22. luukku: Joulukoristeet ja vuoden lyhin päivä

Tänään on talvipäivän seisaus ja vuoden lyhin päivä, jolloin aurinko on eteläisemmillään eli näyttäytyy lyhyimmän ajan maapallon pohjoisella puoliskolla. Talvipäivän seisaus on joulukuun 21-22. päivän tienoilla ja siihen loppuu 90 päivää kestänyt syksy ja alkaa talviaika. Talviaika kestää 90 päivää ja päättyy kevätpäivän tasaukseen 21.3.2015. Tänään päivän kesto Helsingissä on vain 6 tuntia ja Lapissa se merkitsee kaamosaikaa, eli aurinko ei nouse lainkaan pitkiin aikoihin. Talvipäivän seisauksesta päivät alkavat pidentyä kohti kevättä, aluksi hitaasti noin viisi minuuttia viikossa.

Keskitalven juhla

Euroopassa kelttien ja muinaisskandivaavien aikana vietettiin keskitalven juhlaa talvipäivän seisauksen aikoihin. Tuohon aikaan satokausi oli päättynyt ja se merkitsi kuluvan vuoden päättymista ja uuden vuoden alkua. Keskitalven juhlaa vietettiin runsaalla juhla-aterialla, joka muodostui kauden sadosta. Tuolloin juhlaa kutsuttiin eri nimillä, Englannissa Yule tai Skandinaviassa Hjôl, josta muokkaantui juhlan nimeksi Jul, joka sittemmin suomennettiin Jouluksi. Karjalassa juhlaa on kutsuttu pitkään Kekri-nimellä, kuten muitakin tuon ajan juhlia. Joulukuuta kutsuttiin aluksi talvikuuksi ja nimi vaihtui joulukuuksi 1600-1700- luvulla. Myöhemmin kristinuskon leviämisen myötä keskitalven juhlasta muokkaantui joulu, jota vietetään Kristuksen syntymän kunniaksi. 

Tänään vuoden pimeimpänä päivänä kannattaa viimeistään kaivaa joulukoristeet esille pimeyttä valaisemaan.

Joulukoristeet

Jouluna koti koristellaan juhlavaksi ja sisustus muuttuu joulunsävyiseksi. Punainen on perinteinen joulun väri, mutta myös muut värit kuten, kulta, hopea ja valkoinen  näyttävät upeilta joulunsisustuksessa. Joulun sisustukseen kuuluu oleellisesti erilaiset valosarjat, ikkunakoristeet ja kynttilät, tuomaan valoa pimeän keskelle. Muita joulun koristeita ovat joulupallot, kimallenauhat, olkikoristeet, ovikranssit, kukat ja kukka-aseteltmat, Belen eli seimiasetelma ja unohtamatta tietenkään joulukuusta. Koti on koristeltu jouluksi jo 1800-luvun porvarisperheissä ja tuolloin koti koristeltiin runsaasti ja monet tämän päivän koristeista ovat peruja tuolta ajalta.

Täällä meilläpäin kaupat ovat panostaneet liikkeiden joulukoristeluun ja joka puolella on kauniita jouluikkunoita tai sisäänkäyntejä. Helsingissä  Stockmannin jouluikkuna on perinteisesti ollut yksi joulunajan suurimpia nähtävyyksiä ja jouluikkunan takana on jatkuvasti katselijoita. Stockmannin jouluikkuna rakennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1949 Aleksanterinkadulle ja pitkään jouluikkuna on tehty Aleksanterinkadun ja Keskuskadun suureen kulmaikkunaan. Tänä vuonna se on rakennettu Pohjois-Esplanadin puoleisen sisäänkäynnin luokse. Jouluikkunassa on vuosittain vaihtuvat teemat, joita jännitetään etukäteen. Tänä vuonna Stockmannin jouluikkuna on tehty yhteistyössä Hartwallin kanssa ja ikkunassa seikkailee 100 erilaista 3D-hedelmähahmoa. 

Kynttilät

Kynttilät ovat kautta aikain kuuluneet joulun aikaan, sillä ne tuovat juhlan tuntua ja valoa pimeään. Kynttilöitä käytettiin Saksassa 1600-luvulla ja Suomessa kynttilöitä käytettiin 1800-luvun alussa kirkoissa ja kartanoissa lähinnä juhlapäivinä ja jouluna. Mikäli ei ollut varaa ostaa kynttilöitä jouluksi, niin ne valettiin itse. Maaseudulla siirryttiin myöhemmin käyttämään kynttilöitä päreiden sijasta. Ranskassa keksittiin steariini 1930-luvulla ja tämän myötä kynttilöiden hinta laski ja niiden käyttö yleistyi. Ensimmäisiä steariinikynttilöitä Suomessa käytettiin 30.12.1945 Zacharis Topeliuksen häissä. Sähkökynttilät tulivat käyttöön 1900-luvun alussa, mutta yleistyivät vasta 1950-luvulla. Sotavuosien jälkeen kynttilöitä vietiin jouluna sankarihaudoille ja sittemmin siitä muodostui yleinen tapa viedä kynttilä omaisten haudoille. Joulun aikaan hautuumaat muuttuvat kauniiksi ja loisteliaaksi kynttilöiden  valomereksi. 

Enkelikello

Suosittuja pöytäkoristeita ovat olleet enkelikellot, joiden esikuvana voidaan pitää 1900-luvun alun saksalaista kynttiläkelloa, joka laitettiin joulukuusen latvaan. Myöhemmin sotien jälkeen Ruotsissa 1946 valmistettiin pöydällä pidettävä enkelikello ja koristeen enkelit pyörivät ja soittavat keloja, kynttilän liekin avulla. 

Kynttiläkoristeita laitetaan myös perinteisesti ikkunoille ja sotien jälkeen Suomeen saapui Beetlehemin tähtikoriste, joka on myös peräisin Saksasta. Ikkunatähden lisäksi tänä päivänä ikkunoita koristellaan erilaisilla valosarjoilla tai valokransseilla.  

Olkikoristeet

Suomessa aikoinaan oli tapana levittää olkia jouluaattona tuvan lattialle ja tavan syystä liikkuu eri tarinoita. Olkien uskottiin tuovan seuraavana vuonna hyvän sadon, olkia käytettiin lämmikkeenä sekä olkien sanotaan myös viittaavan Jeesuksen syntymään, sillä tallin lattia oli olkien peitossa. Suosittuja oljesta tehtyjä koristeita ovat himmelit, tähdet, olkipukit ja porsaat. Joulun aikaan linnuille laitetaan olkilyhde ja aikoinaan uskottiin että linnut jättävät seuraavan vuoden sadon rauhaan. 

Himmeli

Kattoon ripustettava koriste tehdään rukiin oljista, jotka pujotetaan lankaan muotoillaan kolmiuloitteiseksi neliöksi. Ennen vanhaan tehtiin joka vuosi uusi himmeli, mutta nykyään käytetään vuosittain samaa himmeliä. Himmeli on tullut Suomeen Ruotsista ja sen nimi tarkoittaa suomen kielellä taivasta. 

Tuomaanristi

Vanha puinen joulunajan ruokapöydän koriste, joka on peräisin 1600-luvulta. Sanotaan, että koristetta on käytetty jo pakanoiden aikaan tuolloin koriste laitettiin oven eteen ja ristin oli tarkoitus karkoittaa pahat henget pois. Tuomaanristi on vinoneliöinen puusta tehty lastukoriste, jonka ulkonäkö muistuttaa kirkkojen takorautaisia ristejä. Nimi Tuomaanristi viittaa apostoli Tuomaaseen ja lastukoristeet olivat suosittuja saaristoalueella, josta koriste on levinnyt koko maahan. Tuomaanristi vaatii kädentaitoja, muita lastukoristeita ovat linnut ja enkelit. 

Ovikranssi

Ulko-oveen ripustetaan jouluksi kaunis kranssi, joka toivottaa tulijan tervetulleeksi jouluiseen kotiin. Joulukransseissa käytetään paljon havuja ja erilaisia joulun koristeita sekä luonnonmateriaaleja. Moni tekee vuosittain  havuista ovikoristeen itse ja useat käyttävät omaa perinteistä joulukranssia. Ovikranssi on tullut Suomeen sotien jälkeen 1950-luvulla Amerikasta, kuten moni muu meidän nykyjoulun koristeistamme. Paloturvallisuuden vuoksi ovikoristeen käyttö kerrostaloissa on kielletty.

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

21. luukku: Tuomaan päivänä 21.12 alkaa jolunaika, 4 adventti

Tuomaan päivä

Tänään on Tuomaan päivä, joka on Apostoli Tuomaksen muistopäivä ja se on ollut pyhäpäivä aina vuoteen 1774 asti. Apostoli Tuomas oli yksi Jeesuksen opetuslapsista ja hänet tunnetaan ”epäilevänä Tuomaana”, sillä hän ei alkuun uskonut Jeesuksen ylösnousemusta, ennen kuin oli koskenut hänen haavoja. Apostoli Tuomas vei kristinuskoa itään, Intiaan ja Syyriaan ja toimi siellä lähetyssaarnaajana. Häntä kutsutaankin Intian apostoliksi ja Intiassa asuvia kristittyjä kutsutaan Tuomas-kristityiksi.

Tuomaan päivästä alkaa Talonpoikais kulttuurin joulunaika, joka päättyy 6.1 loppiaisena. Sanonnan mukaan, Tuomas tuo joulun ja tuolloin jouluvalmisteluiden piti olla valmiina. Ulkotöiden teko lopetettiin ja pirtti siivottiin sekä rukit siirrettiin syrjään. Talon portille laitettiin Tuomaan risti, joka suojeli taloa ja karjaa. Keskiajalla lakisääteinen joulurauha  julistettiin Tuomaan päivänä, mutta nykyään se julistetaan jouluaattona. Joulurauhan aikaan piti käyttäytyä hyvin ja välttää ankaraa työntekoa. Tuomaan päivänä rauhoituttiin joulun viettoon ja syötiin hyvin sekä maisteltiin jouluolutta. Tuolloin sepät, paimenet sekä papit hakivat saataviaan ja saivat samalla vatsansa täyteen jouluherkuista. Tuomaan päivänä sanottiin tarpeen vaatiessa irti torpparien sopimukset ja irtisanottujen piti tyhjentää tupa Maarianpäivään 25.3 mennessä. 

Tuomaanristi

Vanha puinen joulunajan ruokapöydän koriste, joka on peräisin 1600-luvulta. Sanotaan, että koristetta on käytetty jo pakanoiden aikaan tuolloin koriste laitettiin oven eteen ja ristin oli tarkoitus karkoittaa pahat henget pois. Tuomaanristi on vinoneliöinen puusta tehty lastukoriste, jonka ulkonäkö muistuttaa kirkkojen takorautaisia ristejä. Nimi Tuomaanristi viittaa apostoli Tuomaaseen ja lastukoristeet olivat suosittuja saaristoalueella, josta koriste on levinnyt koko maahan. Tuomaanristi vaatii kädentaitoja, muita lastukoristeita ovat linnut ja enkelit.

Tänään (2014) vietetään 4. adventtia ja sen teemana on Neitsyt Maria.

Neljäs adventtisunnuntai on omistettu lasta odottavalle Marialle, mutta oikeastaan evankeliumi kertoo enemmän Joosefista. Kuin esikuvana kaikille tavallisille ja hiljaisille ihmisille tämä kirkon historiassa ja Raamatun kertomuksissa varjoon jäävä mies, Joosef, on olennainen linkki Jumalan pelastustekojen suunnitelmissa. -Kirkon tiedotuskeskus/Sini Hulmi-

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.

20. luukku: Joulun klassikkotarinat

Joulun klassikkotarinat

Jouluun liittyy paljon erilaisia hahmoja ja tarinoita, joista  syntyy vuodesta toiseen joulun taika. Joulun klassisiin tarinoihin kuuluu mm. E.T.A Hoffmanin Pähkinänsärkijä, Charles Dickensin Joulun-Aatto tai Saiturin joulu ja Hans Christian Andersenin Pieni Tulitikkutyttö sekä lukuisia muita ja tietenkin Disneyn joulupiirretyt. Joulupukista ja tontuista olenkin jo kirjoittanut, joten tutustutaan  muutamiin klassisiin joulutarinoihin. 

Tänä iltana voi TV- neloselta seurata Charles Dickensin Saiturin joulua alkaen klo. 21.00.

(A Christmas Carol/USA 2009). Paluu tulevaisuuteen -elokuvien luojan ja Forrest Gumpin ohjaajan Robert Zemeckisin vauhdikkaan, jännittävän ja koskettavan animaatioseikkailun päähenkilö on saituri Scrooge, jonka ääniroolissa loistaa mestarikoomikko Jim Carrey. Charles Dickensin klassikkotarinan tuore versio usuttaa joulua inhoavan miehen puntaroimaan elämänarvojaan uudessa valossa, kun hän kohtaa kolme henkimaailman olentoa. Äänirooleissa: Jim Carrey, Gay Oldman, Colin Firth, Robin Wright Penn, Bob Hoskins, Cary Elwes. Ohjaus: Robert Zemeckis. (91')

Pähkinänsärkijä

Pähkinänsärkijä (The Nutcracker) kertoo pienestä Maria-tytöstä, joka saa joululahjaksi herra Drosselmeieriltä pähkinänsärkijänuken. Maria näkee yöllä unta, jossa hän joutuu ilkeän Hiirikuninkaan hyökkäyksen kohteeksi. Tuolloin pähkinänsärkijä nukke herää eloon ja tulee auttamaan Mariaa. Myöhemmin Pähkinänsärkijänukke muuttuu Prinssiksi Marian kyyneleistä ja he matkustavat yhdessä Makeishaltijattaren maahan. Maan asukkaat esittävät heille erilaisia tansseja ja lopuksi Maria herää kotoaan pähkinänsärkijänukkensa kanssa. 

Jouluaattoon sijoittuvan tarinan kirjoitti saksalainen E.T.A.  Hoffman vuonna 1816. Ernst Theodor Amadeus Hoffman (1776-1822) oli mm. kirjailija, säveltäjä ja piirtäjä. Hoffman muutti kolmannen nimensä Wilhelmistä Amadeukseksi Kunnioittaakseen Mozartia. Pähkinänsärkijä on hänen tunnetuimpia töitä ja erityisen tunnetuksi sen teki säveltäjä Tshaikovski, joka sävelsi siitä balettiteoksen. Tarinan päähenkilöä Mariaa kutsutaan myös Klaraksi.

Pjotr Iljitš Tšaikovski (1840-1893) oli venäläinen säveltäjä, jonka kuuluisia teoksia ovat mm. Joutsenlampi, Prinsessa Ruusunen ja Pähkinänsärkijä. Pähkinänsärkijä-baletti esitettiin ensimmäisen kerran Pietarissa 18.12.1892 ja tämän jälkeen se on ollut suosittu esitys Joulun aikaan. Tšaikovski itse ei ollut tyytyväinen sävellykseensä vaikka Pähkinänsärkijä on tänä päivänä yksi arvostetuimmista baletin mestariteoksista.

Joulun-Aatto

Joulun-Aatto (A Christmas Carol) on tarina ilkeämielisestä, varakkaasta ja saidasta Ebenezer Scroogesta, joka vihaa joulua ja apua pyytäviä ihmisiä. Scroogen elämässä on hänen kollegansa tavoin tärkein asia on raha ja kun hänen kollega Marley kuolee on Scrooge hänen ainoa surija. Jouluaatto yönä Marley saapuukin kummittelemaan Scroogen luokse ja varoittaa häntä, että mikäli hän ei muuta tapojaan, niin Scrooge joutuu myös kantamaan painavia kahleita ikuisesti. Marley kertoo että tulevan yön aikana Scroogen luona tulee vierailemaan kolme joulun henkeä, mennyt, nykyisyys sekä tuleva ja mikäli hän haluaa muuttua hänen täytyy tehdä kaikki asiat mitä henget pyytävät. Henkien näyt tekevät Scroogeen suuren vaikutuksen ja tämä päättää korjata aiheuttamansa vääryydet ja tuottaa iloa kaikille. 

Joulun-Aatto, Joululaulu tai Saiturin Jouluna tunnettua  englantilaisen Charles Dickensin (1812-1870) joulutarinaa on julkaistu lukuisilla eri kielillä. Jolun-Aatto oli ensimmäinen suomennos vuonna 1878 ja tämän jälkeen teosta on suomennettu monilla eri nimillä. Dickens oli tuottelias kirjailija ja hänen teoksia julkaistiin aikakauslehdissä jatkosarjoina. Joulun-Aatto kirjan ensipainos julkaistiin 19.12.1843 ja sanotaan että, Dickens oli kirjoittanut teoksen rahapulassa ja aikaa sen kirjoittamiseen kului vain kuusi viikkoa. Muita Dickensin kuuluisia romaaneja ovat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, David Copperfield, Oliver Twist ym. Dickensiä pidetään englantilaisuuden tunnuskuvana. 

Pieni Tulitikkutyttö

Hurja lastensatu, joka on surullinen tarina, pienestä tulitikkutytöstä, joka yrittää myydä tulitikkuja uudenvuodenaattona saadakseen ruokaa. Kukaan ei osta tikkuja häneltä ja hän on kylmissään ja nälissään kadulla. Tyttö ei uskalla mennä kotiinsa, sillä pelkää isän lyövän häntä. Tyttö sytyttää tulitikun ja sen valossa hän näkee ruokapöydän, joka on täynnä ruokaa, yrittäessään lähestyä kohti ruokapöytää, tulitikku sammuu ja näky katoaa. Tyttö sytyttää useamman tikun ja tarinan lopuksi tyttö kuolee. Ohikulkijat löytävät tytön kuolleena Uudenvuodenpäivän aamuna. 

Pienen tulitikkutytön tarinan on kirjoittanut kansainvälisesti tunnettu tanskalainen satusetä H.C. Andersen vuonna 1845. Hans Christian Andersen (1805-1875) oli kirjailija ja runoilija ja hänen teokset ovat osa eurooppalaista kulttuuriperintöä. Andersenin satuja on käännetty yli 125 kielelle ja niitä on suomennettu monilla eri nimillä. Hänen tunnetuimpia satuja ovat Ruma Ankanpoikanen, Pieni Merenneito, Lumikuningatar ja Peukalo-Liisa.

19 luukku: Joulutontun tarina

Joulutonttujen esi-isiä olivat haltijat, joilla on ollut suomalaisen kansanperinteen mukaan erilaisia tehtäviä. Aikoinaan uskottiin että luonnolla ja rakennuksilla oli omat haltijansa mm. metsällä, vedellä, talolla, navetalla, tallilla, riihellä ja saunoilla. Tonttu-nimi juontaakin juurensa Ruotsin sanasta tomt eli tontti, sillä jokaiseen uuteen rakennukseen muutti talon haltija. Talon haltija oli pitkäpartainen pieni ukko joka oli pukeutunut harmaaseen nuttuun. Haltijat, maahiset, menninkäiset ja tontut suojelivat luontoa ja rakennuksia ja vaivanpalkaksi he halusivat ruokaa, makuupaikan sekä saunan viimeiset löylyt. 

Kun tonttuja kohdeltiin hyvin he pitivät talosta huolta ja jouluisin heille jätettiin ruokaa pöydälle, jotta he vahtisivat taloa seuraavanakin vuonna, mutta mikäli heitä kohdeltiin huonosti muuttuivat he ilkeäksi tai saattoivat lähteä talosta ja täten aiheuttaa talolle huonoa onnea.

Suomessa ennen kristinuskon leviämistä vallitsi pakanallinen muinaisusko, joka perustui erilaisiin kertomuksiin, tarinoihin ja uskomuksiin. Tuohon aikaan joulun sijaan vietettiin keskitalven juhlaa vuoden pimeimpänä aikana. Kristinuskon saapuessa Suomeen 1600-1700-luvulla, haltijoita pidettiin paholaisen luomuksena ja kirkko vainosi niitä, sillä kristityillä on vain yksi Jumala. Kansalaiset uskoivat edelleen haltijoihin ja kirkko tuomitsi heidät poltettavan noitina roviolla. 

Tanskassa talontontusta alkoi muodostua 1800-luvulla nykypäivän joulutonttu, joka peri ulkonäkönsä aikaisemmilta talontontuilta. Tanskasta joulutonttu levisi Ruotsin kautta Suomeen 1880-luvulla ja joulutonttu tuli tunnetuksi Suomessa saksalaisesta lastenkirjasta, missä kerrottiin joulu-ukosta ja sen pikkuisista apulaisista. Joulupukki ja joulutonttu saapui Suomeen samoihin aikoihin vuosisadan vaihteessa ja tuolloin jolutontuista tuli joulupukin apulaisia. Punapukuiset joulutontut auttavat joulupukkia Korvatunturilla jouluvalmisteluissa, he selvittävät lasten lahjatoiveet ja käyvät kurkkimassa ikkunoiden takana ovatko lapset olleet kilttejä! Jouluontut asuvat Korvatunturilla joulupukin ja joulumuorin kanssa. 

Tuoreimmat kuulumiset löydät Martan Matkassa 

Facebook-sivulta tai Instagramista.