kirjan kuvien mukaan sieltä pitäisi olla upeat maisemat Geneve-järvelle sekä Mont Blancille.

Meiltä oli noin tunnin ajomatka Bethléem luostarin luokse,joka sijaitsee Signal des Voironsin alapuolella. Reitti lähtee luostarin lähellä sijaitsevalta parkkipaikalta, sen pituus on noin 5,5 km ja ilman eksymisiä patikointiin pitäisi kulua aikaa noin 2 tuntia. Reitti oli kirjani vaikeusasteen mukaan ”kahden ukkelin”-reitti eli periaatteessa minun pitäisi pystyä suoriutumaan siitä. Ensimmäinen etappi oli noin 20 min päässä sijaitseva kappeli Notre Dame des Voirons, tie oli leveä ja sitä oli helppo kulkea.

Tuo pikkuruinen kappeli sijaitsi aivan metsän keskellä, piipahdin sisäpuoellla ja jätin puumerkkini vieraskirjaan. Reitti jatkui kappelin luota ja kauhistuin kun näin tuon jyrkän ylämäen. Kyselin alastulevila reitistä ja sain kuitenkin ihan rohkaisevia kommentteja. Tuo nousu oli kyllä todella tiukka ja tätä reittiä ei missään nimessä kannata tehdä sadekelillä tai heti sateen jälkeen.

Tiukan ylämäen jäkeen alkoi jo näkyä pieniä makupaloja upeista maisemista, kun vihdoin olin ylhäällä ja kävelin vuorenharjannetta pitkin niin näky oli aivan mahtava vasemmalla puolella näkyi Alpit ja oikealla Geneve-järvi sekä Jura. Mont Blancia en vielä erottanut tai sitten se oli sopivasti pilvien peitossa. Tässä vaiheessa oli sopiva hetki ensimäisille eväille.

Sopiva hetki pitää evästauko

Ei pöllömmät maisemat eväsmaisemat

Niin on kaunista että joku on halunnut haudata rakkaan ystävän tänne

Evästauon jälkeen jatkoin matkaa ja reitti oli jo paljon helppokulkuisempaa, muutama jyrkkiä ala-ja ylämäki, joissa piti katsoa vähän enemmän jalkoihin ja mihihn astuu. Matkan varrella oli useita näköalapaikkoja, useimmat olivat Geneve-järven puolelle. Sunnuntai on hyvä päivä patikoida, sillä liikenteessä on paljon ihmisiä tulipa matkan varrella muutama nunnakin kävelysauvojen kanssa vastaan, kieltämättä hieman hassu näky.

Yksi näköalapaikoista

Reitin varrella oli yllättävän hyvin opasteita

Oma koti vastarannalla 

Saleve-vuori 

Nunnaluostarilla huikeat maisemat

Viimeinen etappi oli Pointe de Brantaz näköalapaikka, josta oli näkymät Alppien puolelle, siellä pidin toisen evästaukoni. Maisemat olivat todella upeat, mutta eipä näkynyt Mont Blanckia, se taisi tänään olla todella pilvien peitossa. Näköalapaikalle alkoi kerääntyä muitakin ihmisiä ja sitten tapahtui jotain aivan kummallista, ensin soi kirkonkellot ja sen jälkeen alkoi metsästä kuulua musiikkia. Tunnelma oli todella uskomaton, istuskelin siinä vuorilla upeiden maisemien äärellä ja kuuntelin, kun joku soitti metsässä, jotakin soitinta mitä en tunnistanut. Oloni oli todella epätodellinen, tätä hetkeä taidan muistella syksyn pimeinä iltoina…

Huisi hetki, metsästä alkoi kuulua säkkipillin soittoa 

Hetken päästä minulle selvisi että, soittaja oli vanhempi herra, jonka vaimolta oli kysellyt reittiohjeita takaisin parkkipaikalle, loistavalla ranskan kielen taoidollani. Herralla oli kädessään erikoinen soitin, muitstutti säkkipilliä! Lähdin hymyssä suin kävelemään takaisin autolle, matka oli paljon lyhyempi kuin kuin opasteissa tai kirjassani, taisin oikoa jostakin.

Patikointireitti oli mielestäni todella kiva, tykkäsin kun melkein 20 min välein tuli jotakin katseltavaa, näköalapaikkoja, upeita maisemia tai maasto vaihteli. Tuntui että olisin tehnyt matkaa paljon lyehyemmän aikaa, mutta autolla totuus paljastui, olihan sitä vierähtänyt reilusti yli pari tuntia.

Kyllähän se Mont Blanc siellä sitten oli...

Sanoin jo lähtiessä että tänään Mont Blanc on varmaan sumun tai pilvien peitossa, niin ettei sitä näy. Kun lähdimme ajelemaan kotiinpäin näimme Mont Blancin näkyi ja se todella oli osittain pilvien peitossa. Arvatkaa mitä! Kun pääsimme järven toiselle puolelle lähelle kotia, niin taivas oli ihan pilvetön ja Mont Blanc erottui loistavasti...

Linnasta linnaan: Pukuloistoa Morgesin linnassa

 

Siitä onkin pitkä aika kun olen viimeksi tehnyt  linnapostauksen, tällä kertaan esittelen teille linnan joka sijaitsee Lausannen lähellä Morgesissa. Morges on suloinen kaupunki Geneve-järven rannalla, se on tunnettu kukista, tulpaaneita voi ihailla keväällä ja näin syksyllä rantakadun daaliat ovat näkemisen arvoiset. Rannan tuntumassa sijaitsee Château de Morges, linnoitus on kaupungin vanhin rakennus ja sen tiloissa on neljä eri museota.

Linna sekä museot ovat kiinnostaneet minua pitkään, mutta aina Morgesissa käydessäni kukat ovat tainneet viedä kaiken huomioni, eikä aikaa ole riittänyt museoihin. Vierailuni on tainnut odotella sadepäivää tai muuten vaan sopivaa hetkeä ja sellainen sopiva hetki koitti vihdoin viime viikolla. Linnassa on parhaillaan näyttely, jossa on esillä upeita pukuja ja luomuksia, joita tunnettu muotisuunnittelija Hubert de Givenchy on suunnitellut näyttelijä Audrey Hepburnille.

Linnasta linnaan: Morgesin linna ja sen museot

Olin hieman yllättynyt siitä kuinka pienikokoinen tuo linna oli, sillä olen pitänyt sitä kooltaan paljon suurempana ja tämän vuoksi olen halunnut varata kunnolla aikaa sen vierailuun. Linna näyttää ulkoapäin suurelta ja vasta sisäpuolella selviää, että keskellä sisätilojen sijaan on suuri sisäpiha. Linnassa on todella neljä museota, se sai minut myös uskomaan että vierailu linnassa vie valtavasti aikaa, toisaalta noita museoita voisi paremminkin kutsua eri näyttelyiksi.

Etukäteen odotin tuota poliisimuseota, sillä olin lukenut siitä aikaisemmin ja sen perusteella museo vaikutti todella mielenkiintoiselta. Museokierros alkoi puolalaisen pianistin Ignace Paderewskin näyttelyllä, en ollut aikaisemmin kuullutkaan kyseisestä pianistista, joten en jaksanut alkaa lukemaan hänestä. Näyttely oli pieni, katselin vain kuvat ja jatkoin seuraavaan ”museoon”.

Ensimmäiseksi tuli Historiallinen figuurimuseo ja sinne oli tehty upeita asetelmia, jotka kuvasivat erilaisia hyökkäyksiä ja sotia. Valitettavasti en tunnistanut kyseisiä taisteluita, enkä jaksanut niistä sen enempää lukea, mutta noita astelmia oli todella mukava katsella. Olisin viihtynyt niiden äärellä paljon kauemminkin, mutta museokaverini halusi päästä nopeasti näkemään tuon ”päänäyttelyn”. Näyttely oli suojattu valolta, joten itse linnaa ei pystynyt juurikaan tarkastelemaan, mutta onnistuin sentään näkemään muutamia kakluuneita.

Seuraavaksi tuli itse päänäyttely eli ”Audrey Hepburn & Hubert de Givency, Au elegant friendship” ja voi luoja! Säästän tämän sokeriksi pohjalle ja kerron siitä postauksen lopussa.

Upeiden luomuksien jälkeen tulimme Vaudin sotamuseoon, jossa oli nähtävillä hieman erilaisia luomuksia, siellä esiteltiin Vaudin sotilaiden asusteita. Kävimme tuon osion suhteellisen nopeasti läpi ja menimme sen jälkeen linnan sisäpihalle, josta lähti rappuset alas kellariin, missä sijaitsi tykistömuseo.

Kellari oli täynnä erilaisia tykkejä ja kanuunoita sekä erilaisia liikuteltavia sotilaskalustoja. Minulla meni tuohon museoon maku ihan kokonaan! Ihailin aidonnäköistä sothevosta ja hetken päästä huomasin että se olikin täytetty hevonen. Vähän ”too much” minulle!

Viimeinen museo oli toisessa kerroksessa ja siellä oli nähtävillä erilaisia sotilaiden käyttämiä aseita ja sitten tuli se ennakkoon odottamani poliisimuseo. Osastolla oli historian havinaa, sinne oli rakennettu konstaapelin vanha toimisto ja vankiselli, näiden lisäksi oli eri poliisijoukkojen virka-asuja aina tähän päivään asti.

Olin aika pettynyt tähän poliisimuseoon, mutta toki varmasti näistä kaikista museoista olisi saanut enemmän irti opastetulla kierroksella. Olen nykyään niin laiska lukemaan noita museoiden tekstejä, mielummin käyn opastetulla kierroksella tai sitten toivoisin niitä sellaisia luureja, missä ei tarvitse painella näppäimiä vaan tarina jatkuu, sitä mukaa kun etenee museossa.

Lopuksi kiipesimme vielä ylimpään kerrokseen mistä oli kulku linnan torneille. Olimme toiveikkaita upeiden maisema- ja kaupunki kuvien suhteen, mutta mikä pettymys, näkyvyys oli heikko, sillä tornien siään ei päässyt ja ympärillä oli suojaverkot sisäpihalle, joten kuvien ottaminen ei ottanut onnistua.

Tällä hetkellä lipun hinta noihin kaikkiin neljään museoon, Paderewskin näyttelyyn ja Hepburn & Givencyn näyttelyyn oli 18 chf, joka oli mielestäni ihan kohtuullinen. Samalla lipulla pääsee näkemään vielä lisää pukuja Audrey Hepburnin sekä Alex Forel museossa. Odotukseni olivat korkealla Morgesin linnan museoiden suhteen, mutta olin hieman pettynyt, onneksi samaan aikaan oli tuo Audrey Hepburrnin pukunäyttely, enkä tullut varta vasten museovierailulle.

Château de Morges

Morgesin linna on kaupungin vanhin rakennus, se sijaitsee aivan Geneve-järven rannalla, vastapäätä Mont Blancia. Linna on rakennettu puolustustarkoitukseen, se on tyypillinen Savojin ajan linna, joka on rakennettu neliönmuotoon. Linnan jokaisessa kulmassa on torni, josta voi tarkkailla lähialueita sekä Geneve-järven liikennettä.

Linnan rakennutti Louis de Savoie se valmistui vuonna 1286, vuodesta 1537 lähtien linna oli Bernin haastemiehen käytössä aina vuoteen 1803 asti, jonka jälkeen se toimi kantonin asevarastona, vuodesta 1932 linna on ollut museokäytössä ja tänä päivänä sen tiloissa on 4 museota: Vaudin sotilasmuseo, Tykistömuseo, Historiallinen figuurimuseo sekä Vaudin Poliisimuseo, museokierros alkaa pienestä näyttelystä, joka kertoo pianisti Ignace Paderewskistä.

Historiallinen figuurimuseo

Museossa on nähtävillä Raoul Géraldin laaja yli 10 000 figuurin kokoelma, joista on tehty 50 dioramaa eli asetelmaa Antiikin ajoista Napoleonin sotiin. Asetelmat ovat taidokkaasti tehty ja suurimpia olivat Néferiti Egyptistä, Gallian sodasta kertova Alesian piiritys, Berezinan taistelu Ranskan ja Venäjän välillä sekä useita muita taisteluita.

Vaudin sotilasmuseo

Museossa on esillä laaja asekokoelma sekä Sveitsin armeijan käytössä olleita haarniskoja ja sotilaspukuja, joita ovat oleet paikallisten ja ulkomailla palvelleiden sotilaiden käytössä.

Tykistömuseo

Museo sijaitsee linnan kellarissa ja siellä on nähtävillä erilaisia tykkejä ja kanuunoita sekä siirrettävää sotakalustoa, Burgundin sodasta lähtien.

Vaudin Poliisimuseo

Museossa esitellään Vaudin poliisin erilaisia joukkoja ja kerrotaan poliisivoimien historiasta, aina nykypäivään asti. Poliisivoimat perustettiin vuonna 1803, jolloin Vaud liittyi Sveitsin valaliittoon. Poliisivoimilla oli tärkeä tehtävä uuden kantonin alkuvaiheissa pitää yllä rauhaa, demokratiaa ja puolustaa itsenäisyyttä. Museossa on nähtävillä erilaista toimistossa ja kentällä käytettävää esineistöä, virkapukuja sekä kopio vanhasta vankikopista.

Pukuloistoa Morgesin linnassa

Sitten päästään asiaan…

Audrey Hepburn vietti viimeiset vuotensa Sveitsissä, hän asui Morgesin lähellä sijaitsevassa Tolochenazin kylässä. Audrey oli tuttu näky Morgesissa ja hänet vihittiin kunnantalolla Andrea Dottin kanssa.

”Audrey Hepburn & Hubert de Givency, Au elegant friendship”

Näyttelyssä on nähtävillä useita upeita luomuksia, joita ranskalainen muotisuunnitteija Hubert de Givenchy on suunnitellut Audrey Hepburnille. Näyttelyn nimi kertoo Givenchyn ja Audreyn välisestä ystävyydestä ja he tapasivat aikaanaan, kun molemmat olivat luomassa uraansa. 

Myöhemmin Givenchy suunnitteli Audreyn roolivaatteet elokuviin sekä moniin tilaisuuksiin ja yksityiskäyttöä varten. Audrey oli aikansa suosituin kansikuvakasvo ja monet Givenchyn suunnittelemat vaatteet ovat olleet lehtien kansissa. Audreyn ja Hubertin yhteistyö jatkui useita vuosia, aina Audreyn kuolemaan asti, Audrey on haudattu Tolochnazin kylän hautausmaalle. 

Morgesin linnan näyttelyssä on upeiden pukujen lisäksi, nähtävillä on erilaisia hattuja ja asusteita. Monet puvuista ovat olleet Audreyn päällä erilaisissa tilaisuuksissa ja linnassa on mm. Tunnettu musta puku elokuvasta Aamiainen Tiffanyllä. Kiersimme ja ihailimme pukuja moneen kertaan, tuntui kuin olisimme voineet nähdä nuo puvut hänen päällä, seinille ripustettujen kuvien avulla.

Linnan ulkopuolella oli pieni kahvila ja musokauppa ja en voinut millään vastustaa Givenchyn ”luonnoksia” Audreyn puvuista. Nuo piirrokset olivat niin kauniin näköisiä, joten ne oli pakko ostaa pois kuleksimasta, ehkä saan ne seuraavan asunnon seiniä koristamaan.

Kävimme vielä pikaisesti tuolla pikkuruisessa Audrey Hepburn museossa, joka oli kanssa saanut uuden ilmeen näyttelyn myötä. Museossa oli esillä myös muutamia pukuja, valokuvia, historiikkiä sekä elokuvia. Museosta voit lukea aikaisemmasta postauksestani "Hyvää syntymäpäivää Audrey Hepburn" täältä.

Lippu olisi oikeuttanut vielä sisäänpääsyyn Alexis Forel museoon, jossa olisi ollut nähtävillä lisää Givenchyn töitä sekä kuultavana Audreyn läheisten ja naapurien haastatteluja. Valitettavasti aikaa ei ollut enää tuohon museoon, sillä Rosan piti jo lähteä lentokentälle…

”Audrey Hepburn & Hubert de Givency, Au elegant friendship” näyttely on Morgesissa 17.9.2017 asti, sinne kannattaa ihan ehdottomasti mennä mikäli on mahdollista!

Linnasta linnaan juttusarjan postauksia:

Chateau Vuilliers ja Iirikset

Coppet jahistorian kirjoitettu Château de Coppet

Chillon ja sen kuuluisa vanki

Näyttävä Nyonin linna