Raivaus + Tavara päivässä pois = matkalla kohti Minimalismia

Less is more

> = < 

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut raivaamisesta sekä tavara-päivässä projektista ja mielestäni nämä ovat ensimmäisiä askeleita kohti minimalismia. Sain kesän alussa tuttavaltani linkin 30 päivän Minimalismin sähköpostikurssille, joka auttaa luopumaan turhasta tavarasta. Lisäsin itseni sähköpostilistalle tietenkin heti, vaikka olimme juuri lähdössä lomalle ja en päässyt tutustumaan päivittäisiin viesteihin sekä toteuttamaan noita viisauksia. Loppulomasta aloin tyhjentämään sähköpostiani ja päätin lukea nuo viestit ja katsastaa, onko siellä minulle mitään hyödyllisiä vinkkejä tuon tavarapaljouden kesyttämiseen. 

Ihastelin kesäkotiamme, sillä siellä ei mielestäni ollut yhtään turhaa tavaraa. Asunnon omistaja oli nähnyt paljon vaivaa tyhjentämällä kaappeja meidän nelihenkiselle perheelle, joten meidän viiden viikon matkatavarat mahtuivat hyvin tuohon pieneen asuntoon. Hämmästelin mielessäni, mihin ihmeeseen hän on laittanut kaiken tavaran? Olen ihan varma, että kaikki ylimääräinen tavara on jossain kellarissa? Mökillä? Sillä voiko noin vähällä tavaramäärällä tulla toimeen? Hän on nainen!

Kyllä voi tulla toimeen! Ainakin me tulimme hyvin toimeen viiden viikon ajan. Viimeaikoina olen vähän lipsunut Tavara päivässä-projektistani ja lomien aikana on tullut hankittua yhtä sun toista, joten tehtävää on sillä saralla. Nyt Martta alkaa miettiä, mitkä tavaroista on todella tärkeitä ja merkityksellisiä sekä mitkä tavarat on vain esineitä! 

Live Light

Mikä ihmeen minimalismi?

Sana kuullostaa korvissani hienolta kuvataiteen lajilta, joka on hyvin pelkistetty, mutta minä en ajatellut aloittaa maalaamista, vaan haluan karsia ympäriltäni turhat tavarat, sekä ne asiat, jotka vievät minulta liian paljon aikaa ja energiaa. Sanotaan että tavarasta luopuminen on uusi trendi, joka erottaa rahvaan eliitistä. No niin tai näin, jokainen toteuttaa minimalismia omalla tavallaan, olkoon se sitten tavaraan, pukeutumiseen, sisustamiseen tai elämäntapaan liittyvä toimintatapa. Moni on kyllästynyt tavaran määrään ja haluaa panostaa enemmän laatuun, kuin edullisiin ja heikkolaatuisiin tusinatuotteisiin. Sisustuksessa käytetään mielummin arvokkaampia design-tuotteita, edullisen sisustuskrääsän tilalla. Pukeutumisessa suositaan laadukkaampia materiaaleja, merkkituotteita, sekä yksinkertaisia kuvioita.  Moni hakee muutosta elämäntapaan panostamalla niihin asioihin, mitä pitää itselleen tärkeänä ja käyttää rahansa mielummin niihin asioihin, joita oikeasti haluaa tehdä ja mistä nauttii. 

Minimalismi kurssin antia

Keräsin Joona Luostarisen kuukauden sähköpostikurssista itselleni tärkeitä asioita joita jäin miettimään sekä parhaimmat tavat, niksit ja keinot luopua turhasta tavarasta!

Kun tavaraa on paljon tarvitaan isompi asunto, mihin tavarat mahtuvat ja jossa niitä säilytetään. Isompi asunto vaatii taas enemmän sisustusta ja asumiskulut ovat suuremmat.

Kun tavaraa on paljon, kuluu enemmän aikaa ja energiaa tavaroiden  siivoamiseen, hoitamiseen, huoltamiseen sekä korjaamiseen ja jää vähemmän aikaa muihin asioihin.

Kun kuluttaa vähemmän, jää enemmän rahaa tehdä niitä asioita, mistä nauttii ja mitä oikeasti haluaa tehdä.

Mitä enemmän tavaraa on, sitä ahdistuneempi on! Nautiko hetkestä? vai suoritatko jatkuvasti?

Kuluttaminen vaikuttaa myös luontoon, materiaalit, kuljettuskustannukset, varastointi ja jätteiden käsittely.

Opi tuntemaan itsesi 

Kurssin ensimmäisenä päivänä pyydettiin listaamaan asioita, mitä käytät päivän aikana, tavaroita mitkä ovat sinulle tärkeitä, sekä asioita mitkä tekevät sinut onnelliseksi. En lähenyt listaamaan päivän aikana käyttämiäni tavaroita, sillä arvelin, että niitä ei loppuen lopuksi kuitenkaan ole montaa ja ne ovat ns. peusjuttuja. Sen sijaan tein lomalla ollessani listan tavaroista, mitkä tuovat hyvän fiiliksen ja nostavat hymyn huulille. Niitä oli ulkomuistista peräti kaksi tavaraa, Bistro-kyltti ja Madrid-taulu, molempiin tavaroihin liittyy useita muistoja. Bistro-kyltti tuo mieleeni mukavia hetkiä, joita olemme viettäneet perheen kanssa täällä Sveitsissä ja Madrid-tauluun liittyy monia muistoja ajasta, jolloin asuimme Madridissa, ihania paikkoja, rakkaita ihmisiä sekä monia hauskoja kommelluksia ja tarinoita. Listatessani niitä asioita, mitkä  tekevät minut onnelliseksi, huomasin että siinä ei ollut yhtään tavaraa, vaan se koostui aineettomista asioista kuten, perheestä, Machosta, ystävistä, hyvästä ruoasta, pienistä yllätyksistä, ulkoilusta, matkailusta ja ratsastuksesta. 

Miksi sinulla on niin paljon tavaroita?

löysin listalta viisi kohtaa, joihin itse huomaan sortuvani:

säästän ja hankin asioita pahan päivän varalle 

joskus vielä mahdun näihin, otan kaksi kun halavalla saa, tätähän vois käyttää vaikka…
=> lainaa, vuokraa tai osta uusi, sitten kun sille on tarvetta

tunnesyyt, säilytän saamiani lahjoja ja muistoesineitä

saatiin tää kihlalahjax, en nyt muista keneltä, ostettiin tää lomalta vuonna 2000 vai 2003? Teneriffalta vai oliko se Fuerteventura?, siis tää oli Rosan eka pehmo muistaakseni…

=>ota valokuva tai säästä tärkein tai mielekkäin

ansaitaksemme, shoppailukierros palkinnoksi!

mä oon siivonnut koko kämpän ja... ja... ja... sitä ja tätä…

=> miten olisi elokuva, kahvihetki ystävän kanssa, hieronta tai jalkahoito

ei oo muuta tekemistä, joten shoppaamaan

sataa vois mennä kaupoille, pitkä viikonloppu onx kaupat auki?

=> piipahdetaan mielummin kylässä, ylös, ulos ja lenkille

haluan antaa lapsille kaiken mitä itsellä ei ollut

mä halusin aina saada tälläsen, mun kaverilla oli tämmönen ja se oli tosi kiva, meillä ei ollut tälläistä…

=> niin kuka sillä leikkii? mikä tää tällänen on?

Keräily

Moni keräilee erilaisia asioita, astioita, kirjoja, jääkaappimagneetteja, levyjä, matkamuistoja, leluja ja ties mitä. Kokoelma kasvaa ja pikkuhiljaa ostettuna rahamäärä ei tunnu kovin suurelta, mutta yhteenlaskettuna tuo summa on suuri ja sille löytyy monia muita käyttötapoja. Kokoelmat vievät tilaa ja niiden puhtaanapitoon kuluu aikaa. Harrastatko vielä keräilyä vai onko kokoelmasi muisto menneisyydestä ja kannattamaton sijoitus?

Vinkkejä tavaroista luopumiseen ja järjestyksen ylläpitämiseen

• Helppoja aloittamiskohteita ovat vanhentuneiden ja pilaantuneide tuotteiden läpikäyminen. (lääkekaappi, jääkaappi, pakastin, kuivaainekaappi, kylpyhuoneesta pesuaineet, rasvat ja meikit yms.)


• Aloita siistiminen yhdestä paikasta ja käy tavaroita läpi usein ja vähän kerrallaan. Jatka saman paikan läpikäymistä niin kauan kun paikka on kokonaan siivottu. Tarkastele siistittyä aluetta ja mieti onko se toimiva? Miten sen saisi toimivammaksi?

• Käy tavaroita läpi säännöllisesti päivittäin, viikottain tai kuukausittain ja raivaa turha pois.

• Opettele tekemään asiat kerralla kuntoon. (sähköposti, paperit)

• Kerää  kaikki samanlaiset tavarat yhteen paikkaan. 

• Tyhjennä käsilaukku ja lompakko turhista tavaroista, heitä vanhat kuitit, liput- ja pääsyliput sekä kauppalistat pois.

• Käytä e-laskua ja laita postiluukkuun "ei ilmaisjakelua"- tarra.

• Käytä kuittien säilyttämistä varten eTasku.fi palvelua.

Tähän eTasku palveluun pitää ehdottomasti tutustua! Kerään kaikki vaate-, ruoka- ja takuukuitit ja säilön niitä jonkin aikaa, mahdollista takuuta tai palautusta varten. Papi jaksaa aina nauraa, kun haluan käydä kuitit läpi ja säästellä niitä. Tämä linee peruja siitä, että olen työskennellyt taloustehtävissä. Tosin tällä hetkellä meidän kuittipino on mahtavan korkuinen ja vain muutama viikko sitten, törmäsin mahdolliseen takuuvaihtoon. erään tuotteen kohdalla. Nyt täytyy siis käydä kuitit läpi!

• Kerää kaikki posti ja paperit yhteen paikkaan, missä säilytät niitä jatkossa. Käy paperit viikottain läpi sekä laita ne omille paikoille ja heitä turhat pois. Paperit leviävät helposti ympäri taloa ja kasaantuessa ne näyttävät epäsiistiltä.

• Kerää tärkeitä tavaroita laatikkoon ja laita ne pois näkyviltä, katso jonkin ajan kuluttua tarvitsetko niitä todella vai oletko, jo tottunut niiden poissaoloon. 

Itse keräsin aikaisemmin pieneksi jääneitä lempivaatteita laatikkoon, jonka nimesin "ehkä"-laatikoksi. Huomasin että suurinta osaa vaatteista, en edes muistanut, kuin vasta myöhemmin katsoessani laatikkoon.

• Kerää kirjahyllystä viisi kirjaa, joita et ole koskaan lukenut uusiksi ja vie kierrätyskeskukseen, lahjoita tai jätä johonkin suosittuun paikkaan muiden luettavaksi.

• Tavaroille pitää keksiä oma paikka ja kun käytät jotakin tavaraa, niin laita se heti käytön jälkeen takaisin omalle paikalleen! Siivoamisen tarve väheee ja tavarat löytyvät omalta paikalta, eikä aikaa kulu tavaroiden etsimiseen. Kun olet ostoaikeissa, mieti löytyykö tavaralle paikka kotoota.

• Mikäli ostat yhden tavaran, luovu jostain toisesta. 

Stressaava sähköposti

Käy sähköpostisi samalla tavalla läpi kuin muutkin tavarat. Käy viestit yksitellen läpi järjestyksessä ja poista turhat viestit sekä mainokset. Vastaa niihin viesteihin heti, joiden käsittely vie vain muutaman minuutin ja siirrä suuritöisemmät viestit omaan kansioon. Arkistoi viestit omiin kansioihin, jotka kuvaavat aiheen sisältöä. Käy läpi yksitellen kaikki kansiot ja mieti tarvitsetko todella tätä tietoa vai voitko saada sen tiedon jostain muualta myöhemmin käytettäväksi. Peruuta turhat mainoskirjeet tai pyydä niiden lähetystä kerran viikossa tai harvemmin. 

Lopeta ostaminen

Älä osta turhia asioita, vaan ainoastaan niitä asioita, mitä on pakko ostaa. Älä osta tavaraa heti, vaan pidä kahden viikon harkinta-aika. Kirjoita lista niistä tavaroista mitä olisit halunnut ostaa ja ota hinnat ylös. Katso listaa harkinta-ajan jälkeen ja laske paljonko olet säästänyt. Sanotaan että ostamisen jälkeinen hyvän olon tunee katoaa 10 minuutissa. 

esim. jos ostat joka ilta karkkipussin mikä maksaa 3€, se tekee vuodessa noin 1000€ tai mikäli ostat joka viikonloppu muutamalla kympillä vaatteita, joita et käytä tulee siitä yhteensä vuoden aikana noin 1500-2000€. 

Digitalisointi

Tänä päivänä verkosta saa vaikka minkälaisia palveluita ja asioita voi hyvin siirtää sähköiseen muotoon, joka säästää kummasti tilaa kotona. Kauhistuttaa ajatuskin kuinka monta metriä yhteensä on meidän perheen paperit, laskut, lehdet, kirjat, VHS, CD- ja DVD levyt ym. On selvää että, kaikkia asioita tietenkään ei halua käsitellä sähköisesti, sillä kyllähän kirjan ja lehden lukeminen on paljon mukavampaa, kun saa käpertyä sohvan nurkkaan ja pläräillä sivuja. Minulle nuo turistitoimistojen esitehyllyt ovat liian kohtalokkaita,  sillä niistä jää aina käteen useampi esite ja kartta, vaikka suurin osa tiedoista löytyy verkosta. Musiikkia, elokuvia ja sarjoja tänä päivänä kulutankin enimmäkseen verkon kautta ja tuntuu että pyyhin vain  pölyjä Cd-, DVD- ja LP-levyistä. Kyllä! Omistan vielä kasan LP-levyjä, vaikka minulla ei edes ole enää levysoitinta. 

Kirjahyllyssäni on varmasti kirjoja, joita en tule enää uudelleen lukemaan, joten nyt olisi hyvä aika siivota se, sillä täällä Sveitsissä suomalaiset kirjat voisivat tehdä kauppansa! 

Ennen muuttoamme Sveitsiin tein ison tyhjennyksen kotonamme ja huomasin, että olin säästänyt vuosien varrelta kaikki lasten tekemät ihanat askartelut ja piirustukset. Niitä oli paljon ja päätin että säästän vain muutaman askarruksen muistoksi ja kuvasin loput, sama homma pitäisi tehdä vielä lasten piirustuksille. 

Meillä paperia on joka puolella ja mappirivistöt sen kuin kasvavat! Voisin hyvin vähentää paperien määrää skannaamalla tärkeät paperit tietokoneelle. Netistä voisi tarkistaa löytyykö sieltä käyttöohjeet, manuaalit ja erilaiset oppaat tietokoneelle tallennettavaksi. Digitalisointi kuullostaa pelottavalta, sillä siihen liittyy uusia ohjelmia ja laitteita joita pitäisi opetella käyttämään.

Paperikaaos haltuun

Paperien järjestely on tylsää puuhaa ja se vie yllättävän paljon aikaa. Kotiin tuleva posti ja muut paperit, olisi hyvä laittaa heti oikealle paikallie, niin ei pääsisii syntymään epämääräisiä paperipinoja. 

Vinkkejä paperien raivaamiseen:

1. kerää kaikki paperit yhteen pinoon

2. käy paperit läpi yksi kerrallaan ja lajittele omiin pinoihin

• roskakori / kierrätys

• tehdään myöhemmin  => laita muistutus kalenteriin

• arkistoi / skannaa / valokuvaa

• tee asia välittömästi

3. käy läpi kaikki paperit ja vie oikeille paikoille

Paperien läpikäyminen vie aikaa, jatkossa kerää kaikki paperit yhteen paikkaan ja käy ne läpi useammin. 

Lahjat

Minä rakastan lahjoja, enkä aio lopettaa niiden antamista jatkossakaan ja itse toivon saavani niitä myös tulevaisuudessa!!! Kannattaa enemmän kiinnittää huomiota lahjaideaan ja suosia mielummin aineettomia lahjoja (elokuva, illallinen, hieronta, yhdessäolo) tai antaa apua toiselle (ikkunanpesu, lastenhoito, ruoanlaitto, leipominen tai muu talkootyö). Mikäli kuitenkin haluaa muistaa konkreettisella lahjalla niin kannattaa pyytää lahjalista esim. mitkä viisi asiaa ovat seuraavaksi ostoslistallasi? 

Aina tulee kuitenkin saatua erilaisia ei-toivottuja lahjoja, kuten mainoslahjoja, kylkiäisiä, näytekappaleita tai sitten joulupukki on ollut ajatuksissaan. Tarpeettomia lahjoja on turha säilöä, joten ne voi hyvin laittaa kiertoon antamalla myyjäisiin ja arpajaisiin, hyväntekeväisyyteen tai niitä tarvitseville. Tietenkin on joitain lahjoja, joita ei vaan yksinkertaisesti voi antaa eteenpäin, mutta voisiko niille keksiä jotain muuta hyötykäyttöä?

Tavaroiden oikea paikka

Tämän päivän trendi on multitasking eli monisuorittaminen, jolloin tehdään useita asioita samaan aikaisesti. Tämähän tarkoittaa sitä, että kotona perinteiset huonejaot ovat muuttuneet. Keittiössä katsotaan televisiota ja tehdään töitä kokkailun lomassa, makuuhuoneessa tehdään töitä tietokoneella ja katsellaan televisioita sekä olohuoneesta on tullut ruokailutila. Sen sijaan että huoneet noudattaisivat perinteistä käyttötarkoitusta, kaikissa huonessa tehdään nykyään samoja asioita, joka taas tarkoittaa sitä, että kaikki huoneet pitää varustella samoilla laitteilla. Laitteiden ja huonekalujen määrä kasvaa, näinollen tavaroille on vaikea löytää oikeaa paikkaa. 

Makuhuoneessa pitäisi pystyä rentoutumaan, rauhoittumaan ja lepäämään, jotta pysyisimme pirteänä ja jaksaisimme paremmin. Keittiö on ruoanvalmistusta ja perheen yhteisiä ruokailuita varten. Olohuoneessa vietetään yhteistä vapaa-aikaa ja se on kodin viihdekeskus. Työhuoneen tai työtilan tulisi olla siisti ja rauhallinen ja siellä pitäisi pystyä keskittymään. Tavaroiden oikeat paikat tulisi ottaa huomioon myös kodin muiden huoneiden käyttötarkoituksen mukaan (lasten huoe, kylpyhuone, Wc, eteinen ym). 

Vaatteet

Vaatekaapit ja -huoneet tuppaavat pursuamaan vaatteista ja oikean vaatteen löytämiseen kuluu aikaa ja kaapit ovat tämä jälkeen entistä sekaisemmin. Vaatekaapissani on paljon "tallivaatteita", "mökkivaatteita" sekä "remontti- ja pihavaatteita", joita siis säästän että joskus ostamme mökin tai teen remonttia. Tallilla käytän ihan omia ns. urheiluun sopivia vaatteita ja pihalla tulee käytettyä kotivaatteita. Eli kysymys kuuluu siis: miksi nuo vaatteet vie tilaa käyttövaatteilta? miksi en löydä vaatekaapista "oikeita vaatteita"? Tykkään käydä vaateostoksilla, vaihdella eri trendejä sekä värejä, tämän vuoksi ostan usein vaatteeni edullisemmista ketjuliikkeistä. Valitettavan usein ketjuliikkeiden vaatteista värit katoavat ja perusvaatteet muuttuvat nuhvaisiksi. Ajattelin päivittää vaatekaappini siten, että ostan perusvaatteet hieman laadukkaammista liikkeistä ja suunnittelen itselleni kauan kaivatun peruspuvuston, jonka vaatteet sopivat toistensa kanssa. Tietenkään en aio luopua trendihupsutuksista, mutta meinaan miettiä pari viikkoa niiden hankintaa.  

Viime kesänä vietimme Suomessa viisi viikkoa ja etukäteen pidin pakkaamista haasteellisena. Koskaan kun ei tiedä Suomen kesästä, niin mukaan piti pakata lämmintä ja kevyttä sekä sateen kestävää vaatetta, puhumattakaan kengistä. Vajaan viikon helteiden jälkeen ymmärsin, että olin pakannut mukaan ihan turhia vaatteita, joille ei olisi käyttöä koko loman aikana, enkä ollut tarpeeksi ajatellut, että meillä oli pesukone käytössä. Pärjäsin koko loma-ajan hyvin, vain matkalaukullisella vaatteita ja palatessani kotiin, ihmettellin että mihin ihmeeseen saan vatteeni mahtumaan? Loman aikana huomasin, että useimmiten käytän kuitenkin samoja vaatteita ja puen ne melkein pyykkinarulta päälleni. Pakatessani matkalle mukaan vaatteita, yritän aina katsoa että ne sopivat yhteen keskenään, miksi siis en voisi kotioloissakin tarkkailla vaatekaappini sisältöä ja poistaa sieltä ne yksittäiset väriläiskät, jotka eivät sovi minkään vaatteen kanssa yhteen sekä vaatteet joita en ole vuoteen käyttänyt.

Vaateongelmaan ajattelin pureutua näiden vinkkien kautta:

1. Etsi vaatekaapista kolmen tyyppisiä vaatteita:

• niitä, joita olet säästänyt kaukaa menneisyydestä, mutta et ole käyttänyt koskaan sen jälkeen
• niitä, joita säästät hyvin epätodennäköisesti tapahtuviin tilanteisiin 
• niitä, joita säästät tiettyyn käyttötarjoitukseen, mutta niitä on van liikaa (esim. remonttivaatteet)

2. Mitkä ovat lempivaatteitasi, joita käyttäisit joka päivä, jos vain mahdollista

3. Listaa vaatteet ja kysy itseltäsi mikset voisi käyttää niitä useammin?

Motivointi

Kerro muille projektistasi ja innosta heitä mukaan niin saat tukea omaan tavoitteeseen. Katso ensimmäisen päivän listaa ja muistuta itseäsi, mihin haluat käyttää enemmän aikaa. Ota ennen ja jälkeen kuva, tai pidä kirjaa siitä mitä olet tehnyt, jotta huomaat edistyneesi.

Palkitseminen

Välillä on hyvä pysähtyä ihailemaan omia aikaansaannoksia ja palkita itseä onnistumisista. Palkitseminen lisää motivaatiota ja innoittaa jatkamaan. Projektin myötä palkintona on tullut jo ajan säästämienen, jota voi käyttää mieleiseen tekemiseen, mutta palkinto voi olla myös konkreettinen. Olen käynyt vuosia aika ajoin kirpputorilla myymässä tavaroita, sekä muuttoa ennen myin paljon leluja, astioita ja huonekaluja tori.fi ja huuto.net sivustoilla ja säästin kaikki saamani rahat ns. matkakassaan. Ihan vielä niillä rahoilla ei nelihenkinen perhe matkusta kovin pitkälle, mutta ehkä joku päivä. Itselleni suurin palkinto on näkyvä jälki, mutta toki sitä voisi myös välillä hemmotella itseään tai olla vaan tekemättä mitään. 

Nauti hetkestä

Usein suoritetaan liikaa eikä pysähdytä nauttimaan hetkestä ja niistä asioita mitä tehdään parhaillaan tai niistä asioista mitä meillä on olemassa. Usein mietimme jälkeenpäin näitä tilanteita ja harmittelemme kun emme toimineet silloin toisin. Olemme liian kriittisiä itsellemme sekä toisille ihmisille ja tämän vuoksi emme osaa olla tyytyväisiä, sillä aina on jotakin parantamisen varaa. Välillä on parempi hyväksyä tilanne sellaisenaan, kun siihen emme kuitenkaan pysty vaikuttamaan sen, sijaan että tuhlaisimme energiaa niiden asioiden miettimiseen. Välillä on hyvä pysähtyä miettimään niitä asioita, jotka tekevät onnelliseksi ja asioita, joista olemme kiitollisia. Nämä positiiviset asiat antavat lisää energiaa ja auttavat saavuttamaan tavoitteita. Minimalismiin kuuluu elämästä nauttiminen ja asioiden rennosti ottaminen, kaikki tapahtuu ajallaan, joten turha stressata tai kiirehtiä. Nauti siis jokaisesta tyhjästä laatikosta, tasosta ja pois heitetystä turhakkeesta. 

Be happy with this moment… 

This moment is your life

10.10. Aleksis Kiven päivä, suomalaisen kirjallisuuden päivä

Tänään tulee kuluneeksi 180 vuotta Aleksis Kiven syntymästä ja samalla vietetään suomalaisen kirjallisuuden päivää. Aleksis Kivestä äiti pappia toivoi, mutta toisin kävi, hänestä tuli kirjailija sekä näytelmäkirjailija, jonka teokset saavuttivat suuremman suosion vasta hänen kuolemansa jälkeen. Aleksis Kiven elämää varjostivat rahavaikeudet sekä sairaudet. 

Aleksis Stenvall (1834–1872) tunnetaan paremmin hänen kirjailijanimellään Aleksis Kivi ja häntä pidetään suomalaisen kirjallisuuden isänä. Kivi oli ensimmäinen suomalainen ammattikirjailija ja hän kirjoitti useita runoja, romaaneja sekä näytelmiä, joista tunnetuimmat teokset ovat Nummisuutarit näytelmä (1864) ja hänen tunnetuin romaani on Seitsemän Veljestä (1870). Seitsemän veljestä on ensimmäinen merkittävä suomen kielellä kirjoitettu ja julkaistu romaani. Aleksis Kiven päivää on vietetty vuodesta 1950 asti, hänen syntymäpäivänä ja se oli koululaisten vapaapäivä 1960-luvulle asti. Vuodesta 1978 Aleksis Kiven päivänä on vietetty myös suomalaisen kirjallisuuden päivää. 

Aleksis Kiven päivää juhlitaan perinteisesti, laskemalla seppeleleitä Aleksis Kiven patsaalle Helsingissä ja Nurmijärvellä sekä hautamuistomerkille Tuusulassa. Aleksis Kiven patsas Helsingissä sijaitsee Rautatientorilla, kansallisteatterin edessä. Aleksis Kiven seura myöntää vuosittain Eskon-puumerkki mitalin henkilölle, joka on osoittanut Nummisuutarien Eskolle kuuluvia luonteenpiirteitä, kuten suomalaista sinnikkyyttä ja itsepäisyyttä. Suomalaisen kirjallisuuden seura myöntää kolmen vuoden välein (seuraavaksi 2016) palkinnon Aleksis Kiven rahastosta suomalaisille kirjailijoille.  

Tänä vuonna Aleksis Kiven syntymästä on kulunut 180 vuotta ja Uudenmaan Martat järjestivät juhlan kunniaksi leivontakilpailun Aleksis Kiven nimikkoleivoksesta. Kilpailussa etsitään makeaa leivosta, joka on tehty suomalaisista raaka-aineista ja sen valmistus onnistuu niin koti- kuin suurkeittiössä. Mielenkiinnolla jään odottelemaan kilpailun voittajaa ja minkälainen herkku, sieltä mahtaa tulla.

Aleksis Stenval syntyi Nurmijärvellä, Palojoen kylässä 10.10.1834. Hänen vanhempansa olivat isä räätäli Eerik Juhana Stenval ja äiti sepäntytär Annastiina (Anna Kristiina) Hamberg. Stenvalin perheeseen syntyi neljä poikaa, joista Aleksis oli nuorin sekä yksi tyttö, joka oli perheen nuorimmainen ja menehtyi 14-vuotiaana. Kivi aloitti koulunkäynnin 6-vuotiaana ja  7-vuotiaana hän kirjoitti ensimmäisen runonsa. Aleksis lähetettiin 12-vuotiaana Helsinkiin Carl Stockuksen alakouluun opiskelemaan ja siirtyessä yläkouluun opiskelut alkoivat tuottaa vaikeuksia ja hän jäi luokalle useamman kerran. Aleksis erosi koulusta ja alkoi opiskella yksityisesti. Aleksis asui varakkaan räätälimestari Palmqvistin perheen luona ja asuessaan siellä hän sai lainata teoksia perheen kirjastosta. Tuohon aikaan Aleksis alkoi kirjoittamaan ensimmäisiä näytelmiä ja runoja. Aleksis valmistuu yksityisesti ylioppilaaksi vuonna 1857 ja kirjautuu yliopistoon vuonna 1959. Opintojaan hän jatkoi ystävien tuella sekä rahoitti niitä lainaamalla. Aleksis ei koskaan valmistunut yliopistosta. 

Aleksis Kivi kirjoitti useita runoja, romaaneja sekä näytelmiä, joita hän joutui  julkaisemaan omakustanteisesti ja osa teoksista on julkaistu, vasta hänen kuoleman jälkeen. Kiven esikoistos oli Kullervo (1859) joka palkittiin Suomen kirjallisuuden seuran palkinnolla. Nummisuutarit näytelmän Kivi julkaisi omakustanteisesti ja Venäjän Tsaari myönsi teokselle Suomen ensimmäisen kirjallisen valtionpalkinnon. Kiven tunnetuin teos on Seitsemän Veljestä ja sitä on painettu Suomeksi noin 2 miljoonaa kappaletta ja teosta on käännetty noin 57 eri kielelle. 

Kivi asui pitkään Siuntion Fanjunkarissa, häntä 20 vuotta vanhemman Charlotta Lönnqvistin taloudessa ja tämä mahdollisti hänen kirjoittamisen. Asuessaan Siuntiossa Kivi kirjoitti mm. Seitsemän Veljestä romaanin sekä useita näytelmiä. Kivi kirjoitti pitkään Seitsemän Veljestä romaania 1860-luvulla ja tuohon aikaan elettiin Suomessa nälkävuosia, jonka myötä kulkutaudit levisivät ja Aleksis sairastui lavantautiin. Seitsemän Veljestä ilmestyi neljänä vihkona vuonna 1870 ja Aleksis murtui täysin August Ahlgvistin Tidning-lehteen kirjoittaman palautteen vuoksi. Kivi joutui Lapinlahden sairaalaan pakkohoitoon ja vuonna 1872 Aleksis siirretään veljensä Alperttin luokse hoitoon Tuusulaan. Aleksis Kivi kuoli 10 kuukautta myöhemmin 31.12.1872, hänen ollessaan vain 38 -vuotias. Aleksis Kivi haudattiin Tuusulaan. 

Aleksis Kivestä ei tiettävästi ole säilynyt yhtään valokuvaa, mutta hänelle on pystytetty patsaita mm. Helsingin kaupunginteatterin eteen ja hautamuistomerkki Tuusulan hautausmaalle sekä hänen mukaan on nimetty useilla paikkakunnilla katuja, puistoja ja kouluja. Aleksis Kivestä on julkaistu viisi postimerkkiä, juhlaraha ja Helsingissä on muistolaattoja Katajanokalla, Forumissa sekä Tapaninvainiossa. Aleksis Kivi -aiheisia museoita on, synnyinkoti Nurmijäven Palojoella, kuolinmökki Tuusulan Syvärannassa, Siuntion Fajunkarsin tupa Seurasaaren ulkoilualueella ja Uusi Fajunkars Siuntiossa. Aleksis Kiven  tarinoiden mukaan on myös nimetty urheilutapahtumia kuten Jukolan viesti ja Impivaaran juoksu, Venla-patsas, rakennuksia, astioita, makeisia, viinejä ja siidereitä.  

Aleksis Kiven syntymäkoti

Nurmijärven Palojoella sijaitsee Aleksis Kiven syntymäkoti, jonka hänen isä Erik Stenvall rakensi vuonna 1824 Palojoen kylän keskustaan. Aleksis Kivi asui mökissä perheensä kanssa ja vietti siellä lapsuutensa aina 12-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen hän muutti Helsinkiin opiskelemaan. Aleksis Kiven vanhempien kuoltua Stenvallien talo huutokaupattiin ja Aleksis olisi halunnut ostaa talon, mutta rahavaikeuksien vuoksi hän ei pystynyt. Talon osti Aleksiksen veli Emmanuel, joka joutui kuitenkin myymään sen myöhemmin. Talo restautoitiin kauppapuodiksi ja siihen avattiin Palojoen ensimmäinen kyläkauppa. Aleksis Kivi seura osti talon vuonna 1947 ja se entisöitiin alkuperäisen mukaiseksi ja vuonna 1951 se avattiin Aleksis Kiven museona. Vuodesta 1965 talo on kuulunut Nurmijärven kunnalle. 

Perusnäyttelyssä on esillä alkuperäisiä irtaimistoa sekä Aleksis Kivelle kuuluneita esineitä. Museossa on nähtävillä kaksi valokuvanäyttelyä "Eteläisessä Hämeessä" jossa, kuvia kirjailijan perheenjäsenistä sekä Palojoen maisemista ja esillä on kuvia kirjailijan perheestä sekä "terveisiä metsämaailmalta", kertoo mitä metsä ja sen eläimet merkitsivät Aleksis Kivelle. 

Lisätietoja: Aleksis Kiven synnyinkoti

Aleksis Kiven kuolinmökki 

Tuusulan Rantatiellä sijaitsee Syvälahden torppa, jonka omisti Aleksis Kiven veli Albert Stenvall. Kivi vietti viimeiset 10 kuukautta torpassa, veljensä huostassa. Albert sai Nurmijärven kunnalta viisi tynnyriä rukiita palkaksi veljensä hoitamisesta. Albert Stenvall ja hänen vaimonsa joutuivat väkivaltaisen ryöstömurhan uhreiksi ja menehtyivät Syvälahden torpassa joulukuussa 1913. Aleksis Kiven kuolinmökin omistaa Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunta ja museon toiminnasta vastaa Tuusulan kunta. 

Lisätietoja: Aleksis Kiven kuolinmökki

Fanjunkars

Aleksis Kivi asui Siuntiossa veljensä Juhani Stenvallin vuokraamalla maatilalla Purnuksessa 1857-1858 ja Kvarnbyn kartanossa 1860-1861. Charlotta Lönnqvist antoi Kivelle pysyvän kodin Fanjunkarsin torpasta 1864-1871, ja täällä Aleksis sai kirjoittaa rauhassa, Charlottan huolehtiessa toimeentulosta. Fanjunkarsin torppa sijaitsi Porkkalan alueella, joka kuului Neuvostoliittolaisten vuokra-alueeseen. Neiti Maria Le Bell laittoi torpan oveen venäjänkielisen lapun, missä hän pyysi, että rakennusta kohdeltaisiin hyvin, sillä siellä on asunut suomalainen kansankirjailija. Pyynnöstä huolimatta Neuvostoliittolaiset purkivat talon kivijalkaan asti ja sanoivat torpan olevan näköeste rajamaille. Fanjunkarsin uudelleen rakentaminen alkoi vuonna 2003 Fanjunkars-säätiön toimesta ja torppa rakennettiin samankaltaiseksi, kun se oli 1800-luvulla Aleksis Kiven asuessa siellä. 

Lisätietoja: Fanjunkars

Aleksis Kiven tupa

Fanjunkarsin mailla korkealla vuoren juurella sijaitsi "Alppila", joka oli jahtivouti Kareliuksen pieni mökki. Aleksis Kivi asui mökissä ja tuolloin hän kirjoitti Kullervo ja Nummisuutari näytelmiä. Mökki siirrettiin Helsingin Seurasaaren ulkoilmamuseoon vuonna 1913 ja se tuhoutui tulipalossa saman vuoden lokakuussa. Mökki rakennettiin uudelleen raunioiden päälle alkuperäisen oloiseksi. Mökissä on esillä irtaimistoa Aleksis Kiven synnyinkodista.  

Toscanaan ratsastusvaellukselle

Nyt se on vihdoinkin totta! Tänään toteutuu pitkäaikainen haaveeni päästä ratsastamaan Toscanan upeisiin maisemiin. Tapaamme ystäväni kanssa Roomassa ja sieltä seikkailemme usealla junalla, Sienan lähellä sijaitsevaan Berardengan ratsastuskeskukseen. Eräs ratsastustuttavani suositteli minulle  tuota paikkaa ja kehui hevosia, ruokia ja majoitusta. Odotukset ovat todella korkealla, sillä olen lukenut myös muita arvosteluita paikasta ja kaikki ovat olleet positiivisia. Olen nähnyt nähnyt paljon upeita kuvia tallista, hevosista, majoituksesta ja lähialueesta sekä sähköpostiviestittely omistajien kanssa on ollut oikein lupaavaa. 

Mielessäni nään jo upeat maisemat, sypressien reunustamat tiet, pienet rustiikkiset kylät, vanhat rakennukset kukkuloiden päällä ja silmän kantamattomiin kierteleviä viini- ja oliiviviljelmiä sekä unikko- ja auringonkukkapeltoja. Suussani voin jo maistaa ihanat italialaisen keittiön herkut sekä tietenkin Chiantin alueen mahtavat viinit. Chianti on Italian tunnetuinta punaviinia ja Chiantin viinialue sijaitsee Toscanassa, Sienan ja Firenzen kaupunkien välimaastossa. Alueella viiniä on viljelty 1200-luvulta lähtien Sangiovesen rypäleistä. 

Matkamme alkaa siis Rooman Fiumicinon lentokentältä, josta otamme junan Roman Termini asemalle, matkan kesto on noin puolisen tuntia. Roma Terminin asemalla vaihdamme Firenzen junaan ja tuo junamatka kestää noin 1,5 tuntia. Firenzen junaan varasimme etukäteen meno-paluuliput. Sen verran tiukka on junien vaihtoväli, että valitettavasti emme ehdi nauttia Firenzen upeasta kaupungista. Firenzestä otamme junan kohti Montevarchi-Terranuovaa ja tämä junamatka kestää noin puolisen tuntia. Meitä tullaan hakemaan Montevarchi-Terranuovan asemalta ja ajomatka tallille kestää noin puolisen tuntia. Mikäli olemme selviytyneet noista junamatkoista olemme ansainneet illalla lasilliset Chiantia! Saamme nauttia Toscanan maisemista ratsain kolmen päivän ajan ja sitten palaamme takaisin Roomaan, jossa ehdimme viettää muutamia tunteja ennen paluulentoa kotiin.

Sunnuntain sinappinen kirjolohi

Viikonloppuna on otettu rennosti ja nautittu hyvistä keleistä. Piipahdimme Papin kanssa Nyonissa syysmarkkinoilla eli Marché de Automme. Markkinat olivat oikein mukavat, kadut täyttyivät ihmisistä ja ulos oli tuotu useita pöytiä missä herkuteltiin paikallisilla herkuilla. Myös paikalliset yritykset tekivät kauppaa ulkona ja markkinoille oli saapunut useita myyjiä läheltä ja kaukaa. Upeat kojut olivat aseteltu näyttäviksi ja niissä myytiin vihanneksia, juustoa, viiniä, olutta ja muita herkkuja sekä käsitöitä ja paljon muuta.

Nyonin linnan luona oli samaan aikaan menossa viinijuhlat ja siellä sai 10 frangin hintaan ostaa lasin, jonka kanssa sai käydä maistamassa paikallisten tuottajien viinejä. Viinijuhlien teltassa upea soittokunta soitti musiikkia ja tunnelma oli täydellinen. Aurinkoisella kelillä Nyonin linnan terassilta oli upeat näkymät Alpeille. 

Lähdimme markkinoiden jälkeen Papin kanssa vielä patikoimaan St Cerguesta Jura-vuoren metsässä sijaitsevaan NotreDame d´Oujon luostarin raunioille. Reitin kesto oli noin 40 minuuttia ja autolta aloituspisteeseen kesti noin 20 minuuttia. Patikoimme loivaa ylämäkeä läpi lehmälaitumien, niittyjen sekä metsäreittejä pitkin. Keskellä metsää sijaitsevat luostarin rauniot olivat todella upea näky ja mahtava paikka evästauolle. Olimme ostaneet markkiniolta Foccaciaa ja Compte juustoa. 

Sunnuntaina kävin Rosan kanssa Grenolierin brocantessa eli kirpputorilla. Pienen kaupungin keskusta oli suljettu autoilta ja kadut olivat täynnä myyntipöytiä. Tunnelma oli todella rento ja tuli tunne että, suurin osa myyjistä on paikallisia, eikä kiertäviä antiikkikauppiaita. Olin iskenyt silmäni yhteen puukelkkaan ja harmittelin, kun näin erään miehen kantavan sitä pois. 

Sunnuntai-ilta on mukava päättää yhteiseen illalliseen ja tällä kertaa Bistrossa tarjolla on meidän perheen suurinta herkkua eli Sinappilohta. Lohen kanssa tarjoillaan kevyesti salaattia, joten jälkiruokana voi herkutella kaupasta hankittua ihanaa Creme Brûléeta. Tällä kertaa käytin lohen kastikkeessa oman maan rosmariinia, basilikan sijasta ja hyvää tuli näinkin.

Sinappilohi

500g lohifilee

Ripaus suolaa

0,5 tl pippurisekoitusta

1 rkl sitruunanmehua

Kastike:

2 rkl Dijon sinappia

2 dl kevyt ranskankermaa

1 basilikaruukku

0,5 tl pippurisekoitusta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. 
Laita lohi uunipellin päälle. 

Mausta se kevyesti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. 

Sekoita kastikkeen aineksen keskenään, 
kaada tasaisesti lohen päälle. 

Kypsennä noin 25 minuuttia, kunnes kala on kypsä.

Ratsastusviikonloppu Jura-vuorilla

Tätä hymyä ei ihan heti pyyhitä pois naamalta! Lähdin viime lauantaina ystäväni kanssa Ranskan puolen Jura-vuorille kahden päivän vaellusratsastukselle. Olimme pitkään puhuneet että, olisi kiva päästä nauttimaan Juran kauniista maisemista hevosen selästä käsin. Ystäväni ranskan kielen taito on huomattavasti parempi, kuin minun, joten järjestelyt jäivät hänen harteille. Hän oli tutkinut eri vaihtoehtoja Juran tallien suhteen ja hän osui todella kultasuoneen. Vietimme todella upean viikonlopun ratsailla ja kelit olivat myös meidän puolella, sillä saimme nauttia auringonpaisteesta ja lämpimistä päivistä. 

Ystäväni hoiti meidän varauksen, sillä täällä Ranskan puolella käytetään vielä sekkejä ja minä en omista sekkivihkoa!!! Uskomatonta mutta totta, että vielä 2000-luvulla luottokortin sijaan maassa on yleinen tapa käyttää sekkejä. Varausmaksun jälkeen saimme ranskan kielellä aikataulut ja ohjeet mitä on hyvä pakata mukaan. Hauskuutin itseäni käyttämällä Googlen-kääntäjää apuna  ranskan kielen tulkkauksessa ja sain hyvät naurut. Matkalle piti ottaa mukaan mm. sertifioitu pommi (kypärä), linkkuveitsi ja makuupussi. Mietin mielessäni että mihin ihmeeseen olen taas lupautunut... Mitä me linkkuveitsellä tehdään? Onko meillä telttamajoitus? Sen verran on ikää tullut että mielummin nukun sisällä ja lämpimässä, kuin eräolosuhteissa tai teltassa. Pakkaaminen oli haastavaa, sillä mukaan sai ottaa, vain yhden laukun ja tämän lisäksi makuupussin. Mukaan oli pakko pakata lämpöisiä vaatteita, sillä Jura vuoret ovat korkealla ja siellä on viieämpää, kuin meillä täällä alhaalla ja tottakai sateenpitäviä vaatteita, sillä täytyy pystyä ratsastamaan kelillä kuin kelillä.

Lauantai aamulla lähdimme ajamaan kohti La Frasnoisin kylää Jura vuoren toiselle puolelle. Olimme varanneet matkaan puolitoista tuntia ja pääsimme lähtemään ajoissa. Lauantaina kuitenkin Sveitsin puolella Juraa järjestettiin Désalpe, jossa lehmät ohjattiin laitumilta alas ja tietenkin lähtömme osui juuri  siihen aikaan kun tapahtuma oli alkamassa. Tämän vuosi jouduimme ajamaan kiertoteitä ja nuo Juran kapeat serpentiinitiet oliva kovin ruuhkaiset aina St Cerguen kylään asti, missä tuota tapahtumaa vietetään. Olimme siis jumissa auton kanssa ja myöhästyimme puolisen tuntia tapaamisajankohdasta. Hieman nolotti, kun koko ryhmä oli meitä odottanut ja taas kerran suomalaiset tekevät näyttävän ensivaikutelman. 

Kiireesti vaihdoimme kengät ja haimme hevoset tarhasta ja aloimme laittamaan hevosia kuntoon. Minä sain ratsukseni suloisen pienen Camargue hevosen, jonka nimeksi osottautui La Nationale Sept eli valtatie 7, joka on Ranskan oma Route 66. Valtatie 7 on noin 600 km pitkä ja se lähtee Pariisista ja kiemurtelee aina Italian rajalle sijaitsevaan Mentonin pikkukaupunkiin asti. Hevosilla oli käytössä lännensatulat, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus, joten satulointi oli  hieman haasteellista. Onnistuin kuitenkin pienellä avustuksella ja suitsien lisäksi hevosilla oli riimut päässä ja naru piti kieputtaa kaulalle nättiin solmuun. Meidän ryhmässä oli yhteensä 9 ratsastajaa, joista 2 englantilaista, 1 sveitsiläinen ja loput neljä olivat ranskalaisia sekä oppaamme oli tallin omistaja Didier Méjard. Saatuamme hevoset kuntoon kävimme yhdessä kartalta läpi päivän reitin ja sitten lähdimme matkaan. 

Talli sijaitsee Juran kansallispuistossa Ranskan puolella ja alueella on neljä järveä. Matkasimme järven viertä kaunista metsäpolkua ja välillä eteemme aukeni peltoja silmänkantamattomiin ja niiden takaa heijastui kauniit Jura-vuoret. Välillä ohitimme ihania pieniä ranskalaisia kyliä, joiden talot olivat upeita vanhoja rakennuksia ja niiden pihat olivat hyvin hoidettuja. Matkasimme suurimmaksi osin kävellen, välillä ravaten ja muutamia laukkapätkiä. Menomme oli reipasta ja oppaamme Didier, ei juuri taakseen katsellut, kun askelajit vaihtuivat nopeampaan tai hitaammaksi. Hevoset olivat todella rauhallisia ja maastovarmoja, eikä kukaan niistä poukkoillut, vaikka autot tulivat lujaa ohitse tai lehmät juoksivat omassa aitauksessaan meidän perässä. Minua hieman jännitti pitkät ravipätkät asfaltilla, mutta hevoset eivät olleet moksiskaan siitä. 

Didierillä oli mukana riimunnarun päässä yksi varahevonen, joka ajoittain juoksi itsekseen meidän mukana. Kuljimme läpi useiden niittyjen ja peltojen sekä usean portin läpi ja välillä jouduimme hieman muuttamaan reittiä eteentulevien esteiden vuoksi, alkuperäisen suunnitelman sijasta. Minulla oli reipas hevonen, joten olin paalupaikalla ja sain nauttia ihania reippaita laukkapätkiä. 

Noin kolmen tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme St. Laurentin kylään lounaalle. Jätimme hevoset ravintolan takapihalla ja löysäsimme hieman satuloita. Rankan ratsastuksen jälkeen nautimme aperot ja siirryimme syömään upeaa lounasta. Alkupalaksi oli aivan törkeän hyvää purjosipuli piirasta ja sen päälle porsasta ja riisiä, juustoja sekä vielä jälkiruoaksi suklaa kakkua. Ruoat olivat aivan mahtavia ja olin aivan täynnä ja ajatuskin ratsaille noususta pelotti. Sulattelimme vain pienen hetken ja jatkoimme matkaa. 

Lounaan jälkeen ratsastimme vielä noin kolmisen tuntia ja saavuimme majapaikkaamme. Hevoset jätimme yöksi hostellin pihaan tehtyyn sähköaitaukseen. Hostelli oli siisti ja majoituimme 3-4 hengen huoneisiin. 

Söimme illallista ja ruoat olivat taas aivan mahtavia. Istuimme hetken iltaa ja minä sain kunnon ranskan kielen kielikylpytuokion. Ilokseni ymmärsin kuitenkin paljon, vaikka en pystynytkään tuottamaan yhtään puhetta. Illan aikana sain kuulla useita upeita tarinoita hevosista, paikallisista, Juran alueesta sekä Ranskasta, joita en olisi koskaan kuullut ilman tätä upeata reissua. Aikaisin nukkumaan ja valmistautumaan seuraavan päivän ratsastukseen. 

Päivä alkoi maittavalla aamiaisella ja sitten oli vuorossa tavaroiden pakkaaminen ja hevosien harjaus. Ennen ratsaille nousua katsoimme reitin kartasta ja luvassa oli jännittävä päivä, johon kuului mm. ratsastus pimeässä tunnelissa, joka on aikoinaan ollut junarata ja vesiputouksella käynti. 

Maisemat olivat aivan huikeita ja ylitimme muutamia siltoja ja ratsastimme joen viertä sekä ihanien kylien läpi. Kävimme joessa kahlaamassa ja tämän jälkeen ratsastimme pimeään tunneliin taskulamppujen valossa. Tunneliosuus oli todella jännä, sillä se oli noin 180 metriä pitkä ja siellä ei todellakaan nähnyt juuri mitään. Hevoset menivät tunnelin läpi muitta mutkitta, vain minun rakas ponini hieman sähikähti takana tulevien taskulamppujen valoja. Huikea kokemus! 

Saavuimme lounaspaikalle lähelle upeita vesiputouksia ja jätimme hevoset lounaan ajaksi lepäämään hostellin pihalle ja saimme taas aivan mahtavan lounaan. Tänään osasin syödä vähän maltillisemmin ja tarjosin herkkupaloja Didierin ihanalle koiralle, joka on koko reissun ajan seurannut meitä ja vahtinut että kaikki hepat pääsevät hyvin ongelmitta kiperistä tilanteista. Lounaan jälkeen kävelimme katsomaan upeita vesiputouksia jotka ovat muotoutuneet vuosien saatossa. Jura-vuoret ovat todella jura-kaudelta ja siellä on aikanaan ollut dinosauruksia. 

Lähdimme lounaspaikalta viimeiselle etapille ja meillä oli vielä noin kolmisen tuntia ratsastusta jäljellä. Nautin täysin siemauksin maisemista ja aurinkoisesta kelistä, sillä minun poni oli niin helppo, ettei tarvinnut muuta kuin matkustaa. 

Matkan ainoa harmitus oli metsäreitti, joka oli todella haastava sillä se oli  märkä ja mutainen. Reitin varrelle oli kaatunut puita ja jouduimme kiertämään niitä ja tämän vuoksi menimme aika hurjistakin paikoista, joista en ehkä olisi suoriutunut toisella hevosella. Nämä kaikki hevoset suoriutuivat hyvin näistä tilanteista, mutta me ratsastajat olimme hieman väsyneitä ja yllättyneitä. Didier jatkoi matkaa eikä pysähdellyt, joten mekin tulimme reipasta vauhtia perässä. Hän ehkä ajatteli että parempi jatkaa matkaa verkkaaseen tahtiin, ettei ratsastajille tule pupu pöksyyn. 

Suoriuduimme kaikki loppuen lopuksi hyvin ja loppumatka oli onneksi kaunista katseltavaa. Tallilla hoidimme hevoset ja hyvästelimme ne sekä muut ratsastajat ja Didierin. 

Olen aivan sanaton, sillä reissu oli kerrassaan upea. Kahden päivän aikana ratsastimme noin 12 tuntia, matkasimme noin 60 kilometriä, näimme aivan upeita maisemia ja sain uusia kokemuksia kuten, ratsastaminen pimeässä tunnelissa sekä unohtamatta hyvää ruokaa ja hauskaa matkaseuraa. 

Taisin myös vähän ihastua Camargue-hevosiin ja olisin voinut napata "valtatie 7" mukaani. Täytyy pistää harkintaan, jos vaikka lähtisi kokeilemaan Camargue-vaellusta Provencen ihaniin maisemiin... Suoriuduin reissusta hyvin, ilman suurempia kolotuksia ja hankaumia, liekö syy hyväksi havaitussa sukkahousu / talkki yhdistelmässä vai lännensatulassa? Olen aikaisemmin tehnyt viikonmittaisia vaelluksia Unkarissa ja Andalusiassa ja yksi näiden reissujen suola on upeat tarinat ja tutustuminen uusiin paikkoihin ja paikallisiin tapoihin sekä kulttuuriin, mihin ei tavallisilla turistimatkoilla törmää.

Didierin paikka on todella suosittu ja hänellä on varauskirja täynnä pitkäksi aikaa. Didi tekee erilaisia vaelluksia ympäri vuoden viikolla sekä viikonloppuisin sekä. Didillä on noin 15 hevosta, joista osa on Camarguehevosia sekä osa Fjordeja eli vuonohevosia. Didi kouluttaa nuoret hevosensa itse ja käsittelee niitä hyvin sekä pitää niistä hyvää huolta. Voin todellakin suositella paikkaa lämpimästi vaellusratsastamiseen, mutta en suosittele vaellusta heikkohermoisille tai huonokuntoisille.

Lisätietoja: Ecurie des 4 lacs

Martan matkassa löytyy nyt myös Facebookista!