Hävikkiviikko

Suomessa on vietetty viime viikolla (8-14.9.2014) valtakunnallista hävikkiviikkoa ja viikon tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon Suomessa heitetään ruokaa roskiin. Harmikseni en ehtinyt startata tähän Suomen hävikkiviikkoon mukaan, mutta aion aloittaa oman hävikkiviikon maanantaina. Olkoon se sitten Sveitsin hävikkiviikko ja toki haastan mukaan kaikki ne, jotka eivät viime viikolla osallistuneet sekä tietenkin kaikki täällä Sveitsisä! Olen aikaisemmin kirjoittanut postauksen Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!, jossa olen käsitellyt ruokahävikki aihetta sekä ideoita ruoantähteiden uusiokäyttöön. Huomatessani tämän Suomessa vietettävän hävikkiviikon, kävin tutustumassa Kuluttajaliiton sekä Saa Syödä! sivuihin ja löysin sieltä uusia hyviä vinkkejä ruokahävikin hallintaan. 

Ruokahävikillä tarkoitetaan ruokaa, joka on aluksi ollut syömäkelpoista, mutta syystä tai toisesta se päätyy roskikseen tai biojätteeseen. (Saa Syödä!) Tieto lisää tuskaa ja kun luin seuraavia faktoja ruokahävikistä, niin päätin että pakko on ottaa itseä niskasta kiinni ja yrittää taistella ruokahävikkiä vastaan. Faktat perustuvat maa-ja elintarviketeollisuuden tutkimuskeskuksen vuonna 2013 ruokahävikki tutkimukseen sekä Saa Syödä! -hankkeen internet-sivuihin.

Faktaa ja lukuja ruokahävikistä

Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa eli 125 euron edestä ruokaa roskiin vuodessa. Määrä vastaa noin kuutta prosenttia kaikesta kuluttajien ostamasta ruoasta (MTT:n Ruokahävikkitutkimus 2013).

Yhteensä laskettuna suomalaiset kotitaloudet heittävät ruokaa hukkaan vuosittain 500 miljoonan euron arvosta (Lähde: www.saasyoda.fi).

Suomalaisten keittiöissä pilaantuu eniten vihanneksia ja juureksia, noin 22 miljoonaa kiloa vuodessa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Suomalaiset heittävät pois vuosittain 21 miljoonaa kiloa itse valmistamaansa ruokaa. Yleisin syy on se, että ruokaa valmistettiin liikaa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ruokahävikkitutkimuksen (2013) mukaan pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin noin 25 miljoonaa kiloa ruokaa vuodessa. Pääkaupunkiseudulla heitetään roskiin jopa kokonaan avaamattomia elintarvikepakkauksia. Pääkaupunkiseudulla avaamattomien ruokapakkausten osuus kotitalouksien kaatopaikalle päätyvistä elintarvikkeista on 15 prosenttia.

Koko ravitsemusalan (kotitaloudet, teollisuus, kauppa ja ravitsemispalvelut) yhteenlaskettu ruokahävikki on noin 335–460 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 10–15 prosenttia kulutetusta ruoasta. (MTT)

Eniten ruokaa menee hukkaan kotitalouksissa, noin puolet enemmän kuin esimerkiksi kaupoissa. (Lähde: www.saasyoda.fi)

Noin viidennes kaikesta ravintolaruoasta päätyy Suomessa jätteeksi (MTT).

Maailmanlaajuisesti ruokaa menee tuotanto- ja kulutusketjun eri vaiheissa hukkaan vuosittain yhteensä 1300 miljoonaa tonnia, joka vastaa noin 25–30 prosenttia kaikesta maapallolla tuotetusta ruoasta. On arvioitu, että tällä määrällä voitaisiin ruokkia jopa kaksi miljardia ihmistä lisää. (FAO)

Nyt kaikki mukaan talkoisiin!

Alla on muutamia vinkkejä, joiden avulla sinä voit vähentää omaa ruokahävikkiäsi. Saa syödä! -hanke kokeili hauskan kuuloista herkkupesä-ideaa yhdessä talonyhtiössä, miksei tätä ei voisi toteuttaa vaikka kavereiden kesken tai työpaikalla. Työpaikalla tunnetusti kaikki herkut, jopa vähän kuivahtaneet tai venhentuneetkin menevät hyvin kaupaksi.

Kurkistus jääkaappiin

Ruokahävikin välttämiseksi kannattaa ensin tutustua jääkaapin sisältöön ja katsoa tuotteet, joiden viimeiset käyttöpäivät lähestyvät. Suunnittele ruokalista ja kauppareissu etukäteen, hyödyntämällä samalla pian vanhevia tuotteita. Pakastaminen antaa raaka-aineiden käytölle lisää aikaa, joten pakasta ajoissa ylimääräiset yrtit ruukuista, leivät tai lihat ja juurekset. Voit myös pakastaa jääpalarasioihin ylijääneen kastikkeen sekä maustepurkkien jämät ja käyttää niitä myöhemmin kastikepohjana. Pidä jääkaappi ja kuiva-ainekaappi järjestyksessä ja tarkasta ne viikottain. Laita etummaiseksi tuotteet, jotka vanhenevat ensin ja avaa uusi paketti, vasta kun edellinen on käytetty loppuun. Säilytä ruokia läpinäkyvissä rasioissa, niin näet helposti mitä jääkaappi sisältää ja voiko ruokia hyödyntää seuraavilla aterioilla. 

Evira eli Elintarviketurvallisuusvirasto määritelmän mukaan Parasta ennen- merkintä tarkoittaa elintarvikkeen vähimmäissäilyvyysaikaa, eli kyseiseen päivämäärään asti elintarvike säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet. Tätä päivämäärää käytetään yleensä pitkään säilyvissä elintarvikkeissa, kuten mausteet, kahvi, jauhot ja sillä viitataan tuotteen laadullisiin ominaisuuksiin. Päiväyksen jälkeen aromit ja maku saattavat heikentyä, mutta tuote on usein vielä käyttökelpoinen.

Viimeinen käyttöpäivä- merkintä tarkoittaa sitä päivää, milloin valmistaja on tarkoittanut tuotteen viimeistään käytettäväksi. Viimeistä käyttöpäivää käytetään nopeasti pilaantuvissa tuotteissa, tuoretuotteissa kuten liha tai kala. Viimeinen käyttöpäivä liittyy elintarvikkeen turvallisuuteen ja tarkoittaa todella tuotteen viimeistä käyttöpäivää.

Ruokaostoksilla

Ruokahävikki ei ole yksin kotitalouksien ongelma, vaan sama ongelma on myös kauppiailla. Moni valitsee kaupassa vähän raakoja hedelmiä ja vihanneksia  kypsien sijaan, jonka vuoksi kauppias joutuu heittämään kypsemmät yksilöt pois. Ruokalistan etukäteissuunnittelulla välttyy useilta heräteostoksilta, mutta toisaalta voisi olla järkevää ostaa kaupasta viimeisen käyttöpäivän vuoksi alennettuja tuotteita ja saada niistä piristystä omiin ruokalistoihin. Yksi kokeilemisen arvoinen vinkki, on ottaa kuva jääkaapista ennen kauppaan lähtöä, niin muistat varmasti mitä jääkaapissa oli jo ennestään. Toinen hyvä neuvo on että ostat vain niitä tuotteita, mitä arvelet että ehdit käyttää ennen niiden pilaantumista. Ruokaa voi pilata myös säilyttämällä niitä väärissä lämpötiloissa. Kaupassakäynnin jälkeen tuotteet tulisi saada nopeasti kylmään, eikä jättää niitä autoon tai seisottaa pitkään huoneenlämmössä. Moni ei ehkä ajattele, kuinka paljon ruoan hukkaan heittäminen vie rahaa ja kuinka se rasittaa luontoa. 

Ruoanlaitto

Olen jo aikaisemmin peräänkuuluttanut vinkkejä, miten ruoantähteitä tai ruoka-aineita voi vielä hyötykäyttää sen sijaan, että ne heitetään roskikseen. Kuluttajaliiton sivuston myötä löysin vielä muutamia hyviä ideoita sekä kivan Facebook-ryhmän Hävikistä herkuiksi, missä ruokabloggaajat loihtivat herkkuja ylimääräisistä raaka-aineista. Meillä käy valitettavan usein niin, että riisiä ja pastaa keitetään kerralla koko kylälle. Osittain tuo lisukkeiden suuri valmistusmäärä johtuu varmaan siitä, että en säilytä raaka-aineita niiden omissa paketeissa, joista selviää suositeltavat annosmäärät, vaan ilmatiiviissä säilytyspurkeissa. Täytyykin seuraavista paketeistä säästää nuo annosohjeet ja teipata säilytyspurkkien kylkeen tai laittaa kuiva-ainekaapin oven sisäpuolelle lista annosmääristä sekä parasta ennen päiväyksistä. Annoskokoja esim. keittämätön pasta 50g / henkilö ja keittämätön riisi 75g / henkilö. Hyödynnä perjantai-pizzassa kaikki viikon aikana ylijääneet elintarvikkeet, kasvikset ja juustot. 

Marttojen ruokaa tähteistä vinkkejä, Saa Syödä! annoslaskuri ja reseptihaku

Noutopöydät ja ruokailu kodin ulkopuolella

Kotitalouksein ja kaupan lisäksi suuri osa ruokahävikistä tapahtuu ravintoloissa. Ravintoloiden on usein vaikea arvioida ruoan menekkiä ja mikäli isompi ryhmä on poissa ruokailusta, olisi siitä hyvä ilmoittaa työpaikan ja koulujen keittiöihin. Ilmoituksen myötä keittiöt pystyvät paremmin varautumaan ruokailijamäärien muutoksiin ja huomioimaan sen omissa raaka-ainehankinnoissa. Jotkut   työpaikkaruokalat myyvät päivän lounasta kotiin vietäväksi ja minimoivat tällä tavalla hävikin syntymistä. Ostamalla näitä annoksia, helpotat omaa arkeasi ja sinulla ei mene aikaa ruoan valmistamiseen. 

Seisovat pöydät ja Buffetit ovat ruokailijoille suuria ansoja, usein tulee otettua "vähän jokaista" tai "syödään koko rahan edestä" ja valitettavan usein käy niin, ettei kaikkea jakseta syödä ja ylimääräinen ruoka lentää roskiin. Itselleni käy usein niin, että syön enemmän silmilläni ja ottamani annoskoot ovat suurempia, kuin jaksan syödä. Aionkin jatkossa panostaa siihen, että otan ruokaa vain sen verran, kuin jaksan syödä ja otan mielummin ruokaa lisää, mikäli annoksen jälkeen jää vielä nälkä. Ravintoloiden annoskoot ovat useimmiten minulle lian suuria ja tämän vuoksi pyydänkin aina annoksen loput "dogibägiin" eli kotiinvietäväksi. Toki voisin kysyä pienempiä annoksia tai yrittää jo tilatessa muistaa, että annoksen voi jakaa perheen ja ystävien kanssa.

Hävikkilomake

Kuluttajaliiton sivuilta löysin Hävikkilomakkeen johon kirjataan hävikkiviikon ajan poisheitettävät raaka-aineet ja ruoat, syy miksi ne heitettiin roskiin sekä rahamäärä mikä meni hukkaan. Olen joskus itse suutuspäissäni kirjannut ylös roskiin heitettyä ruokaa ja jättänänyt listan vaivihkaa kotona näkyville ns. pienenä vihjeenä. Tuolloin en kirjannut hukkaan heitettyjä rahasummia ylös, joten nyt täytyy  kokeilla tehoaako niiden ylös kirjaaminen enemmän tuohon meidän perheen jääkaappikäyttäytymiseen. 

Alla malli Kuluttajaliiton lomakkeesta, johon kirjataan päivittäin roskiin heitetyt ruoat, syy miksi heitettiin sekä ruokia vastaava rahasumma. 

"Esim: banaani - ylikypsä; keitonloppu kattilassa – kukaan ei jaksanut syödä; jogurttipurkki – unohtunut jääkaapin pohjalle. Syiden kirjaaminen saa myös huomaamaan turhaa poisheittämistä."

Lue lisää: 

Ruokahaaste, taistelu ruokahävikkiä vastaan
Hävikkiviikon saldo... 
Ruokahävikki kuriin ja tähteistä ruokaa!

Sveitsiläinen ajokortti

Vuosi tullut täyteen asumista Sveitsissä ja pitäisi vaihtaa Suomalainen ajokortti Sveitsiläiseen. Kauhistuttaa jo ajatuskin, mitä kaikkea se pitää sisällään eli mitä tehdä? Mitä tarvitaan? Minne mennä? Meillä kun ei ole käytössä relocation-palveluita, niin kaikki täytyy selvittää itse. Luonnollisesti tälläisissä tilanteissa tulee ensiksi mieleen kääntyä maan Suomen suurlähetystön puoleen ja etsiä tietoa heidän kautta. Kävin Suomen Sveitsin suurlähetystön nettisivuilla etsimässä neuvoa ja siellä ajokortista mainittiin vain, että "Suomalaisella ajokortilla voi ajaa maassa 12 kuukautta ja tämän jälkeen kotti tulee vaihtaa Sveitsiläiseen", tekstin lisäksi siellä oli linkki saksankieliselle sivustolle. Ei paljoa auta!

Kortinvaihto on vaivannut minua jo pitkään ja olen aina vain lykännyt sitä, siitä syystä että, pelkään ettei kukaan virkailija puhu englantia. Onneksi ystäväni oli samassa tilanteessa ja päätimme ryhtyä ajokortin vaihtorumbaan yhdessä. Molemmat olimme kuulleet, että ajokortin vaihtamista varten täytyy käydä näöntarkastuksessa, hankkia passikuvat sekä lomake mihin on täytetty henkilötiedot. Olin varautunut ja olin ottanut mukaan passin ja  B-permitin eli oleskeluluvan. Minulla ei ollut mitään tietoa siitä, mistä tuollaisen henkilötietolomakkeen saa, joten luotin siihen, että optikolla olisi lomakkeita, sillä näkötestin tulokset kirjataan siihen. Matkalla optikolle otimme passikuvat automaatissa ja samalla jäimme miettimään pitääkö ne olla musta/valko vai värillisiä kuvia? Otimme värikuvat ja menimme näöntarkastukseen. 

Näöntarkastus ei kauaa kestänyt ja olin huojentunut, kun läpäisin sen. Täytimme henkilötiedot lomakkeeseen ja jäimme miettimään yhtä kohtaa, missä pyydettiin todiste asuinpaikastamme. Päättelimme että emme sitä tarvitse, sillä B-permitissä lukee nykyinen osoite ja mikäli osoite vaihtuu, täytyy oleskelulupa käydä päivittämässä uuden asuinpaikan kunnanvirastossa. Optikolla saimme tietää, että meidän tulee mennä tuon lomakkeen kanssa "katsastuskonttorille" Services des automobiles et de la navigation, jossa hoidetaan ajokortin uusiminen. Hämmästelin hiukan, sillä olin kuvitellut että kortinvaihto tehdään poliisiasemalla. Onneksi ystäväni tiesi missä Nyonin katsastusasema sijaitsi ja lähdimme innoissamme vaihtamaan korttia. 

Minulla kävi hyvä tuuri, kun asioin ystävällisen virkailijan kanssa, joka osasi myös Englantia. Annoin hänelle kaikki dokumentit tarkastettavaksi ja ilmeni että lomake oli puutteellinen sekä ajokortistani ei ilmene kortin myöntämispäivä. Lomakkeessa olisi todellakin pitänyt olla asuinpaikan kunnantalon leima, todisteena siitä, että asun ilmoittamassani osoitteessa. Toinen puute oli, että ajokortissani ei ole myöntämispäivää ja siihen minun tulee hankkia dokumentti Suomesta, mistä ilmenee tuo kortin myöntämispäivä. Ajokorttini on uusittu 90-luvun lopulla ja tuohon aikaan myönnettiin isohkoja muovisia kortteja, jotka pian korvattiin pienemmällä versiolla. Voi pettymysten pettymys!

Lähdimme kunnantalolle hakemaan leimaa lomakkeeseen ja meidän tuurilla virasto oli kiinni. Ei auta, täytyy hakea leima myöhemmin kunnantalolta. Aloin selvitellä mistä saan tuon tiedon, milloin ajokortti on minulle myönnetty. Otin yhteyttä entisen asuinpaikkani poliisiin Suomessa ja sieltä sain tietää että ilmoituksen ajokortin myöntämispäivästä saa Trafilta. Laitoin viestiä Trafille ja he vastasivat, että eivät lähetä ilmoitusta sähköpostilla vaan ilmoitus täytyy tilata  Trafin verkkosivujen kautta. Ilmoitus on maksullinen ja se maksaa 15 € verkkomaksuna ja postiennakolla 20,60 € (2014). 

Trafin ilmoituksen tulo kesti neljä arkipäivää eli melko nopeeta toimintaa. Sitten lähdin uudella onnella Nyonin katsastuskonttorille. Onnekseni sain saman virkailijan kuin viimeksi ja tällä kertaa kaikki paperit olivat kunnossa. Virkailija otti minulta pois Suomalaisen ajokorttini, joka lähetetään Suomeen asuinpaikkani poliisilaitokselle, josta saan sen takaisin muuttaessani Suomeen. Virkailija oli todella ystävällinen ja ensimmäistä kertaa sain täällä Sveitsissä oloaikanani kunnon palvelua, kielellä jota ymmärsin ja hän myös neuvoi minulle muitakin asioita, liittyen mopon rekisteröintiin, lasten ajokortteihin mopo/auto sekä hän printtasi minulle listan autokouluista, joissa opetetaan englanniksi. (tämä tarina on sitten aivan oma lukunsa ja siitä joskus myöhemmin...) Ystävällinen virkailija kysyi minulta tarvitseeko minun mennä Ranskan puolelle lähipäivinä, sillä siellä en voi ajaa ilman korttia ja tällä Sveitsin puolella se onnistuu, kun kerron että uusi ajokorttini on työn alla. Kerroin virkailijalle että,  minun täytyisi parin päivän päästä ajamaan Ranskan puolelle, niin hän lupautui  laittamaan ajokortin saman päivän aikana eteenpäin, joten se tulisi minulle jo seuraavana päivänä postin mukana. 

Ajokortin vaihto on siis helppoa kuin heinänteko, kunhan vaan tietää mitä tehdä? minne mennä? mitä papereita tarvitaan? Ohessa ohjeet miten Vaudin kantonissa ajokortin vaihto sujuu.

Sveitsiläisen ajokortin hakeminen

- hanki lomake 220 katsastuskottorilta, optikolta, autokoulusta

  Demande de permis d'élève conducteur ou de permis de conduire

- käy näöntarkastuksessa

- hae lomakkeeseen 220 leima todisteeksi asuinpaikastasi, Mairiesta 

- tarvittavat dokumentit: 
  lomake 220, passikuva, oleskelulupa, nykyinen ajokortti 

- vie paperit katsastuskonttorille (Nyon, Lausanne, Aigle, Yverdon les Bains

(Lausannen poliisilaitos myöntää uuden ajokortin odottaessa) 

Jeûne genevois Geneven paastopäivä

Tänään lapsilla on koulusta vapaapäivä, sillä Genevessä vietetään pyhäpäivää Jeûne genevois. Pyhäpäivä on uskonnollinen ja sen nimessä oleva Jeûne tarkoittaa paastoa eikä nuorta = Jeune, vaikka molemmat sanat lausutaan samalla tavalla. Meidän perheessä kuitenkaan kaikki eivät ole vapaalla, vaan Papilla on normaali työpäivä. Papin työpaikka on eri kantonissa, Vaudissa, jossa samaa pyhäpäivää vietetään syyskuun kolmantena maanantaina, jolloin taas lapsilla on normaali koulupäivä. Hassulta kuullostaa, mutta näin ne jotkut juhlapyhät täällä Sveitsissä menee.

Sveitsissä on vain muutamia pyhäpäiviä, jotka ovat kansallisia ja niitä vietetään jokaisessa kantonissa samaan aikaan ja useat pyhäpäivät ovat alueellisia eli katonikohtaisia. Jeûne Fédéral eli kansallinen paastopäivä on hyvä esimerkki siitä, kuinka samaa juhlapäivää vietetään eri aikaan, eri kantoneissa. Geneven kantonissa pastopäivää eli Jeûne genevois vietetään syyskuun ensimmäisen sunnuntain jälkeisenä torstaina (vuonna 2014 11.9). Jeûne genevois, on siis Geneven kantonin oma pyhäpäivä, jolloin virastot, koulut, kaupat, muut yritykset ja useimmat ravintolat ovat suljettu. Useissa kantoeissa paastopäivää eli Jeûne Fédéralia vietetään syyskuun kolmantena sunnuntaina ja muutamissa kantoneissa Bern, Neuchâtel ja Vaud, paastopäivää eli Bettagsmontagia vietetään syyskuun kolmantena maanantaina, joka on pyhäpäivä näissä kantoneissa.

Jeûne Fédéral on ollut vastaavanlainen pyhäpäivä Sveitsissä kuten, pitkäperjantai pääsiäispäivä tai joulupäivä. Juhlapyhä on uskonnollinen ja aikoinaan kyseisenä päivänä joissain kantoneissa kiellettiin urheilu- ja tanssitapahtumat sekä museot olivat kiinni ja päivä omistetiin paastoamiselle. Tänä päivänä museot ovat auki ja muutamat ravintolat mainostavat Genevessä, Jeûne genevois menuja. 

Sveitsissä niin kutsuttua kiitospäivää Bettag tai Jeûne genevois on vietetty jo keskiajalta asti ja juhlapäivän alkuperästä on erilaisia tarinoita. Sanotaan että 1560-luvulla Genevessä paastottiin ja vietettiin muistopäivää Ranskan Lyonin protestantteihin kohdistuneiden vainojen ja joukkomurhien vuoksi sekä myöhemmin Pariisissa vuonna 1572 tapahtuneiden Pyhän Bartolomeuksen päivän verilöylyjen vuoksi. Sveitsin liittovaltion määräyksestä kiitospäivää vietettiin ensimmäisen kerran syyskuussa 1797 ja vuonna 1832 päätettiin että kiitospäivää vietetään syyskuun kolmantena sunnuntaina ja Genevessä  Jeûne genevois vahvistettiin omaksi pyhäpäiväksi.  Vuosina 1869-1965 Jeûne genevois päivä on ollut Genevessä epävirallinen juhlapäivä ja vuonna 8.1.1966 päivästä tuli virallinen pyhäpäivä, jota vietetään syyskuun ensimmäisen sunnuntain jälkeisenä torstaina. 
  
Pastopäivinä pidättäydyttiin lihasta ja Genevessä Jeûne genevois- päivän ruokaperinteisiin kuuluu jälkiruokana luumupiirakka eli "tarte aux pruneaux". Luumupiirakan perinteen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta pyhäpäivän aikaan luumusato on parhaimmillaan. Sanotaan että naiset keittivät luumut ja valmistivat piirakan edellisenä päivänä ja tämän vuoksi he pystyivät myös rukoilemaan paastopäivänä. 

Yllätys, yllätys, Bistrossa kokeillaan tänään Jeûne genevois- luumutortuntekoa! 
Löysin postausta tehdessä reseptin tähän herkullisen näköiseen torttuun 
joten perinteitä kunnioittan sitä täytyy kokeilla ja maistaa!

(ohjeet sujuvasti käännetty ;) Englannin kielestä)

Tarte aux pruneaux

20x25 cm vuoka

Piirakan taikina:

75g jauhettua mantelia

50 g sokeria

75g voita, huoneenlämpöistä

hyppysellinen suolaa

1 tl kanelia

1 muna

200g jauhoja

Täyte:

n. 3 rkl jauhettua mantelia

1 tl kanelia

400g kivettömiää luumuja

(leikkaa kahtia)

ripottele pinnalle sokeria ja kanelia

Kuumenna uuni 180 asteeseen

Sekoita voi ja sokeri kuohkeaksi

Lisää mantelijauhe, suola sekä kaneli ja sekoita hyvin

Lisää muna

Lisää jauhot ja sekoita tasaisesti

Laita taikina kylmään 15 minuutiksi

Kauli taikia ohueksi ja asettele se voideltuun piirakkavuokaan

Tee taikinaan muutamia reikiä haarukalla

Sekoita jauhettu manteli ja kaneli

Kaada seos taikinan päälle

Lisää luumun puolikkaat seoksen päälle

Ripottele pinnalle sokeria ja kanelia

Koristele mantelilastuilla

Laita uuniin ja anna paistua 30 minuuttia

Anna piiraan jäähtyä ja tarjoa jäätelön kanssa!

New Yorkin värikäs ja vilkas Chinatown

Chinatown oli minulle yksi New Yorkin MUST-kohteista, ajattelin että, jos minulla ei ole koskaan mahdollisuutta päästä käymään Kiinassa, niin ainakin olen nähnyt sen pienoismallin. Suurimmaksi osaksi katselimme Chinatownia Hop In, Hop Out- bussista, mutta teimme sinne myös pikavisiitin. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja joka puolella oli tekstiä Kiinan kielellä sekä ympärillä lukuisia valomainoksia. Kadut olivat täynnä erilaisia myyntikojuja ja kauppoja, ravintoloita sekä lukuisia pieniä ruokakauppoja.

Canal Streetillä oli vieri vieressä turistikauppoja sekä edulliseen hintaan tuontitavaroita, matkalaukkuja, kopiovaatteita ym. sälää. Piipahdin muutamisssa myymälöissä etsimässä yhtä mieleistä hattua, jonka olin aikaisemmin nähnyt katukauppiaan myyvän, aina kun poistuin kaupasta henkilökunta huusi perääni alennettuja hintoja tuotteista, joita olin ohimennessä katsonut. Mietin mielessäni, jääkö noille kauppiaille mitään tuottoa noista tavaroista? ja minkälaisia mahtaa olla myyjien palkat? 

Toisen kerran piipahdimme Chinatownissa aamuvarhaisella, kun lähdimme neljän päivän bussiretkelle ja tapaamispaikkamme oli Chinatownissa. Jo aikaisin aamulla, kaduilla oli paljon kiireisiä ihmisiä menossa töihin tai avaamassa liikkeitä. Matkatoimisto, jolta olimme ostaneet retken oli ilmeisesti kiinalaisten omistuksessa, sillä tapaamispaikalla oli useita kiinalaisia oppaita odottamassa asiakkaitaan ja busseja. Meidänkin opas Brian oli kiinalainen ja neljän päivän ajan kaikki opastus oli Englanniksi ja Kiinaksi! Paljon jäi vielä nähtävää Chinatownista seuraavalle reissulle.

Näiden kokemuksien perusteella Kiina ei ole välttämättä ole minullle tulevien matkakohteiden Top Ten-listan kärkipäässä, mutta toki se kiinnostaa ja jään odottelemaan että voittaisin sinne matkan arpajaisissa. 

Täältä löytyy aikaisempi postaukseni New Yorkista, josta löytyy paljon tietoa kaupungista ja oli minulle isona apuna matkan suunnitteluvaiheessa. Lisää Lower Manhattanista voit lukea myös täältä (Lower Manhattan, Downtown ja tunnetuimmat nähtävyydet)

Chinatown

Chinatown on jo itsessään nähtävyys, sillä New Yorkin Chinatown yksi vanhimmista ja suurimmista Kiinalaisten yhteisöistä Aasian ulkopuolella. Chinatown sijaitsee aivan TriBeCan vieressä ja Manhattanin Financial Districtin pohjoispuolella. Chinatownia rajaa pohjoisessa, Broome Street, etelässä Worth Street, lännessä Lafayette Street ja idässä Allen Street. 

Ensimmäiset kiinalaiset maahanmuuttajat tulivat 1800-luvun puolivälissä kaivostyöläisiksi Kaliforniaan ja he olivat pääasiallisesti miehiä. Perheet eivät päässeet mukaan tiukkojen ulkomaalaislakien vuoksi ja miehet lähettivät palkkansa kotiin. Osa heistä palasi takaisin Kiinaan ja osa heistä muutti suurempiin kaupunkeihin. Kaivostöiden vähennettyä Kiinalaisia palkattiin mielellän tupakkatehtaisiin ja vaatetehtaisiin, sillä he tekivät työtä pienemmällä palkalla ja pidempiä työaikoja kuin valkoiset työntekijät. 

1870- luvulla kiinalaisia muutti paljon New Yorkiin ja he työskentelivät  pienellä palkalla ravintoloissa ja pesuloissa sekä asuivat slummeissa, jopa 5-15 henkilöä kahden huoneen asunnossa. Vapaa-aikana miehet pelasivat ja yhteisöön syntyi salaisia perheiden ylläpitämiä rikollisjärjestöjä, jotka lainasivat rahaa, kontrolloivat taloutta, tyttöjä myytiin orjiksi miehille sekä alueelle syntyi oopium-luolia, joissa harrastettiin prostituutiota. Perheiden välillä on ollut sotia ja jengitappeluita, mutta vuonna 1933 he solmivat rauhan. Maahanmuuttokiintiöiden poistuessa 1960-luvun lopulla, Chinatownin asukasluku kasvoi räjähdysmäisesti ja Chinatown alkoi levittäytyä Little Italyn alueelle. 

Kiinalaisyhteisössä asuu tänä päivänä noin 125 000 henkilöä, pääosin Kiinalaisia maahanmuuttajia, mutta myös muiden maiden kansalaisia. Chinatowniin tullaan usein kiinalaisen ruokakulttuurin vuoksi, sillä alueella on lukuisia ravintoloita eri Aasian maiden keittiöistä. Chinatown on kuin pala Kiinaa, tuoksut, kiinalaiset kyltit, buddhalaiset temppelit, myyntikojut ja kaupat sekä ihmisiä joka puolella. Chinatown ja Little Italy on listattu vuonna 2010 historiallisten alueiden listaan. 

Chinatownin kadut

East Broadway

Historiallinen naapurusto, johon uusimmat maahanmuuttajat pääosin Kiinan kaakkoisrannikolta ovat asettautuneet. Toreja, ruokaa.

Mott Street & Canal Street / Grand Street & Mott Street

Paljon tuoreita raaka-aineita, kalaa ja vihanneksia sekä lukuisia ruokakaupooja, joissa on Aasialaisia mausteita ja kastikkeita. 

Doyers Street

Katu oli aikaisemmin Chinatownin kaupallinen keskus. Siellä on 400 paikkainen teatteri, jossa esitettiin Kantonin Oopperaa. Kadulla on lukuisia partureita sekä Chinatownin ensimmäinen dim sum ravintola Nom Wah Tea Parlor, joissa pikkupurtavia nautitaan teen kanssa.

Baxter Street Between Canal Street & Bayard Street 

Pieni Vietnamilaisyhteisö ja lukuisia vietnamilaisravintoloita.

TAPAHTUMAT:

Lunar New Year eli Kiinalainen Uusi Vuosi

Kiinalainen Uusi Vuosi on kiinalaisen kulttuurin tärkein juhla ja suurin tapahtuma. Kiinalainen Uusi Vuosi eli keväänjuhla on vuoden pisin loma-aika ja tuolloin matkustetaan kotiin, viettämään juhlaa perheen, sukulaisten ja hyvien ystävien kanssa. Kiinalaista Uutta Vuotta vietetään tammi-helmikuussa riippuen kuunkierrosta. Kiinassa eri vuosista käytetään 12 eri eläimen nimeä (hevonen, vuohi, apina, kukko, koira, sika, rotta, härkä, tiikeri, jänis, lohikäärme, käärme), jotka toistuvat 12. vuoden välein. Tällä hetkellä (2014) vietetään Hevosen vuotta ja 18.2.2015 vuosi vaihtuu Vuohen vuodeksi. 

Uuden vuoden juhlan tarkoituksena on varmistaa onni tulevalle vuodelle ja kunnioitetaan esi-isiä. Juhlaan liittyy paljon erilaisia seremonioita sekä uskomuksia kuten esim. kodit siivotaan perusteellisesti ja huono onni lakaistaan pois jolloin uusi vuosi aloitetaan puhtaalta pöydältä. Kodit koristellaan punaisella ja kullanvärillä. Lahjojen antaminen kuuluu myös Uuteen Vuoteen, punaisissa kirjekuorissa (lai see) annetaan rahalahjoja, aikuiset lapsille ja esimiehet alaisille sekä talonyhtiössä asukkaat antavat punaisia kuoria henkilökunnalle. 

Lunar New Year on Chinatownin suurin tapahtuma ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1999. Tapahtuma on laajentunut vuosien mittaan ja se on tällä hetkellä talvisin New Yorkin suurin turistinähtävyys. Tapahtuma houkuttelee ihmisiä eri puolilta Yhdysvaltoja ja ympäri maailman. Juhlaan kuuluu ilotulitukset, lohikäärmetanssit, kiinalaista kansanperinnettä akrobatiaa ja taistelutlajeja, musiikki- ja tanssiesityksiä, taikureita ja tietenkin ruokaa, pelejä sekä markkinoita. Juhlaan kuuluu näyttävä paraati, johon osallistuu noin 5000 henkilöä ja kulkue matkaa ympäri Chinatownia. Uuden Vuoden kulkueessa on tanssia, värikkäitä pukuja, rumpuja, musiikkia ja taikureita. 

  

NÄHTÄVYYDET:

Chatman Square

(Bowery, Doyers, East Broadway, St. James place, Mott, Oliver, Worth St ja Park Row katujen risteyksessä)

Sijaitsee kahdeksan kadun kadun risteyksessä ja sieltä on hyvä aloitaa tutustuminen Chinatowniin. Aukiolta lähtee useat keskeiset kadut, kuten Worth Street, joka menee Columbus Parkille, Mott Street, joka on yksi Chinatownin pääkaduista, historiallinen Doyers Street sekä East Broadway, jonka varrella toreja ja ravintoloita. 

Aukio oli suuri markkinapaikka, jossa myytiin tavaroita ja karjaa etenkin hevosia aina vuoteen 1820 asti. Nykyään alue on uusittu aikaisemmin siellä oli kapakoita ja tatuointipaikkoja ja aukio oli osa vahaa rähjäistä Five Pointin aluetta. Aukiolle pystytettiin vuonna 1962 muistomerkki hävittäjälentäjä Benjamin Ralph Kim Laun muistoksi, hän oli ensimmäinen kiinalais-amerikkalainen, joka kuoli palvellessaan maataan toisessa maailmansodassa. Aukiolla on myös Lin Zexun patsas, joka aloitti oopimumin vastaisen sodan. Aukion itälaidalla Chinatownin korkeimman rakennuksen Konfutse Plazan vieressä on Kungfutsen patsas.

Columbus Park

Puisto sijaitsee keskellä Manhattanin vanhinta ja pahamaineisinta aluetta Five Pointia. Puistoa reunustavat Baxter (entinen Orange), Mulberry, Bayard ja Worth (entinen Anthony) kadut. Puisto tunnettiin aikaisemmin nimellä Paradise Square ja se on nimetty myöhemmin Kristoffer Kolumbuksen mukaan. Puisto rakennettiin vuonna 1890, alunperin piristämään kurjaa Five Pointin asuinaluetta. 

Puisto on nykyisin viihtyisä virkistysalue, jossa pelataan pöytäpelejä, järjestetään ulkoilma tapahtumia ja pidetään festiaaleja sekä siellä voi harrastaa urheilua.  

Geroge Carlinin, Paradise Square maalaus vuodelta 1827 

Five Points

Entinen Five Pointsin naapurusto jakaantuu tänä päivänä länsi-etelä puolelta Civic Centeriin ja itä-pohjois puolelta Chinatowniin. Five points on viiden kadun risteyskohta Baxter (aik. Orange), Mosco (aik. Cross), Worth (aik. Anthony),  sijaitsee Columbus Parkin eteläpuolella ja se on viiden kadun risteyskohta. Teiden risteyskohdasta muodostuu kolmio, jota kutsuttiin aikaisemmin nimellä Pardise Park. 

Maahanmuuttajien määrän lisääntyessä Saksasta ja Irlannista, Five Pointin alueelle rakennettiin kaupungin ensimmäiset vuokrakasarmit. Alueen vieressä oli Collect Point -lampi, joka oli tärkeä juomavesien lähde, kuitenkin olutpanimot saastuttivat veden ja kaupunki päätti täyttää lammen. Täyttö kuitenkin epäonnistui ja lampi saastui, jonka myötä alueelle levisi sairauksia. Varakkaammat perheet muuttivat pois alueelta, heidän tilalle muutti vielä köyhempiä ja alue slummiintui. Sairaudet, jengit ja rikollisuus lisääntyi. Pahamaineninen Five Pointin alue on tullut tunnetuksi myös Martin Scorcesen elokuvasta "Gangs of New York".

Edward Mooney House

(18 Bowery Street / Pell Street kulma)

Bowery ja Pell katujen kulmassa sijaitsee Manhattanin vanhin asuintalo. Talon rakennutti lihakauppias Edwadr Mooney vapaussodan jälkeen vuonna 1785. Talo on myöhemmin toiminut mm. tavernana, kauppana, hotellina ja tänä päivänä  siellä sijaitsee pankki. Edward Mooney House on nimetty yhdeksi New Yorkin maamerkeistä vuonna 1966 ja vuonna 1976 se listattiin Yhdysvaltojen historiallisten kohteiden listaan. 

MOCA Museum of Chinise in America

(215 Centre Street)

Museo pitää yllä historiaa, kulttuuria sekä erilaisia syntyperäisten Kiinalaisten kokemuksia Ydysvalloista. Pysyvä näyttely kertoo kiinalaisten 100-vuotisesta historiasta Amerikassa ja esillä on esineistöä, Kantonin oopperapukuja, useita valokuvia sekä penkillä istuessa voi kuunnella minkälaisia kysymyksiä kiinalaisille maahanmuuttajille esitettiin, heidän saapuessa maahan. Museo on avattu 1980 ja se on Chinatownin suosituimpia nähtävyyksiä. 

Lisätietoja: MOCA

Mahayana Buddhist Temple

(133 Canal Street,)

Temppeli sijaitsee vastapäätä Manhattan Bridgeä ja Kultaiset leijonat vartioivat sen sisäänkäyntiä. Temppelin sisällä on kaupungin suurin Buddha-patsas, joka on 16 jalkaa korkea. Kultainen Buddha on yksi Chinatownin suosituimmista nähtävyyksistä. Temppeli on avoin yleisölle ja sisäänpääsy on ilmainen. 

Lisätietoja: Mahayana Buddisht Temple

Church of the Transfiguration

Kirkko on toiminut New Yorkin maahanmuuttajien kirkkona, jo vuodesta 1801 asti. Kirkko ja lähistöllä olevat asuintalot tuhoutuivat 1815  tulipalossa, mutta kirkko rakennettiin uudelleen. Kirkko sijaitsi Five Pointin alueella ja siellä ovat käyneet irlantilaiset, italialaiset ja nykyään kirkko on kiinalaisten käytössä. Tänä päivänä messuja pidetään englannin ja kantonin kielellä. Kirkko on nimetty yhdeksi New Yorkin maamerkiksi vuonna 1966 ja se on listattu Yhdysvaltojen historiallisiin paikkoihin vuonna 1980. (25 Mott Street)

OSTOKSET:

Käteistä kannattaa varata mukaan ostoksien tekemistä varten, sillä kaikissa kaupoissa ei ole mahdollisuutta maksaa luottokortilla.

Canal Street vilkas ostoskatu TriBeCan, SoHon, Little Italyn ja Chinatownin välimaastossa. Lukuisia ruokakojuja ja katukauppiaita jotka myyvät alkuperäisten merkkituotteiden kopioita laidasta laitaan. Poliisi järjestää alueella ratsioita, mutta harmaa talous kukoistaa. Alueella sijaitseva Five Point on ollut aikoinaan Manhattanin pahinta slummia jonka myötä elinolot ja kiinteistöjen arvot romahtivat. Canal Streetin länsipuolella on Holland Tunnel, josta on yhteys New Jerseyhyn. 

RUOKA:  

Chinatownissa on edustettuna eri Aasian maiden keittiöt, ruokapaikkoja ja kauppoja on tarjolla lähes jokaisesta Manner-Kiinan maakunnasta, Hong Kongista, Indonesiasta, Malesiasta, Thaimaasta sekä Vietnamista.

Katz´s Deli (205 East Houston St.), juutalaisten (1888) perustama deli-paikka, joka on yksi kaupungin kuuluisimmista. Itä-Euroopasta tullut delikatessen perinne on tänä päivänä osa newyorkilaista ruokakulttuuria. Delin pastramivoileivät ovat yleisesti tunnettuja. Ravintolassa on kuvattu elokuvan, Kun Harry tapasi Sallyn kohtaus, jossa on Meg Ryanin esittämä feikkiorgasmi.

Ice Gream Factory (Chinatown, 65 Bayard St.) joka päivä 11-22.30 

Jäätelömyyntiä vuodesta 1978 asti, valittavana 31 eri makua sekä eksoottisia makuja, litsi, butter, kidney-papu, vihreä tee ym.  

Lue lisää 

New Yorkin helmiä: Cospel-kirkko Brooklynissä

Little Italy, New Yorkin ihana Pikku Italia

Lower Manhattan, Downtown ja tunnetuimmat nähtävyydet

New York, New York 

Ollaan NIIN New Yorkissa...